pelopoliin. Synnytin esikoisen tunnissa. Kerkesin sairallaan vesien menon jälkeen , tutkittiin ja pääsin saliin, söin ja sitten olikin erittäin kovat supistuset koko ajan päällä, vauva syntyi siitä sitten tunnissa muutaman minuutin ponnistamisen jälkeen. Koin kivun erittäin traumattisena, varsinin ponnistusvaiheen, vaikkain oli lyhyt, mutta pelkäsin sekoavani ym.
Kävin pelkopolilla siellä lääkäri oli vähettelevä ja syyllisti minua siitä miksi en ole pyytänyt ajoissa kivunlievitystä. Selitin, etttä empä juuri ehtinyt kuin ovista sisälle, tutkittiin kohdunsuun olevan auki 5cm ja saliin, jossa söin. Lääkärin mukaan olen oleskellut salissa 3 tuntia ja minulla on ollut reilusti aikaa pyytää ja saada tehokas kivunlievitys.
Luin sairaskertomukseni kyseiseltä käynniltä, jossa hän myös mainitsee, että pelkään kipua ja haluan seuraavaan synnytykseen MUUTAMAN SUPISTUKSEN ajaksi tehokkaan kivunlievitysen!!!!!!!!!!
Toinen lääkäri oli asiallisempi lupasi ohdunkaulan puudutusen ja ponnistukseen pudentaalipuudutusen. Kun luin teksitin tältä käynniltä, oli lääkäri maininnut että koska edellinen ponnistus oli ollut vain muutamia minuutte ja (jotka minulle olivat helvettiä) minulla ei tod.näk. ole tarvetta kivunlievitykseen ollenkaan!!!!!!!!
Ongelma on se, että jos ihminen pelkää kipua niin eipä ser hyvältä tunnu kun vähätellään ja lupaillaan mitä lupaillaan ja kuitenkin mielipide on se, että noooooo nopeassa synnytyksessä ei kuitenkaan ehdi/tarvitse lääkitä kipua tehokkaasti, äiti on nyt vähän hysteerinen....
Tekisi mieli ottaa yhtyttä uudestaan polille ja jutella vielä kerran. Kukaanhan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ylimielinen asenne hieman v...ttaa. Hoitohenkilökunta, johon itsekin kuulun, lukee kuuitenin esisijaisesti lääkärin teksitit ja tekee päätelmät sen mukaan.
Mitä te tekisitte???? Mielipiteitä niiltä kiitos jotka pelkäävät synnytystä ja ovat asioineet pelkopolilla.
Kävin pelkopolilla siellä lääkäri oli vähettelevä ja syyllisti minua siitä miksi en ole pyytänyt ajoissa kivunlievitystä. Selitin, etttä empä juuri ehtinyt kuin ovista sisälle, tutkittiin kohdunsuun olevan auki 5cm ja saliin, jossa söin. Lääkärin mukaan olen oleskellut salissa 3 tuntia ja minulla on ollut reilusti aikaa pyytää ja saada tehokas kivunlievitys.
Luin sairaskertomukseni kyseiseltä käynniltä, jossa hän myös mainitsee, että pelkään kipua ja haluan seuraavaan synnytykseen MUUTAMAN SUPISTUKSEN ajaksi tehokkaan kivunlievitysen!!!!!!!!!!
Toinen lääkäri oli asiallisempi lupasi ohdunkaulan puudutusen ja ponnistukseen pudentaalipuudutusen. Kun luin teksitin tältä käynniltä, oli lääkäri maininnut että koska edellinen ponnistus oli ollut vain muutamia minuutte ja (jotka minulle olivat helvettiä) minulla ei tod.näk. ole tarvetta kivunlievitykseen ollenkaan!!!!!!!!
Ongelma on se, että jos ihminen pelkää kipua niin eipä ser hyvältä tunnu kun vähätellään ja lupaillaan mitä lupaillaan ja kuitenkin mielipide on se, että noooooo nopeassa synnytyksessä ei kuitenkaan ehdi/tarvitse lääkitä kipua tehokkaasti, äiti on nyt vähän hysteerinen....
Tekisi mieli ottaa yhtyttä uudestaan polille ja jutella vielä kerran. Kukaanhan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ylimielinen asenne hieman v...ttaa. Hoitohenkilökunta, johon itsekin kuulun, lukee kuuitenin esisijaisesti lääkärin teksitit ja tekee päätelmät sen mukaan.
