Ihmisiä

Niin monia kasvoja, niin monia ihmisiä? Niin paljon junia, busseja, autoja, rakennuksia, missä niissä olet? Viikko sitten, eilen, tänään, huomenna, olet mielessäni, mutta missä oikeasti olet?

Muistatko kun seisottiin samalla kerroksella? Hyvä, muistat varmaan jokaisen hetken niistä lyhyistä ajan hetkistä? Se, kun kuljettiin toisiemme vierestä kesti vain sekunnin, mutta se hetki kestää tuhat miljoonaa kertaa saman ajan. Ehkä enemmänkin?

Kadun, etten sanonut sulle mitään ja että poistun paikalta heti, kun annoit tilaisuuden tutustua, mutta oli pakko, muuten en olisi tullut ongelmia. Ei kuitenkaan niin suuria, että minun olisi täytynyt vaarantaa suhteemme.

Ei helvetti oikeasti, mä en saa päästäni sua. Muistan sun vaatteet, kroppas, naamas, hiukses, tuoksus kaiken. Se ottaa aikansa unohtaa sut, mutta tuskin edes tarvitsee? Kohtalo näyttää mitä tapahtuu. Oon käyttänyt niin paljon voimia ja tunteja jotta löytäsin sut, tän pidemmälle ei mulla ole varaa mennä.

Tämä on kunnianosoitukseni kaikille niille, jotka voivat samaistua, ovat olleet samassa tilanteessa, etsivät tuntemattomia ihastuksiaan, tai olipa se sitten mitä tahansa ikävää, niin siltikin..

Tähän loppuun ei voi todeta mitään muuta, kun että on ihan vitun sääli kadottaa joku ihastus. Varsinkin, jos sulla on mielikuvitus, ja vilkkaalla tasolla? ''Ehkä se löytää mun FB:n''.. Juuri näin ja hyvää päivää.