Koko loppuelämäkö yksin?

Onko minun kohtaloni viettää koko loppuelämäni yksin?

monta vuotta olen elänyt avioliitossa joka on sitä vain mustaa valkoisella, kaikki illat ja yöt olen saanut viettää yksin. tunnen itseni todella yksinäiseksi ja hellyyden kipeäksi ihmiseksi

luulin silloin aikoinani lähemmäs 10v sitten että nyt löysin sen elämäni rakkauden mutta mitä siitä tuli? yksinäisiä iltoja ja öitä vuosi vuoden perään

alussa odotin monena iltana että josko hän tulisi kotiin, halaisi pitäisi lähellä ja muutenkin hyvänä sekä nukkuisimme yhdessä niin kuin mielestäni avioliittoon kuuluu kuten muuhunkin yhteiselämän suhteeseen,

sitten en enää odottanut kun siitä ei koskaan näyttänyt tulevan mitään
kovetin itseni elämään päivän kerrallaan ja jatkamaan yksinäistä elämääni ajatellen että tällaista se tulee olemaan koko loppuelämäni

jatkoin päivän kerrallaan eteenpäin kuljin kuin sumussa tuntematta läheisyyttä ja rakkautta ketään kaksilahkeista kohtaan, itse asiassa en edes etsinyt ketään miestä, ehdokkaita kyllä aina löytyi kun kävin ravintolassa ja tapaamassa ystäviäni ja tuttuja, mutta en ollut miehistä kiinnostunut mutten kyllä naisistakaan. edelleen kylläkin pidän miehistä on jopa kavereissakin miehiä mutta vaan kavereita ei muuta

Sitten eräänä päivänä keväällä näin erään miehen ja voi himskatti kun se kolahti ja kertaheitolla ihastuin häneen päätäpahkaa ja aina kun näin hänet tunsin kuinka sydämeni hakkasi kuin viimmeistäpäivää, mietin monen monta kertaa miten saisin hänelle kerrottua että haluaisin tavata hänet jossain, sitäkin mietin yli 3kk. kuinka uskallan ja monasti kun hän kävi juttelemassa olisi tehnyt mieli kysyä suoraan mutta en mitenkään uskaltanut saatikka muutenkaan edes paljon puhua hänelle kun tuntui että menin ihan lukkoon olin niin häkellyksissäni.

sitten tapasimme muutaman kerran jossain kauppakeskuksessa muutaman tunnin kerrallaan, nyt en ole häntä nähnyt ainakaan kuukauteen hän on ollut lomalla ja ihan jossain muualla, lupasi silloin että soittelee mutta mitään ei ole kuulunut jotenka ilmeisesti hänen tunteensa ei ole niin vahvat kuin minulla
hän kun tavallaan avasi uudelleen sydämmeni ja tunsin rakkautta niin sitten hän särkee sydämeni ja taas sama elämäni historia toistuu taas
minulle ei varmaan olekkaan tarkoitettu että saisin sellaisen miehen rinnalleni joka rakastaisi minua ihan omana itsenäni, pitäisi hyvänä ja halaisi
eikä jättäisi minua

harrastaisimme yhdessä jotain ja tekisimme muutakin yhdessä sitä minä toivoisin elämäni mieheltä. tietenkin kuuntelisin myöskin hänen toiveitaan ja päättäisimme mitä tekisimme yhdessä ja erikseen

mutta täytyy varmaankin jatkaa samaa vanhaa "kaavaa" sehän jo rupee meneen rutiinilla vaikkakaan en ole koskaan vaihtanut miestä kuin paitaa mies suhteeni ovat aina olleet monivuotisia sitä en kuitenkaan kerro miten monen koska ei teidän tarvitse tietää miten "vanha" jo olen mutta sen verran sanon että elämän kokemusta löytyy ja yllämainitsemaani mies suhdetta olen jälleen kerran jäänyt vaille

tulipas pitkä toivottavasti jaksatte lukea ja toivoisin että hänkin lukisi tämän mikä on varmaankin sula mahdottomuus, ikävöin häntä kuitenkin edelleen suunnattomasti


"loppukevennyksenä"
http://youtu.be/FzgfKeF5rrg