Wiccalaiset käyttävät käsittääkseni paljon luonnonlääkintää ja muutenkin ns "vaihtoehtohoito"-kategoriaan lukeutuvia menetelmiä ihmisen käsittelyssä. (Näin pitkälle en liene täysin erehtynyt?)
Minua kuitenkin kiinnostaa tietää wiccalaisten näkemyksistä koskien ns. koululääketiedettä. Eikö luonnonhoidoilla leikittely ole lääkärikunnan nenille hyppimistä? Ainakin eräs arvostettu Suomalainen lääkäri jyrisi viime vuonna jossain naisten lehdessä vaihtoehtohoitojen riskeistä ja näihin hoitoihin turvautuvien asenteista. Mm. täysin käsittämätöntä on se, että monet luonnonhoitoihin ihastuneet eivät anna rokottaa lapsia mm. poliota vastaan vaikka hyvin tietävät, että polio vie liikuntakyvyn ja jopa hengen.
Humo: minä en nyt syytä wiccoja mistään, esitän vain kysymyksen: millainen on näkemyksenne koululääketieteestä ja sen suhteesta luonnonhoitoihin.
Minä sanon nyt rehellisesti, että jos saan pääni kipeäksi niin otan tutun ja turvallisen sekä tutkitun Buranan, enkä turvaudu hoitoon joka mielestäni perustuu uskomuksiin tai uskontoon. Samoin olen sitä mieltä, että lapset tulisi rokottaa vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa lääketieteestä. On väärin tuomita lapsi kuolemanvaaraan vain siksi, että on mahdollista, että joku dietti toimii paremmin kuin rokotus. Rokotukset ovat kuitenkin pitkällisen tutkimustyön tulos ja yleensä niihin liittyvät riskit ovat pieniä. Eli esitän tässä "luottamuslauseeni" koululääketieteelle.
Minua kuitenkin kiinnostaa tietää wiccalaisten näkemyksistä koskien ns. koululääketiedettä. Eikö luonnonhoidoilla leikittely ole lääkärikunnan nenille hyppimistä? Ainakin eräs arvostettu Suomalainen lääkäri jyrisi viime vuonna jossain naisten lehdessä vaihtoehtohoitojen riskeistä ja näihin hoitoihin turvautuvien asenteista. Mm. täysin käsittämätöntä on se, että monet luonnonhoitoihin ihastuneet eivät anna rokottaa lapsia mm. poliota vastaan vaikka hyvin tietävät, että polio vie liikuntakyvyn ja jopa hengen.
Humo: minä en nyt syytä wiccoja mistään, esitän vain kysymyksen: millainen on näkemyksenne koululääketieteestä ja sen suhteesta luonnonhoitoihin.
Minä sanon nyt rehellisesti, että jos saan pääni kipeäksi niin otan tutun ja turvallisen sekä tutkitun Buranan, enkä turvaudu hoitoon joka mielestäni perustuu uskomuksiin tai uskontoon. Samoin olen sitä mieltä, että lapset tulisi rokottaa vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa lääketieteestä. On väärin tuomita lapsi kuolemanvaaraan vain siksi, että on mahdollista, että joku dietti toimii paremmin kuin rokotus. Rokotukset ovat kuitenkin pitkällisen tutkimustyön tulos ja yleensä niihin liittyvät riskit ovat pieniä. Eli esitän tässä "luottamuslauseeni" koululääketieteelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole wicca, mutta saman sorttinen noita kylläkin.
En kammoksu sen enempää luonnonlääkintää kuin koululääketiedettäkään. Molempien tuomitseminen tosta vaan ilman edes tietoa mistä puhuu on mielestäni vastuutonta.
Koululääketiede on tässä maailmassa ihan suoraan elinehto eikä sitä käy kiistäminen. En olisi antanut minkäänlajin itseoppineen puoskarin esimerkiksi leikellä syöpääni silloin kun sellainen minulla todettiin. MUTTA: olisin voinut välttää koko syövän syntymisen, jos olisin ollut aikoinani paremmin sinut itseni ja ympäristöni kanssa, olisin syönyt terveellisemmin, liikkunut enemmän luonnossa ja stressannut kaiken kaikkiaan vähemmän - siis kyse on tästä kokonaisvaltaisuudesta sairauksien hoidossa.
