Mikä riivaa, kun alkoholistit monesti ovat selvänä paivänä niin rakastettavia ihmisiä?
Hänen kännissä ollessaan meillä on yleensä kamala riita, joka sovitaan siihen, että minä annan periksi ja tyydyn syyllisen osaan. Minun lapseni ovat hänen mielestään huonosti kasvatettuja, että se ylläpitää hänen juomistaan.
Minulla kuitenkin on erittäin lämpimät välit kaikkien lasteni kanssa ja me pidetään hauskaa aina, kun tavataan. Enkä itse ymmärrä, miksi hän kiristää minua sillä, että en saisi ottaa vastaan puheluita lapsiltani (hänen mielestään meillä on riippuvaisuus-suhde) Lapsillani on ihan hyvät ammatit ja työt, he ovat mielestäni aivan normaaleja yhteiskunnan jäseniä. Eivät ryyppää.
Sen sijaan avopuolisoni ei pidä omiin aikuisiin lapsiinsa minkäänlaista yhteyttä, ei edes tiedä heidän osoitettaan. Aina, kun vastaväitteeksi otan hänen suhteensa lapsiinsa, keskustelu lopetetaan tuloksettomana: ei kannata,.... älä ala hämmentämään.... no nyt pääsit asiaan jne......
Ja siitä huolimatta minä rakastan ja kaipaan häntä. Sängyssä ei olla oltu kolmeen vuoteen kuin pari kertaa, läheisyyttä hän ei huoli, mutta hän on kuitenkin ihana ihminen.
Nyt hän on ollut kolmisen kuukautta hoidossa ja juomatta, eikä ole muuttunut ollenkaan, mikä on minulle järkytys, sillä odotin näitä selviä päiviä.
Olenko läheisriippuvainen, mitä se oikein tarkoittaa käytännössä? Vai mikä psyykkinen sairaus minulla on?
Selittäkää herranen aika minulle! eikä tarvitse pilkkakirjoituksia laittaa, ne eivät kiinnosta minua, sillä tämä on oikea ongelma, eikä pila.
Hänen kännissä ollessaan meillä on yleensä kamala riita, joka sovitaan siihen, että minä annan periksi ja tyydyn syyllisen osaan. Minun lapseni ovat hänen mielestään huonosti kasvatettuja, että se ylläpitää hänen juomistaan.
Minulla kuitenkin on erittäin lämpimät välit kaikkien lasteni kanssa ja me pidetään hauskaa aina, kun tavataan. Enkä itse ymmärrä, miksi hän kiristää minua sillä, että en saisi ottaa vastaan puheluita lapsiltani (hänen mielestään meillä on riippuvaisuus-suhde) Lapsillani on ihan hyvät ammatit ja työt, he ovat mielestäni aivan normaaleja yhteiskunnan jäseniä. Eivät ryyppää.
Sen sijaan avopuolisoni ei pidä omiin aikuisiin lapsiinsa minkäänlaista yhteyttä, ei edes tiedä heidän osoitettaan. Aina, kun vastaväitteeksi otan hänen suhteensa lapsiinsa, keskustelu lopetetaan tuloksettomana: ei kannata,.... älä ala hämmentämään.... no nyt pääsit asiaan jne......
Ja siitä huolimatta minä rakastan ja kaipaan häntä. Sängyssä ei olla oltu kolmeen vuoteen kuin pari kertaa, läheisyyttä hän ei huoli, mutta hän on kuitenkin ihana ihminen.
Nyt hän on ollut kolmisen kuukautta hoidossa ja juomatta, eikä ole muuttunut ollenkaan, mikä on minulle järkytys, sillä odotin näitä selviä päiviä.
Olenko läheisriippuvainen, mitä se oikein tarkoittaa käytännössä? Vai mikä psyykkinen sairaus minulla on?
Selittäkää herranen aika minulle! eikä tarvitse pilkkakirjoituksia laittaa, ne eivät kiinnosta minua, sillä tämä on oikea ongelma, eikä pila.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä sun puolisoasi vaivaa se ettei hän ole väleissä omiin lapsiinsa. Vaikei hän sitä ehkä myönnä. Tuohan on ihan kiva että teillä on hyvät välit lastesi kanssa. Pidä niistä kiinni. Jutelkaa asioista joskus silloin kun puolisosi on selvinpäin.
Niin, ilman sitä tietoa, että lapseni rakastavat minua ja minä heitä, en jaksaisikaan elää....
En ymmärrä, miten joillakin on niin huonot välit omiin verisukulaisiin, ettei siedetä nähdä toisiaan ja riidellään ja huudetaa toisilleen.
Ei meidän jutuista puolison kanssa tule mitään. Puhelimessa ei voida ja minä en voi olla hänen lähellään, koska on niin ikävä kosketusta....