sairas mielikuvitus

Joo mulla oli kun olin nuorempi. Mä kerroin pitkiä tarinoita kun olin tehnyt jotain sankarillista mukamas ja sitten sisarukset ja kaverit jonkin ajan kuluttua kyseli että niin sillon ku tapahtu sellasta........ Mä en tietenkään muistanu niistä mitään ku olin sillä hetkellä sen keksinyt ja melkein varmaan heti unohtanut:) Oli pakko pyytää anteeksi ja tunnustaa että oon valehdellut ummet ja lammet...uskon Jeesukseen ja rukoilin sillon aikoinaan että pääsen eroon siitä ja pääsinkin. Toki joskus vielä nykyäänkin joskus liioittelen asioita tarpeettomasti. Työskentelen tekniikan parissa niin nykyään mulle on pelkkää hyötyä tuosta kun rakennan jotain uutta laitetta niin nään mielessäni useita eri vaihtoehtoja kuinka tehdä joku yksityis kohta. Että en enää kärsi tästä vaivasta. mielen kiintoista että jollain muullakin on samanlaista.....:)

:) joo on tää aika tyhmää. mutta toisaalta mielikuvitus on luovuutta :) hävettää kylläkin..ja se että itse unohtaa mitä on selitelly..mä en oo koskaan tunnustanu mitää..

On olemassa sellanenkin asia/piirre kuin patologinen valehtelija, mut en sit tiiä miten se määriytyy tähän jos asiat on niin pieniä ja mitättömiä, ja jos oletat sen olevan ennemmin mielikuvituksen "syytä" kuin muuten vain omaa valheiluasi. Mutta hyvä asia on kuitenkin et käyt just puhumas asiast vaik vaikeeta onkin. Itellä vähän samankaltasuutta, tosin enemmänkin valehtelen olemattomista ihmisistä keitä muka tunnen joita ei oo olemassakaan, tai mitä oon kokenu. Ei isoja asioita mut ei toisaalt pieniäkään. Tosin teen sitäkin niin harvoin ja hahmotan ite vielä omat valheeni jossain asioissa etten voi sitä kutsua patologiseksi valehteluksi, sen mukaan miten asian oon ymmärtänyt. Mut tosin mullaki mielikuvitusta riittää sinne ja tänne ja se on ihan mahoton, oikeastaan joskus jopa ongelmallinen riippuen tilanteesta / asiayhteydestä. Esim. Liian alkoholin alaisena alan kuvitella asioita, olevinaan näen asioita, ei siel missää varsinaisesti mitään näy mut pelkään paniikinomaisesti että jotain tulee ja hyökkää, johtuen ihan siitä että oon kauhuleffojen ja -pelien suurkuluttaja. Sit esim. Enemmänkin on mun mielikuvitusta kuin vain paskaa läppää, et vaiks puhutaa jostai ihmisest vaa et mitä joku vois aatella, sit saatan vaa sanoo ääneen et "sit se aatteli kummiski et vitut ja ampu joltakulta haulikol aivot pellolle" ja sekään ei tule vaan siks ettäkö haluaisin sairaalla läpällä naurattaa muita, vaan se just tulee tyhjäst ja suusta ulos, en ees varsinaisesti prosessoi asiaa päässä että 'näimpä aion sanoa' se vaan tulee. En oo kellekkää puhunu hirveemmi asiast, joskus ehk tietyil ihmisil avautunu, mut eipä oo ketää tuntunu häirihtevän, yrittävät kaiketi ymmärtää.

Käännä mielikuvituksesi toteuttamisen tekojen arkeen. Myös muita ihmisiä varten tulevaisuudeksi, kuin itseäsi...

Se on rakkautta maapalloon
Se on rakastelevaisten tulevaisuuden, totuutta maailmaan
Maapallolle
Se on rakastavaa totuutta, Maapallomme
Se on rakastavan, raikkauden, totuus Maapallo!

Hyvinvoinnillista Syksyä
Terveisin
Siskokset
Kuin ilvekset

... teille kaikille

Huumehörköt. Uskovat youtuben outoihin mukailmiöihin, gangstalkkausta pelätään yms. Aineet muuttaa mieltä, siksi on tärkeää tajuta kemiallinen riippuvuus, joka on valtava menetys ja suuri ongelma.

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1995/12/duo50267