Täytyy myös muistaa että lääketiede varsinkin lääkkeitten osalta on puhdasta ja laskelmoivaa bisnestä. En siis luota siihenkään täysin varauksetta. Oma järki on siinäkin paikallaan. Koululääketieteestäkään ei pidä tehdä uskontoa.
Lääkärit näyttävät jakavan varsin hölläkätisesti pillereitä potilailleen. Itse kärsin jossain vaiheessa varsin vakavasta työuupumuksesta. Hakeuduin lääkäriin ihan saadakseni mahdollisuuden parin päivän "viralliseen" breikkiin voidakseni taas koota itseni. Lääkäri oli jo määräämässä minulle ties mitä mielialapillereitä ja rauhoittavia kunnes sain hänelle tolkutettua, että jos hän nyt vain määräisi ne pari päivää pakollista lepoa niin kaikki olisi ihan hyvin - en minä mitään perkeleen pillereitä tarvitse siihen jos työnantaja ajaa minut piippuun! Niin että lääkeaddiktiota en tähän enää lisäksi kaipaa, kiitos!
Kumpi oli siis oikeassa: minä noitana ja kroppani tuntevana potilaana vai lääkäri, joka opustaan selaamalla löysi vaivoihin samat lääkkeet jotka itse löysin www.tohtori.fi -sivulta?
Ennenkuin oli asperiinia järsittiin Suomessakin pajua, josta saatiin parkkihappoa ja asetosalisyyliä. Siis sama tuote. Kyse ei ole uskomuksista. Tosin luonnonlääkinnässä vaikuttavat ainesosat ovat huomattavasti lievemmässä muodossa ja usein sekoittuneina muihin ainesosiin, jotka toisaalta voivat aiheuttaa sivuoireita. Tietenkin ne on tunnettava.
Luonnonlääkintää ei edes pitäisi rinnastaa koululääketieteeseen. Kyse ei ole samanlaisesta kemikaalien sekoittelusta ja pillerien popsimisesta vaan siitä, että ihminen oppisi kuuntelemaan paremmin omaa kehoaan ja itse tulkitsemaan syitä pahaan oloonsa.
Itse en popsi lääkkeitä päänsärkyyni koska en kärsi sellaisesta. Mikäköhän siihen olisi syynä? ;-D
Takavuosina kärsin toistuvasta päänsärystä, jonka sain loppumaan tyystin pienellä tietyntyyppisellä päänliikesarjalla, jolla "rusautan" ja "naksuttelen" typpikuplat nivelistäni. Samaan sarjaan kuuluu hartialihasten rentouttaminen. Nämä jutut opin huom. ILMAISEKSI luonnonmukaisiin menetelmiin perehtyneeltä ystävältäni. Mikseivät lääkärit opeta ihmisille näitä vaan passittavat aina suoraan apteekkiin?
Länsimaiseen koululääketieteeseen kuuluu nimenomaan tyypillisesti oireitten hoitaminen, kun taas syyt jätetään oman onnensa nojaan - siihen saakka kun on jo liian myöhäistä. Joka muuta väittää, puhuu paskaa. Nimellisesti kyllä puhutaan "terveistä elämäntavoista", mutta käytännön hoitotoimenpiteet kohdistuvat pääasiassa pelkkiin oireisiin.
Luonnonmukainen parantaminen on huomattavasti lähempänä itämaista ajattelutapaa, jossa ihmistä pyritään hoitamaan "etukäteen" ja nimenomaan tautien syihin vaikuttaen. Lääkeaineet nautitaan etukäteen yrttien ja mausteitten muodossa terveellisessä ravinnossa. Lähtökohtana "syö oikein".