Mitä te tekisitte???? Mielipiteitä niiltä kiitos jotka pelkäävät synnytystä ja ovat asioineet pelkopolilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anestesiologiaa hieman opiskelleena voin vaan todeta, että valitettavasti tapaukseesi sopivaa nopeasti vaikuttavaa täsmäkivunlievitysta ei ole olemassa. Lääketieteen rajallisuutta :( Tuo kohdunkaulapuudutus ja pudentaali on paras vaihtoehto. Synnytys on kivulias. Kurjaa jos henkilökunnan asenne on ollut päin hel....ä :(
Eli takana yks kurssi sairaanhoitajien anestesiaopintoja, siinäpä vasta viisas ihminen.
T:anest.hoitaja
Mitenkään vähättelemättä, mutta on äitejä, jotka ponnistavat tunti tolkulla!!! Heille se tehokkaampi kivunlievitys on paikallaan. Ehkä seuraavalla kerralla sinäkin ponnistat 2-3 tuntia ja toteat, kuinka helppo se ensimmäinen synnytys olikaan. Jutustasi päätellen olet ensisynnyttäjä, monelle tulee yllätyksenä synnytyksen kivuliaisuus ja kuinka raskasta se on, varsinkin pitkittyneenä. Sitä on fysiikan kannalta verrattu maratooniin eli keho on koetuksella.
Kyllä kipu on jokaiselle yksilöllinen ja subjektiivinen kokemus, KUKAANHAN ei voi toisen kipua mitata. Tiettäkseni juurikin lyhyissä ja rajuissa synnytyksissä kipu on erittäin intensiivistä ja rajua kun elimistön oma endorfiinin tutotanto ei ehdi mukaan. Eli asenteesi, että ne ovat kipeitä jota ponnstavat 2-3 tutnia ovat OIKEASTI kipeitä ja tarvitsevat kivunlievityksen, on hieman aliarvostava. EN OLE ENSISYNNYTTJÄJÄ! Ilmeisesti sinä et ole kokenut kipuja ollenkaan tai olet epatiakyvytön ihminen. No ainakin minulla on tehokas kohtulihas, kun pysytyy työntämään lapsen ulos ilman 2-3 tunnin epänormaalia punnaamista.
Jokainen tyylillään, olimpa tyhmä kun kuvittelin täältä saavani asiallista kommenttia niiltä jotka oikeasti pelkäävät kipua.
Tuohan on vähän sama asia kuin se, että kipua hysteerisesti pelkäävät potilaat vaativat puudutuksen yhden tikin ompelemista varten.....silloinkaan siinä ei ole mitään järkeä, sillä tuo puudutuspiikki sattuu ihan yhtä paljon kuin sen tikin ompeleminenkin. Toki synnyttäminen sattuu enemmän, mutta jos se kipu kestää noin pienen hetken, ei mitkään kipulääkkeet edes ehdi vaikuttaa siihen mennessä kun koko homma on jo ohi. Enkä tiedä onko se kohdunkaulapuudutuskaan aivan kivuton ja millään tavalla mukava ja jos se ei sitten ehdi edes vaikuttaa kunnolla, niin hukkaanhan se meni...
Itselläni synnytys kesti useita tunteja, enkä silti halunnut kivunlievitystä, koska halusin olla ns. järjissäni (en lääkehuuruissa), kun viimein saan esikoisen syliini.
Halusit asiallisia kommentteja, eli kommentteja tyyliin "kyllähän sinun täytyy saada kivunlievitystä, koska NOIN KAUAN jouduit kipua kestämään! Sehän on ihan sietämätöntä, eikä kukaan muukaan ihminen selviäisi siitä!"?? Valitettavasti moisia kommentteja emme voi tarjoilla...onhan se muutama minuutti aivan järjettömän lyhyt aika! Sen ajan selviää mistä vain, kun on aikuinen ihminen ja ymmärtää, että se on kohta ohi ja että itse siihen tilanteeseen on halunnut. Kyllä itse ainakin olen valmis lasteni vuoksi sen verran kärsimään. Jos siihen ei ole valmis, kannattaa käyttää varmaa ehkäisyä.
hohhoijaa, tunnetko itsesi oikein vuoden äidiksi kun olet niin paljon kestänyt, että ihan luomuna ja vapaaehtoisesti?????MAhtaa olla raskasta olla noin täydellinen ÄITI????
synnytin esikoisen alle tunnissa ja itse olen kokenut oman synnytykseni olleen todella ihanteellinen ja helppo, koska kesti niin vähän aikaa. Eikä kivunlievityksiä _tarvinnut_ ottaa kun en kerennyt sellaisia edes ajatella, vaikka kyllähän se 10min ponnistus sattui ihan jumalattomasti!! Nyt odotan toista ja toivon, että synnytys tulee olemaan myös nopea, kunhan sairaalaan ehtisi niin se olisi tärkeintä.
