Onko minun kohtaloni viettää koko loppuelämäni yksin?
monta vuotta olen elänyt avioliitossa joka on sitä vain mustaa valkoisella, kaikki illat ja yöt olen saanut viettää yksin. tunnen itseni todella yksinäiseksi ja hellyyden kipeäksi ihmiseksi
luulin silloin aikoinani lähemmäs 10v sitten että nyt löysin sen elämäni rakkauden mutta mitä siitä tuli? yksinäisiä iltoja ja öitä vuosi vuoden perään
alussa odotin monena iltana että josko hän tulisi kotiin, halaisi pitäisi lähellä ja muutenkin hyvänä sekä nukkuisimme yhdessä niin kuin mielestäni avioliittoon kuuluu kuten muuhunkin yhteiselämän suhteeseen,
sitten en enää odottanut kun siitä ei koskaan näyttänyt tulevan mitään
kovetin itseni elämään päivän kerrallaan ja jatkamaan yksinäistä elämääni ajatellen että tällaista se tulee olemaan koko loppuelämäni
jatkoin päivän kerrallaan eteenpäin kuljin kuin sumussa tuntematta läheisyyttä ja rakkautta ketään kaksilahkeista kohtaan, itse asiassa en edes etsinyt ketään miestä, ehdokkaita kyllä aina löytyi kun kävin ravintolassa ja tapaamassa ystäviäni ja tuttuja, mutta en ollut miehistä kiinnostunut mutten kyllä naisistakaan. edelleen kylläkin pidän miehistä on jopa kavereissakin miehiä mutta vaan kavereita ei muuta
Sitten eräänä päivänä keväällä näin erään miehen ja voi himskatti kun se kolahti ja kertaheitolla ihastuin häneen päätäpahkaa ja aina kun näin hänet tunsin kuinka sydämeni hakkasi kuin viimmeistäpäivää, mietin monen monta kertaa miten saisin hänelle kerrottua että haluaisin tavata hänet jossain, sitäkin mietin yli 3kk. kuinka uskallan ja monasti kun hän kävi juttelemassa olisi tehnyt mieli kysyä suoraan mutta en mitenkään uskaltanut saatikka muutenkaan edes paljon puhua hänelle kun tuntui että menin ihan lukkoon olin niin häkellyksissäni.
sitten tapasimme muutaman kerran jossain kauppakeskuksessa muutaman tunnin kerrallaan, nyt en ole häntä nähnyt ainakaan kuukauteen hän on ollut lomalla ja ihan jossain muualla, lupasi silloin että soittelee mutta mitään ei ole kuulunut jotenka ilmeisesti hänen tunteensa ei ole niin vahvat kuin minulla
hän kun tavallaan avasi uudelleen sydämmeni ja tunsin rakkautta niin sitten hän särkee sydämeni ja taas sama elämäni historia toistuu taas
minulle ei varmaan olekkaan tarkoitettu että saisin sellaisen miehen rinnalleni joka rakastaisi minua ihan omana itsenäni, pitäisi hyvänä ja halaisi
eikä jättäisi minua
harrastaisimme yhdessä jotain ja tekisimme muutakin yhdessä sitä minä toivoisin elämäni mieheltä. tietenkin kuuntelisin myöskin hänen toiveitaan ja päättäisimme mitä tekisimme yhdessä ja erikseen
mutta täytyy varmaankin jatkaa samaa vanhaa "kaavaa" sehän jo rupee meneen rutiinilla vaikkakaan en ole koskaan vaihtanut miestä kuin paitaa mies suhteeni ovat aina olleet monivuotisia sitä en kuitenkaan kerro miten monen koska ei teidän tarvitse tietää miten "vanha" jo olen mutta sen verran sanon että elämän kokemusta löytyy ja yllämainitsemaani mies suhdetta olen jälleen kerran jäänyt vaille
tulipas pitkä toivottavasti jaksatte lukea ja toivoisin että hänkin lukisi tämän mikä on varmaankin sula mahdottomuus, ikävöin häntä kuitenkin edelleen suunnattomasti
"loppukevennyksenä"
http://youtu.be/FzgfKeF5rrg
monta vuotta olen elänyt avioliitossa joka on sitä vain mustaa valkoisella, kaikki illat ja yöt olen saanut viettää yksin. tunnen itseni todella yksinäiseksi ja hellyyden kipeäksi ihmiseksi
luulin silloin aikoinani lähemmäs 10v sitten että nyt löysin sen elämäni rakkauden mutta mitä siitä tuli? yksinäisiä iltoja ja öitä vuosi vuoden perään
alussa odotin monena iltana että josko hän tulisi kotiin, halaisi pitäisi lähellä ja muutenkin hyvänä sekä nukkuisimme yhdessä niin kuin mielestäni avioliittoon kuuluu kuten muuhunkin yhteiselämän suhteeseen,
sitten en enää odottanut kun siitä ei koskaan näyttänyt tulevan mitään
kovetin itseni elämään päivän kerrallaan ja jatkamaan yksinäistä elämääni ajatellen että tällaista se tulee olemaan koko loppuelämäni
jatkoin päivän kerrallaan eteenpäin kuljin kuin sumussa tuntematta läheisyyttä ja rakkautta ketään kaksilahkeista kohtaan, itse asiassa en edes etsinyt ketään miestä, ehdokkaita kyllä aina löytyi kun kävin ravintolassa ja tapaamassa ystäviäni ja tuttuja, mutta en ollut miehistä kiinnostunut mutten kyllä naisistakaan. edelleen kylläkin pidän miehistä on jopa kavereissakin miehiä mutta vaan kavereita ei muuta
Sitten eräänä päivänä keväällä näin erään miehen ja voi himskatti kun se kolahti ja kertaheitolla ihastuin häneen päätäpahkaa ja aina kun näin hänet tunsin kuinka sydämeni hakkasi kuin viimmeistäpäivää, mietin monen monta kertaa miten saisin hänelle kerrottua että haluaisin tavata hänet jossain, sitäkin mietin yli 3kk. kuinka uskallan ja monasti kun hän kävi juttelemassa olisi tehnyt mieli kysyä suoraan mutta en mitenkään uskaltanut saatikka muutenkaan edes paljon puhua hänelle kun tuntui että menin ihan lukkoon olin niin häkellyksissäni.
