Olen yksinäinen, koska en pääse irti keskustelupalstoista, ircistä, facebookista ja chateista.
Ulkona olisi ihmisiä, kavereita ja tuttuja, joiden kanssa ajanviettäminen lieventäisi yksinäisyyttä, niin silti jumitan netissä.
Ehkä alitajuisesti nautin enemmän negatiivisten ajatusten kanssa piehtaroimisesta netissä, muita arvioiden ja kritisoiden, koska saan siitä vallantunnetta.
Arvostelen muita lievittäen omaa itseinhoani.
Ulkomaailmassa en olisi yksinäinen, mutta altistaisin itseni vertailulle suhteessa muiden ihmisten sosiaalisuuteen, ulkonäköön, omaisuuteen, ammattiin ja yleensä statukseen.
Se ei käy päinsä. Olen egoni orja, joka elää ja kukoistaa parhaiten verkon epäaidoissa sosiaalisissa vihapiireissä.
Netissä olen voimakas ja kaunis. Älyni on rikkauteni. Omistan kaiken ja jaan sen muiden kaltaisteni kanssa tuottamalla verbaalista pahaa oloa itselleni ja muille.
Vahingonilo muita yksinäisiä kohtaan on suurimpia ilojani, enkä ymmärrä miten kukaan voi olla vahingoniloinen yksinäistä kohtaan.
Tämä kaikki johtuu siitä, että minulle kasvoi jossain vaiheessa usko itseeni, että minun kuuluisi olla jotain niin paljon enemmän. Että en ole tavallinen pulliainen. Minun pitäisi olla arvostettu ja jossain määrin ihailtu.
Lopulta olenkin vähemmän kuin tavalliset pulliaiset ja nyt kerjään heidän seuraa ja vihaan heitä jos he ylenkatsovat kurjuuttani.
Johtopäätös: En ole älykäs, kaunis tai rikas. Minun tulee hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja ehkä jos oikein kovasti yritän, niin pääsen irti netistä ja kasvan tavalliseksi ihmiseksi.
Ulkona olisi ihmisiä, kavereita ja tuttuja, joiden kanssa ajanviettäminen lieventäisi yksinäisyyttä, niin silti jumitan netissä.
Ehkä alitajuisesti nautin enemmän negatiivisten ajatusten kanssa piehtaroimisesta netissä, muita arvioiden ja kritisoiden, koska saan siitä vallantunnetta.
Arvostelen muita lievittäen omaa itseinhoani.
Ulkomaailmassa en olisi yksinäinen, mutta altistaisin itseni vertailulle suhteessa muiden ihmisten sosiaalisuuteen, ulkonäköön, omaisuuteen, ammattiin ja yleensä statukseen.
Se ei käy päinsä. Olen egoni orja, joka elää ja kukoistaa parhaiten verkon epäaidoissa sosiaalisissa vihapiireissä.
Netissä olen voimakas ja kaunis. Älyni on rikkauteni. Omistan kaiken ja jaan sen muiden kaltaisteni kanssa tuottamalla verbaalista pahaa oloa itselleni ja muille.
Vahingonilo muita yksinäisiä kohtaan on suurimpia ilojani, enkä ymmärrä miten kukaan voi olla vahingoniloinen yksinäistä kohtaan.
Tämä kaikki johtuu siitä, että minulle kasvoi jossain vaiheessa usko itseeni, että minun kuuluisi olla jotain niin paljon enemmän. Että en ole tavallinen pulliainen. Minun pitäisi olla arvostettu ja jossain määrin ihailtu.
Lopulta olenkin vähemmän kuin tavalliset pulliaiset ja nyt kerjään heidän seuraa ja vihaan heitä jos he ylenkatsovat kurjuuttani.
Johtopäätös: En ole älykäs, kaunis tai rikas. Minun tulee hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja ehkä jos oikein kovasti yritän, niin pääsen irti netistä ja kasvan tavalliseksi ihmiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surullista miten olet katkeroitunut ja noin epävarma itsestäsi. Muiden hyväksyminen lähtee itsensä hyväksymisestä.
Et ikinä pysty olemaan kaunein, rikkain, tavoitelluin, ihailluin etc. mutta ihmisenä voit aina kasvaa. Onnea sen tavoitteluun :)
Yksinäisenä ihmisenä mulla ei ole muita kuin netti, joka orjuuttaa aina vain enemmän. Muuta en kohta teekkään kun istun tässä.
Se on aina voitto, jos en avaa konetta, ja teen jotain muuta esim. luen kirjaa/katson tv:tä.
Kotityöt on vielä hoidettu, että en vielä ole niin netin orjattarena. Vielä.
Mutta parempi olla netin orja, kuin mieshirviön orja, huumeiden/alkoholin orja jne.
Kiitos :)
Onnea tarvitsenkin, koska uskon sen olevan vaikeaa hyväksyä muut sellaisenaan. Paljon helpompi olisi vain ajautua uudelleen määrittelemään ihmiset pinnallisten ominaisuuksien perusteella.
En halua samalla tavalla määritellä ja priorisoida ihmisokontakteja, kuten esimerkiksi facebookissa. Joillekin olen läsnä, toisille en.
En halua kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jolle eri ihmistyypit ovat kappaletavaraa.
En halua kasvaa ihmiseksi, joka arvioi toisia koulutuksen, työn, varallisuuden tai ulkonäön perusteella.
En halua kasvaa riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, jonka hyvät ominaisuudet olisivat itseäni täydentäviä ja omaisuuttani.
En halua hyväksyä itseäni maksulliseksi :)