Toki toivon nopeaa minäkin, mutta hieman inhimillisempää, koskaan en ole kuvitellut että synnytys olisi kivuton, ei kuulukaan olla, mutta kipu, kun se ylittää tietyn sietokyvyn on kyllä aika taraumaattista, vaikka ei tietystikään näille kaikille muille super-hyper-täydellisille äideille. Joku kommentoi tuolla tikkien ompelemisesta, itse alan ammattilaisena en koskaan väheksy kenenkään kipua, jos on kipua niin sitä on sitten ja jos se VAS-asteikolla on 3 tai enemmän niin se täytyy hoitaa. Empatiakyky on kuitenkin hoitoalalla, erittäin tärkeä, toivottavasti nämä ko. ihmiset ovat toimistorottia tms. Mitä tikkien ompeluun tulee niin olen kyllä itse antanut itselleni ommella sen yhden ompeleen ilman puudutusta.
Nykyään kun eletään sivistysyhteisunnassa eikä missään ambomaalla savimajassa niin pitäis niitä kivunlievitysmenetelmiä käyttää. Itse en usko siihen että kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat, kipu kun ei ketään jalosta.
Mitenkään kipuasi vähättelemättä kommentoin muutamaa asiaa:
-Synnytyskivulla on synnytyksessä tehtävänsä. Sen vuoksi sitä ei rutiinisti pyritä poistamaan. Kivunlievityksen tarkoituksena on lievittää kipu siedettäväksi ja tehdä osaltaan synnytyksestä hyvä kokemus, ei poistaa kipua tyystin. Pitkissä synnytyksissä vähäkipuiset jaksot ovat tärkeitä äidin jaksamisen kannalta. Nopeissa synnytyksissä taas osa äideistä kokee kivun niin kovaksi, että lievitystä tarvitaan, jotta äiti pystyisi rentoutumaan ja ettei synnytyksestä jäisi traumoja. Usein traumojen syntyyn liittyy kivunlievitystä enemmän henkilökunnan käytös, eli kivuliaskin synnytys koetaan positiivisenä, jos henkilökunta ottaa synnyttäjän kivun tosissaan ja keskittyy auttamaan synnytyksessä ja pystyy omalla käytöksellään kannustamaan ja rauhoittamaan synnyttäjää.
-Yleensä se, että potilas (synnyttäjä tai sairas) pystyy syömään, kertoo että ihan kohtuutonta kipu ei ole. Tämäkin on tietenkin henkilökohtaista, mutta luultavasti halukkuutesi ottaa ruokaa ja vielä syödäkin jotain on antanut kätilölle väärän signaalin kivunlievityksen tarpeesta. Kätilökään ei ole ajatusten lukija, vaikka aika hyviä ihmisten tulkitsijoita heistä kehittyy.
-Jokaisella kivunlievitysmenetelmällä on vasta-aiheensa. Eli ennen kivunlievityksen antamista on varmistettava, että se ei vaaranna äidin tai lapsen terveyttä. Nopeasti etenevässä synnytyksessä tämä vie joskus niin paljon aikaa, ettei kivunlievitystä ehditäkään antaa, kun vauva on jo syntynyt.
-Kaikkiin lääkkeellisiin kivunlievitysmenetelmiin liittyy riskejä ja haittoja. Sen vuoksi monien käyttöä on rajattu esim. tiettyyn synnytyksen vaiheisiin tai ko. kivunlievitystä ei voida käyttää tietyn riskin synnyttäjiin. Esim. jotkut lihakseen pistettävät kipulääkkeet imeytyvät istukan kautta myös vauvaan ja voivat vaikuttaa vauvan hengitykseen ja imemishalukkuuteen syntymän jälkeen, sen vuoksi niitä ei käytetä, jos oletetaan että kipulääkkeen antamisesta vauva syntyy alle 2h tunnin kuluttua (varoajat vaihtelee annoksen ja lääkkeen mukaan)
-Kipulääkkeiden antaminen sitoo synnyttäjää, joten oikein nopeasti etenevässä synnytyksessä sen aiheuttama haitta voi olla suurempi kuin lääkkeen hyöty. Esim. sydän- ja supistuskäyrän ottamisen ajan vaaditaan ainakin muutaman supistuksen ajan useimpiin kipulääkkeisiin, jotta voidaan varmistaa, että vauvan tai terveys vaarannu lääkkeestä äidin on oltava muutaman metrin etäisyydellä mittalaitteesta kahteen piuhaan kytkettynä. Kohdunkaulan puudutuksen laittamisen ajan äidin on maattava selällään jalat levällään ja vieläpä pysyttävä paikoillaan. Pudentaalipuudutusta ei voida myöskään pistää kuin selin makuulla eli esim. jakkarasynntyksessa synntäjän olisi siirryttävä ensin sängylle ja sitten takaisin jakkaralle. Tämä liikkumisen rajoittaminen voi usein olla isompi kivun koventaja, kuin se mitä hyötyä kivunlievityksestä ehtii tulla.