Ovatko kaikki ihmiset luonteeltaan, elämäntavoiltaan ja ruumiinrakenteeltaan samanlaisia? Tekevätkö he samanlaista työtä? Miksi ihmeessä meille kaikille silti tarjoillaan ainoana oikeana ruokavaliona samanlaista ruokaympyrää?
Siis kuusi viipaletta ruisleipää (sponsored by Oululainen) keliaatikkolle ja Edamia (by Valio) leivän päällä laktoosi-intoleranssista kärsiville! Ei ihme jos jengi juoksee lääkärillä hakemassa vatsanväänteisiinsä lisää lääkkeitä (by Bayer).
Pointsini on siis: luonnonmukainen parantaminen on lähtökohtaisesti täysin erilaista eikä todellakaan ole ristiriidassa koululääketieteen kanssa. Luonnonmukainen parantaminen lähtee siitä, että ihminen oppisi tuntemaan oman kehonsa ja kuuntelemaan sitä, ja että kaikilla sairauksilla on syynsä - usein enemmän tai vähemmän psykosomaattisia taustoiltaan. Jos ihminen kuuntelisi kehoaan ja mieltään, monet sairaudet voitaisiin välttää kokonaan.
En ole wicca vaikka ajattelenkin monia asioita samalla tavalla.
Ymmärrän jos joku tahtoo itse kieltäytyä lääkkeistä ja tieteellisestä hoidosta, mutta en hyväksy sitä että niin ajatteleva henkilö pakottaa jonkun läheisensä, esim lapsensa myös ajattelemaan samalla tavalla.
Jokaisen on itse päätettävä miten elää. Tähän liittyy mielestäni myös wiccojen tapa olla käännyttämättä ihmisiä uskontoonsa, kuten monet muut uskonnot tekevät. On jokaisen oma asia valita elämäntapansa, myös uskontonsa, eikä kenenkään pitäisi antaa vaikuttaa siihen.
Edellä kuvaamastani minulla on karvas esimerkki omasta perheestäni. Isäni on varsinainen totaalikieltäytyjä lääketieteen suhteen. Äitini puolestaan on vakavasti masentunut ja tarvitsee lääketieteellistä hoitoa. Aikoinaan isäni heitti äitini lääkkeet roskiin, koska ei hyväksynyt niitä.
Nykyään äiti ei enää asu isän luona ja voikin jo hieman paremmin. He ovat kaiketi eroamassa, en ole varma, kun en ole koskaan ollut hirveästi tekemisissä heidän kanssaan.
Ja tuosta rokotuksesta voisin sanoa sen verran, että olen saanut itsekin kokea isäni lääkevastaisuuden. Minut on nimittäin rokotettu ensimmäisen kerran 10-vuotiaana. Sen ansiosta olen sitten kokenut mm. hinkuyskän, jonka olisin rokotuksella välttänyt.
Mutta huolimatta negatiivisista kokemuksistani lääketieteen vastaisuudesta, olen itse hyvin kiinnostunut luonnonlääkityksestä.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kun päätä särkee niin kyllä minäkin nappaan sen buranan, enkä ala mitään heiniä mussuttamaan.. Tämä tosin siksi, koska en tiedä luonnonlääkkeistä niin paljoa, että uskaltaisin niiden kanssa leikkiä.
Mutta sen sijaan nämä "henkiparantamisjutut", vai miksi niitä pitäisi sanoa. Niihin uskon ja osaan niitä käyttää hoivaillessani itseäni. Itse asiassa niistäkin moni liittyy täysin psykologiaan ja vaikkapa hermopisteisiin, vaikkei sitä välttämättä tiedosta.
Vaihtoehtohoitojen suhteen on ehkä väärin puhua riskeistä, joita niihin liittyy. Ei luonnonlääkintä ole sen vaarallisempaa, kuin tehdasvalmisteiset lääkkeet (monesti jopa turvallisempaa). Riskin aiheuttaa lääketieteellisen hoidon hylkääminen aloitettaessa jokin vaihtoehtoinen hoito. Ei luonnonlääkintää ja lääketiedettä pitäisi erotella, vaan niiden kuuluu täydentää toisiaan.
