Miehen tuntema kaipaus?

Miehet.. Kertokaa minulle, miltä kaipaus teistä tuntuu. Jos olette sinkkuja, kaipaatteko koskaan naista vierellenne? Rakasta syliin hyväiltäväksi ja hellittäväksi? Toisen lämpöä ja kosketusta? Yhteisiä aamukahvihetkiä? Pientä virnistystä tai yllättävää, viipyilevää kosketusta arjen touhujen lomassa?

Elämäänsä pettyneet kyynikot voivat jättää vastaamatta, kiitos :) En halua vastauksia siksi, koska epäilisin miesten kykyä rakastaa ja kaivata, vaan päinvastoin. Olen vain elellyt itse jo pari vuotta sinkkuna ja välillä kaipaus yltyy niin kovaksi, että tekee jo kipeää. Yhden illan jutuista, vakipanoista tai muista vastaavista en usko olevan korvikkeeksi. Toisinaan mennessäni nukkumaan tai istuessani yöllä ulkona tähtitaivasta tuijotellen mietin, että mahtaisikohan tuolla jossakin valvoa joku mies samoissa ajatuksissa, samaa ikävää tuntien.

Itse uneksin eniten siitä, että joskus saisin vielä nukahtaa rakkaani syliin ja herätä aamulla hänen vierestään. Kuunnella hänen sydämensä lyöntejä, tuntea hänen kätensä ympärilläni, antaa sormieni vaeltaa pitkin lämmintä, miehekästä vartaloa ja painaa huuleni hänen rinnalleen. Olisin maailman onnellisin nainen :) Kaipaus ja ikävöinti on opettanut arvostamaan tuollaisia hetkiä; toivottavasti siitä olisi joskus jollekin vielä iloa.. :)