Olen yksinäinen, suoraan sanottuna erakoitunut. Saatan olla viikonkin puhumatta kenellekkään.
Mulla on taustalla traumatisoineet kotiolot ja koulukiusaaminen. Muutettuani pois kauas kotoo opiskelemaan koitti "hyvät ajat"; sain paljon kavereita ja ystäviä. Opiskelujen loputtua kaikki hajaantu ympäri maailmaa ja olin taas yksin...
Olen käynyt psykoterapiassa ahdistuneisuuden ja masennuksen vuoksi, mutta en oikeen uskaltanut olla siellä oma itseni. En tykkää olla oma itseni! Ja tässä tulenkin yksinäisyyteni ratkaisemin kannalta olennaiseen asiaan: en keksi mitään syytä miksi joku ihminen haluaisi olla kanssani. Tuntuu, ettei kukaan ansaitse sitä kärsimysta ja ajan tuhlausta, että viettäisi kanssani aikaa. Olen tylsä, arka, outo ja ruma yms.
Kaipaan ihmisiä, vaikka selviän yksin. Jotenkin ois ihana saada pipoo löysemmälle muiden kans ja vaan olla miettimättä, kuinka kauhea olen.
(Humalassa unohdan sen ja löydän helposti seuraa, mutta selvinpäin olen taas jumissa :( eli ei hyvä ratkaisu olla kännissä 24/7)
Oisko kyökkipsykologisia neuvoja :))... tai muuta kommenttia, ehkä jopa saman kaltaisesta tilanteesta selvinneitä?
Mulla on taustalla traumatisoineet kotiolot ja koulukiusaaminen. Muutettuani pois kauas kotoo opiskelemaan koitti "hyvät ajat"; sain paljon kavereita ja ystäviä. Opiskelujen loputtua kaikki hajaantu ympäri maailmaa ja olin taas yksin...
Olen käynyt psykoterapiassa ahdistuneisuuden ja masennuksen vuoksi, mutta en oikeen uskaltanut olla siellä oma itseni. En tykkää olla oma itseni! Ja tässä tulenkin yksinäisyyteni ratkaisemin kannalta olennaiseen asiaan: en keksi mitään syytä miksi joku ihminen haluaisi olla kanssani. Tuntuu, ettei kukaan ansaitse sitä kärsimysta ja ajan tuhlausta, että viettäisi kanssani aikaa. Olen tylsä, arka, outo ja ruma yms.
Kaipaan ihmisiä, vaikka selviän yksin. Jotenkin ois ihana saada pipoo löysemmälle muiden kans ja vaan olla miettimättä, kuinka kauhea olen.
(Humalassa unohdan sen ja löydän helposti seuraa, mutta selvinpäin olen taas jumissa :( eli ei hyvä ratkaisu olla kännissä 24/7)
Oisko kyökkipsykologisia neuvoja :))... tai muuta kommenttia, ehkä jopa saman kaltaisesta tilanteesta selvinneitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumppaniksi samanmoinen. Siinä ratkaisu ongelmaan.
No tuossa viestissä kerrot jo itsekin, että missä vika ja mikä siihen ratkaisuksi. Älä tee itse asioista tarpeettoman vaikeita. Kyllä sun seurasi muille kelpaa. Sä olet ilmeisesti nainen ja vielä melko nuorikin sellainen, joten ei sulla oikeasti pitäisi olla mitään vaikeuksia löytää itsellesi seuraa. Kunhan vaan valitset mikä sulle kelpaa ja lopetat itseesi kohdistuvat harhakuvitelmat.
Tsemppiä nyt kuitenkin!
Kuulostaa tutulta. Mullakin koulukiusaamista ja traumatisoituneet kotiolot (vanhemmat alkoholistei ja väkivaltaisia). Kävin kans psyko-terapias, vuoden jaksoin käydä, kunnes mull tuli tunne et sen terapian tarkoitus oli saada mut ahdistumaan ja masentumaan vaan enemmän. Ja nyt kun mietin ni en kyll kans osannut olla oma itseni, niin kui en missään muuallakaan. Paitsi kännissä, silloin tulee ihan ventovieraillekin juteltua ja eksyttyä milloin minnekin.
Arkisin kanssa käyminen ihmisten kanssa on jotenkin nihkeetä enkä osaa ilmaista itseäni, jännitän ehkä? useimmiten olen poissaoleva ja haluan vain kotiin. ja kotona sitten painun peiton alle parkumaan sitä kui epäonnistunut oon.
Ainoot keiden kanssa pystyn olemaan oma itseni on poikaystäväni ja perhe. Poikaystävään tutustuessa ensimmäisen vuoden olin aina kännissä tai siis ain silloin kun tavattiin. Ja kolme vuotta meni ennen kui pystyin luottamaan.
En tiedä mikä tähän vois auttaa, labotomia vois olla hyvä?
Tuohon ei juuri muu auta kuin aika, ja se saat kokemuksia ihmisistä, jotka ei ole väkivaltaisia k-päitä.
Ennen kaikkea annat itsellesi tilaa niin sanotusti noihin oloisihisi, yrität hyväksyä, että ne nyt vaan on päällä, ja mikä tärkeintä, muistat ja pidät mielessä sen ettei ne kestä ikuisesti.
Annat itsellesi aikaa ja armoa. Menneet on menneitä ja nyt on nyt. Siitä se vähän kerrassaan luottamus elämään tulee. Kärsivällisyyttä. Keskityt hyviin asioihin mitä elämässäsi nyt jo on. Kuten poikaystävästi. Tsemppiä!
http://bit.ly/elamankumppani