-Valitettavasti sairaaloissa ei ole henkilökuntaa rajattomasti. Kivunlievitys ei ole henkeä pelastava toimenpide, joten joskus kivunlievitystä joutuu odottamaan tai joudutaan tyytymään toiseksi parhaaseen menetelmään, kun lääkäri ei kerta kaikkiaan ehdi laittamaan kivunlievitystä.
-Kaikesta huolimatta pyri menemään seuraavaan synnytykseen luottavaisin ja avoimin mielin. Pyri olemaan mahdollisimman rentona ja miellä kipu asiaan kuuluvaksi, älä viholliseksi. Kaiken kivun keskelläkin yritä ilmaista selkeästi milloin tarvitset kivunlievityksen tai muuta apua, näin kätilön ei tarvitse lukea ajatuksiasi. Tästä kannattaa keskustella myös tukihenkilön kanssa, voit esim. sopia hänen kanssa etukäteen koodit, jos puhuminen synnytyksen aikana tuntuu vaikealta. Esim. kipu asteikolla 1-10, jossa yli 1-4 tarkoittaa, että pärjäät, 5-7, että haluat kivunlievitystä mah.pian ja 8-10, että kipu on niin kovaa että et tunne selviäväsi ja ruumiinosa kertoo missä kipu on kovinta (tämä antaa lääkärille vinkin parhaan menetelmän valintaan). Näin tukihenkilö voi tulkita tarpeesi kätilölle tai lääkärille selkeästi.
-Muista, että lääkäri tai kätilö ei evää sinulta kivunlievitystä ilkeyttää/välipitämättömyyttään vaan heidänkin keinonsa on rajalliset. Esim. pupendaalipuudutuksen laittaminen sattuu jonkun verran ja sen vaikutuksen alkaminen kestää hetken. Lisäksi piikkiä on vaikea laittaa oikeaan kohtaan, jos vauvan pää on jo todella alhaalla eli tällöin pahimmillan saat kipupiikin, jonka laittaminen sattuu ja joka alkaa vaikuttaa vasta kun vauva on syntynyt, tai joka ei vaikuta, kun se pistetty väärään kohtaan tai joka vaikuttaa, mutta ei toivotulla tavalla kun puuduttaa emätintä ja ulkoisia sukuelimiä ja kovin kipu onkin ylempänä. Jos tämä näyttää todennäköiseltä niin on parempi jättää kipulääke antamatta ja säästää sinut edes laittamisen aiheuttamalta kivulta.
En nyt jaksa asiaa enmpää täällä selitellä, MUTTA OLIN TÄYSIN KIVUTON MENNESSÄNI SAIRAALAAN, SÖIN ILTAPALAN JONKA JÄLKEEN ALOKOI JATKUVA KIPU JOKA VEI JALAT ALTANI.
Edellinen vastasi erinomaisesti. Juuri noin.
No voi sua raukkaa.....Mä säälin sua, olet säälisi ansainnut enemmän kuin ap. On se sitten kumma kun ap nimenomaan pyysi kommentteja niiltä jotka kokevat synnytyspelkoa kivun takia ja kaikki täydelliset kotiäidit täällä aukovat suutaan. Olen synnyttänyt myös syöksynä siis alle 2 tuntia ja sain ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutuksen, auttoi hyvin. Eli yksi rohkaiseva sananen ap:lle. Ja totta ole iloinen tehokkaasta kohtulihaksestasi, ettei tarvitse lahnanan maata montaa tuntia henkilökunnan passattavana. Itse olin heti huippukunnossa, varmaan osittain myös sen takia, että olen liikunnallinen ja en ylipainoinen lehmä, kuten nykyään on trendinä. Nämä lehmäthän näitten maratoonisynnytysten jälkeen valittavat ja makaava sänkynpohjalla kaikki päivät ja lapsi on vauvalassa, kun elämä on niin raskasta.
TSEMPPIÄ, hyvin se menee.