mä en käsitä mikä mua vaivaa... mulla menee välillä niin pienestä hermot likn kans ettei tosikaan :( hän on vasta puolivuotias ihana rakas tyttö, mut silti välillä niin rasittava... tää tapahtuu ku ollaan kaksin, kun mies kotona tai joku kylässä niin mua ei ärsytä yhtään, ei edes lapsen itku, jota tuntuu riittävän, ekat 3 kk oli tosi rankkoja, mut niist selvittin ja sit kun alkanut helpottaa niin nää itkupäivät aina välillä on tosi raskaita!! mä saatan jopa huutaa lapselleni, ikinä en mitenkään häntä satuttais fyysisesti! sit on itellä ihan kamala olo ja lapsella varmaan ja, kyllä tuon ikänen kuitenkin jo vaistoaa kun oon ite ihanen ja jos vielä huudankin :( Mä en kuitenkaa koe olevani masentunut tai väsynyt joskus on vaan näitä päiviä ku ei jaksais... kiinteiden syöminen on yks mikä mua koettelee, se alkoi niin hienosti mut nyt otetaan lusikallinen kaks ja sit huudetaan joka menee vain maitopullolla ohi joo hyvä kun sitä juo, on kuitenkin viel pääravinto mut harmittaa kun teen ruoan ja heitän sit pois... sit kun hänellä kova yritys konttaan, ei ihan viel pääse ni se häntä harmittaa kovasti...samoin pukeminen ja vaipan laitto on ihan tyhmää puuhaa... Ollaan paljon kaksin kotona kun mies vuorotöissä, samoin lähes kaikki kaverit ja isovanhemmat käy töissä ja en oikein tiedä mitä tuon ikäsen kanssa edes tekis, kuten varmaan arvaatte on esikoinen ja kun oon ite jo 30 ni luulis ettei ihan pienistä hermostuis ja jaksais ja keksis kaikkee mut ei se ikä näköjään tuo viisautta :) no olipa kiva ees vähän purkaa tuntoja! kiitti jos jaksoit lukea
miks taas meni hermot?!?
joudoufou
4161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Aivan kuin olisin kirjoittanut tuon tekstin. Meillä tosin tyttö on jo melkein 1,5vuotias, mutta itsellä menee myös hermo välillä pienimmistäkin asioista. Lapsi on aina ollut vähän "hankala" kitissyt aivan pienestä lähtien. Ruokien maistelu aloitettiin 4kk vanhana ja oli kyllä huono syömään ja edelleenkin on huonoja päiviä paljon. Huomaan, että oma hermostumiseni tapahtuu tilanteissa, jolloin lapsi ei syö. Syömistilanne menee välillä aivan huutamiseksi ja välillä saan "huijattua" syömään esim.laulamalla. Kamalasti pitää keksiä kaikenlaista, että neiti pysyy tyytyväisenä ja jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa, niin alkaa tappelu. En voi sille mitään, että maltti menee myös itsellä, vaikka pitäisi olla rauhallinen. Omaa aikaa minulla ei saisi olla ollenkaan.Silloin tyttö on tyytyväinen, kun olen hänen kanssaan, mutta eihän se nyt ole mahdollista, enkä halua lasta siihen opettaakkaan.
anteeksi että puutun asiaan..mutta korvaan sattui tuo "välillä huijaan esim laulamalla"...? mulla on kohta kolme vee ja vieläkin leikillä syödään. ei siis mitään sirkusta vaan just sellasta "minne muurahainen vie ruuan? suukkuun!!" ja hyvin menee. miten voi odotaa että pieni söis kun ravintolassa? mun mies aina sanoo Täs on ruoka,jos ei syö,ei oo nälkä! mutta ei se noin mene. ei noin pieni viel tiedä ruokailun tarkotusta. antakaa niiden vielä olla lapsia ja tutustua ruokaa leikin avulla. niin ne oppii ja tykkää ruuasta. pakko hommalla alkaavatten vihaamaan vaikka mitä. ei saa pelleillä tahallaan mutta sellanen pieni kepeily ei meitä riko.ja ruoka uppoo =)
Täällä kans samaa kattoin että kun olisi itte kirjottanu :D Samoja itkupotku päiviä täälläkin vietetty ja huutokonserttia pidetty vaikka laps ihan oikeesti ollu kiltti, normaalia kitinää jos on väsy,nälkä tai hampaita tullu. Pahamielihän siitä on tullu ku on huutanu pienelle ja kun ei toinen ymmärrä mitä äiti raivoo, mutta ikinä en satuttais. Puolivuotta oli hankalaa aikaa ajattelin että ihan pian löydän itteni pyöreestähuoneesta valkotakkisten setien kanssa, nyt tyttö jo 1,4v ja voiton puolella ollaan ei mene hermot enään pienistä ja jaksan nauttiakkin päivistä kun saan olla lapsenikaa. En tiedä sitten oliko ahdistusta vai jonkin sortin masennusta, mutta olo oli jotain aivan kamalaa...mitä varmaan muut ei voi ymmärtää jos ei oo samassa tilanteessa ollu. Voimia sulle ja hae apua jos tuntuu ettei olo helpotu. :)
Hei. Älkää ottako pulttia tuosta syöttämisestä. Jos ei hyvällä syö tätä ateriaa, lopettakaa tyrkyttämien. Nälkä tulee varmasti lapsellekin ja seuraavalla kerranlla syö ihan hyvin. Aluksihan vain maistellaan kiinteää, vain lusikan kärjellä opetellaan makuja, pane jääkaappiin ja anna seuraavalla syöntikerralla taas hieman, pikkuhiljaa oppii pitämään kiinteästä euuasta ja syökin mielellän ilamn huutoja. Lapsi aistii sinun hermostumisen ja alkaa jo senkin vuoksi huutaa.
Näin tuokailun aloittaen ensin vain yksi lusikankärjellinen ja maitoa enempi ja pikkuhiljaa suhde muuttuu kiinteämmäksi ja maitoa saa aina vasta ruuan jälkeen ain samalla kertaa.
Sotkemista se jonkin aikaa on, mutta jo yksivuotias osasi ainakin viime talvena oikein hyvin syömisen ihan kauniisti. Tarvitaan myös syöttäjän rauhallinen olemus mukaan. Josku pieni auto tai nukke käteen auttaa olemaan paremmin paikallaan. Mutta en suosittele leikkimistä syömisen yhdeydessä.