On siis väärin syyttää vaihtoehtohoitoa riskistä, joka on olemassa ilmankin kyseistä hoitoa.
En tiedä tuliko tässä mitään asiaa, mutta kirjoitin kuitenkin.
Älkääkä olko pahoillaan "kamalista" perhetapahtumista. Olen päässyt niistä yli ja elän täysin normaalia elämää. (rokotettuna) =)
Olen siis näköjään ensimmäinen wiccaksi tunnutautuva, joka tähän vastaa. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, mutta jotain osviittaa ehkä kuitenkin.
Olen ehdottomasti rokotusten puolesta. Polio- ja jäykkäkouristus-, puhumattakaan sitten juuri hinkuyskä-, kurkkumätä ja tuberkuloosirokotuksista, ovat ehdottomasti joka lapsen paras suoja. Olen nähnyt Egyptissä polion runtelemia kerjäläislapsia, olivat sellainen näky, että toivoisin jokaisen rokotusvastústajan näkevän. Meillähän on tämä yksi naisuimari, joka tuossa mennävuonna vouhotti naistenlehdessä ettei hänen lapsiaan ainakaan rokoteta. Toivottavasti ei osu minun kohdalleni, sillä silloin vaatisin omien muksujeni terveyden nimissä, etteivät hänen lapsensa käy samaa tarhaa kuin omani. Ehkä lapset eivät matkusta, mutta äitikin voi tuoda mukanaan ikäviä tuliaisia maailman altaista. Olen itse saanut ilmeisesti lievän kurkkumädän istuttuani Pietarinjunassa sairaan venäläisen edessä. Tyyppi yski estotta koko ajan, nenälliinasta tms. ei tietoakaan. Sellainen nyt tietenkään paljoa auta, mutta anyway.
Burana on hyväksi havaittu, samoin asperiini. Mutta: jos olen flunssainen, en ensiksi ryntää lääkäriin parkumaan antibiootteja, vaan käyn pöpön kimppuun kunnon levolla, hunajalla, teellä ja valkosipulilla. Kuuma valkosipulikanakeitto tekee myös ihmeitä, ihan oikeasti. En myöskään napsi buranaa jos isken varpaani ovenkamanaan - kipu menee ohi tai jos ei mene, niin sittenhän siellä on jotain sellaista vikaa, mihin lääkäriä tarvitaan. Kilpirauhasvaivaisena olen riippuvainen tyroksiinilääkityksestä, eli koululääketiede on ihan ok.
En karsasta perinteistäkään lääketiedettä.
Esim. kirurgia on mahdotonta toteuttaa luonnonlääkinnän keinoin,
ja onhan totta että mm. rokotukset, ja penisilliinin keksiminen (vahingossa, huom!), ovat vähentäneet sairautta ja kärsimystä maailmassa.
Olen rokotuttanut lapseni, tosin rokotukset aloitettiin myöhemmässä vaiheessa kun yleinen rokotusohjelma suosittelee, ja annettiin paljon hitaampaan tahtiin.
Calmetten jätin pois, siitä ei ole kuin haittaa. Sillä sitä sairauden muotoa vastaan joka nykyään esiintyy, ei rokotus tehoa vaan on vanhentunut kaikilta osin.
Mielestäni kuitenkin perinteisen lääketieteen tulisi ottaa rinnalleen myös vaihtoehtoiset menetelmät.
Sairas ihminen ei koskaan saisi olla pelkkä objekti, ruumis jonka yhtä sairautta/oiretta hoidetaan.
Hänen tulisi nimenomaan olla subjekti, ihminen joka itse haluaa parantua! Ja jonka sekä kehoa että mieltä hoidetaan, mahdollisimman hellävaroen, ja jo sairauden aikaisessa vaiheessa.
Ja edelleen olen sitä mieltä että suurin osa kaikista vakavimmista sairauksista johtuu siitä että ihminen on joutunut häiriötilaan ensin psyykkisesti.
Silloin hän joko ei osaa kuunnella ja tulkita kehonsa viestejä, tai ei välitä niistä.