sitten tapasimme muutaman kerran jossain kauppakeskuksessa muutaman tunnin kerrallaan, nyt en ole häntä nähnyt ainakaan kuukauteen hän on ollut lomalla ja ihan jossain muualla, lupasi silloin että soittelee mutta mitään ei ole kuulunut jotenka ilmeisesti hänen tunteensa ei ole niin vahvat kuin minulla
hän kun tavallaan avasi uudelleen sydämmeni ja tunsin rakkautta niin sitten hän särkee sydämeni ja taas sama elämäni historia toistuu taas
minulle ei varmaan olekkaan tarkoitettu että saisin sellaisen miehen rinnalleni joka rakastaisi minua ihan omana itsenäni, pitäisi hyvänä ja halaisi
eikä jättäisi minua
harrastaisimme yhdessä jotain ja tekisimme muutakin yhdessä sitä minä toivoisin elämäni mieheltä. tietenkin kuuntelisin myöskin hänen toiveitaan ja päättäisimme mitä tekisimme yhdessä ja erikseen
mutta täytyy varmaankin jatkaa samaa vanhaa "kaavaa" sehän jo rupee meneen rutiinilla vaikkakaan en ole koskaan vaihtanut miestä kuin paitaa mies suhteeni ovat aina olleet monivuotisia sitä en kuitenkaan kerro miten monen koska ei teidän tarvitse tietää miten "vanha" jo olen mutta sen verran sanon että elämän kokemusta löytyy ja yllämainitsemaani mies suhdetta olen jälleen kerran jäänyt vaille
tulipas pitkä toivottavasti jaksatte lukea ja toivoisin että hänkin lukisi tämän mikä on varmaankin sula mahdottomuus, ikävöin häntä kuitenkin edelleen suunnattomasti
"loppukevennyksenä"
http://youtu.be/FzgfKeF5rrg
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaisko sun erota? Aattele jos olisit ollut vapaa tavatessasi sen kivan miehen, olisit voinut alkaa tekenään tuttavuutta hänen kanssaa oikeasti, ja nyt ehkä seurustelisitte. Niin kauan, kuin roikut avioliitossasi, joka on ilmeisesti todella kylmä, sinulla ei ole mahdollisuutta löytää aitoa rakkautta. Onko sinulla lapsia, heidänkö takiaan roikut liitossasi? Ei sinun tarvitse, sillä se ei ole hyväksi lapsillekaan, että aistivat äitinsä olevan onneton. Sanot ettei miehesi ole koskaan(?) tullut yöksi viereesi ja edes kotiin, vai ymmärsinkö väärin? No missä hän sitten yönsä viettää, jonkun toisen naisen luonako, vai nukkuuko hän omassa huoneessaan? Miksi näin, miksi sellainen "järjestely", ja milloin se alkoi?
totttakai kannattaa erota, ero onkin minun osaltani ollut jo vireillä jonkun aikaa
on hän joskus monta vuotta sitten tullut yöksi viereeni mutta siitä on todellakin monta vuotta. meillä ei onneksi ole lapsia ja missäkö hän yönsä on viettänyt sitä en tiedä enkä välitä hittojakaan, ei kiinnosta on joskus joku nainen soittanutkin minulle ja tiedustellut missä hän on. oli löytänyt numeroni hänen puhelimestaan
oli valehdellut minusta kaikenlaista sille naiselle......soitteli minulle jokusia kertoja tuntemattomasta nro.sta mutta siitäkin on jo aikaa mutten edelleenkään tiedä missä yönsä viettää eikä edellenkään kiinnosta tietää
asun saman katon alla siksi ettei ole tällä hetkellä muutakaan kattoa pään päälle eli olosuhteiden pakosta. katsotaan nyt miten kauan sitä "kattoa pitää odotella....tätä on jatkunut jo 6v........ei sinänsä ole hirveesti haitannut asua samassa osoitteessa koska hän ei ole koskaan kotonakaan............mutta "katto" on nykyisin hakusessa ollut jo jonkun aikaa.......eiköhän se sieltä kohta puoleen ilmesty