millä palkita?

Täytyisikö koiraa kuitenkin ensin innostaa tekemään jotain yhteisesti, eli sen kautta mitä pystytte tai on mahdollisuus toteuttaa säännöllisesti.

Pääsääntö on, että koira on saatava kiinnostumaan itsestäsi ja tekemisestäsi. Tehdä itsestäsi mielenkiintoinen koiransilmissä. Yhdessä tehtyjen ja koettujen mielekkäiden asioiden kautta se onnistuu varsin helposti.

Ymmärrän turhautumisesi. Bichonit ovat tunnetusti vaikeita kouluttaa kun niillä ei hirveästi viettejä jotka saisivat innostumaan leikeistä ja nirsoja vielä!

Näitä herkkuja voisit kokeilla: keitettyä sydäntä tai munuaista, kissanraksuja (Bilanx-merkki on hyvä, tarkoitettu nirsoille kissoille) tai vähäsuolaista juustoa.

Yritä sitten kun olet löytänyt toimivan herkun saada koira ottamaan kontaktia sinuun ja luomaan yhteys teidän välillenne :)

Onnea matkaan ja mukavia koulutushetkiä!

Itse olen käyttänyt sitä namipalkitsemistaktiikkaa ainoastaan murkkuiän alkuun asti ja pentunakin melko niukasti. Pääperiaatteena, että kehut saavat riittää. Jos koira on hyvin nk. hyppysissä ne kehut riittävät monille koirille vallan hyvin. Jos palkitset koiraasi niin melkeinpä väitän ettei löydy sellaista koiraa, joka voisi vastustaa keitettyjä hirvenlihan palasia (raakana vielä mieluisampia, mutta eivät ole ihan sellaisina kovin mukavia taskunpohjalla). Hirvenlihan, jos sellaista et saa, voi korvata porolla tai uusiseelantilaisella peuran lihalla (jälkimmäinen vieläpä melko halpaa).

No johan on erikoinen biisoni o_O Kaikki minun tietämäni on tyypillisiä leikkisiä(rotumääritelmä),touhuavia ja melkoisen ahneita...

Jos leluista ei innostu,niin eiköhän kuitenkin sieltä ruokapuolelta jotain löydy kuiteskin,kokeilemalla.Maksamakkaraa,lenkkimakkaraa,sisäelimiä ym.ym.mitä vaan keksii kokeilla,ihme on jollei mitään löydy.Ja kunhan muistaa,että koira ei saa olla kylläinen,kun treenataan ;).
Tärkeää tosiaan on myös saada hyvä suhde koiraan.Se myös osaltaan auttaa.Toki koulutus on hieman eri,varsinkin jos täsmällisiä suorituksia vaatii esim.tottelevaisuuden saralla siinä mielessä,että siinä ei hevin onnistu ilman riittävää motivoitumista,ja vähän haasteellisimmille koulutettaville ei pelkkä hyvä suhde riitä.
Tosin itse en katso biisonia kovinkaan haasteelliseksi.Koira jolla on tekemisen halukkuutta ja iloa,kunhan vaan saadaan koira hanskaan ihan koiraksi ja motivoidaan kunnolla :)Ei se nyt ihan koulutettavuudeltaan mitään palveluskoiraluokkaa ole :D,muttei mitään toista ääripäätäkään.

JOssakin noista koiraohjelmista kerran bongasin tuollaisen pienen koiran, joka teki melkein mitä vaan banaanin palasen puolesta. Oma nirso koirani suorastaan hullaantuu pakasteherneistä. Siis koira, jolle ei makkaranpalat ym toimi. Tälle ei ruoanlle ahneelle koiralle myöskin toimii lelu palkkiona. Eli vahingossa keksittiin, mikä lelu on sille mieluisin, ja sitten sellainen on vain ja ainoastaan motivointikäytössä, elikkäs lelu on vain ja ainoastaan palkkiona, muulloin se on hyllyn päällä.

Suurimmaksi osaksi meillä kyllä kiitetään ihan sanallisesti, koska se vaan tuntuu toimivan parhaiten ja monipuolisimmin. Eikä omä ääni ja olemus unohdu yleensä kotiin, tai ole eri huoneessa:)

Jospa tuo herkkutie on käyty loppuun tällä erää ja koiraa ei vain kiinnosta se syystä tai toisesta. Ydinasia on kuitenkin se, että koiraa pitää kiinnostaa kenen kanssa tehdään sekä mitä ja loput on hienosäätöä. Itse tekeminen on se juttu ja loput sivutuotteita miten.

Ap, usko tai älä, niin luo koiralle uusia kokemuksia, missä se saa aisten niihin tutustua. Mielummin paikoissa missä niitä on riittämiin. Yksinkertaisia asioita liiku uusissa paikoissa, tee jotain mitä aijemmi ei ole tehty..aistivirikkeistä koiran yleinen kiinnostus ympäristöönsä herää.

Turhan päiväistä miettiä miksi jepelle ei mikään maistu. Se jos jokin on jo oire jostain, jos rodun luonnetta seuraa. Pitää syödä elääkseen ei elää syödäkseen.

Oletko varma, ettei koiralla ole kipuja, jos ei tykkää leikkiä?

Voi olla kiinni sinun tyylistäsi leikittää, vaihda tyylisi ihan vastakkaiseksi kuin nyt. Koira voi suhtautua epäröiden tyyliisi leikittää, kokea sen painostavana.

Ota ruokakuppi pois. Yksinkertaisen tekokasta. Kyllä se koira parissa viikossa oppii, että kannattaa ottaa kontaktia koska muuten ruokaa ei tipu (siis kyllähän se syö jo aikaisemmin, mutta into hommaan tulee parin viikon päästä, tai näin ainakin meillä). Mun koiruulla ei ole ruokakuppia enää ja hyvin toimii. Tyttö ei voisi innokkaampi olla. Tämä tietenkin toimii vain, jos syötät koirallesi nappuloita. Parffaamalla esim. on vaikea moista toteuttaa :D

Itse harrastan tiibetinspanielin kanssa tokoa. Joten turha rotuyleistää mitään. Itse uskon että se on paljon omistajasta kiinni, varsinkin jos saa koiran jo pentuna.