Olin neljäkymentä ja mieheni 20v kun rakastuimme. Olin silloin vielä suht hyvännäköinen leski ihminen, armeijan keittiöllä töissä ja mieheni oli armeijassa, tutustuimme armeijan puitteissa.
Aluksi meitä yhdisti hyvä seksi, mutta sitten rakastuttiin totaalisesti.
Vähän hävetti, kun mieheni äiti oli kaksi vuotta minusta nuorempi ja isäkin vain ikäiseni. Vanhemmat toppuutteli poikaansa silloin, mutta se vain kiihoitti lisää, niin että oli IHAN PAKKO muuttaa yhteen, etenkin kun tulin vielä raskaaksikin.
On ollut sekä myötä, että vastamäkeä, mutta viimeaikoina enimmäkseen sitä vastamäkeä. Tunnen itseni vanhukseksi mieheni rinnalla kaikinpuolin, hänellä on paljon sellaisia harrastusia joihin en enää jaksa osallistua ym. Onko joku kokenut vastaavaa, kerro?
Aluksi meitä yhdisti hyvä seksi, mutta sitten rakastuttiin totaalisesti.
Vähän hävetti, kun mieheni äiti oli kaksi vuotta minusta nuorempi ja isäkin vain ikäiseni. Vanhemmat toppuutteli poikaansa silloin, mutta se vain kiihoitti lisää, niin että oli IHAN PAKKO muuttaa yhteen, etenkin kun tulin vielä raskaaksikin.
On ollut sekä myötä, että vastamäkeä, mutta viimeaikoina enimmäkseen sitä vastamäkeä. Tunnen itseni vanhukseksi mieheni rinnalla kaikinpuolin, hänellä on paljon sellaisia harrastusia joihin en enää jaksa osallistua ym. Onko joku kokenut vastaavaa, kerro?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oma vika. Botit.
Onnittelut pitkän suhteenne johdosta, harvinaista nykyään!
Kiitos! Hopehäätkin tuli jo viisi vuotta sitten vietettyä. En tiedä, että kestääkö mieheni rakkaus loppuun saakka? Sitä toivoisin. Vielä me olemme jaksaneet yhdessä reissata ja onneksi olen vieläkin hoikka ja hyvä kroppainen nainen, vaikka ikää onkin kertynyt.
Eikähän se naamakaan paljon yhdessä yössä vanhene, vaan pikkuhiljaa huomaamatta. Mieheni on myöskin hyvässä kunnossa kaikinpuolin ja vielä työelämässäkin mukana. Tämä kymmen kyllä peloittaa, se on pakko myöntää. Ei se ole pelkkä ulkonäkö juttu, mutta vanhuus ruo omat vaivansa.
VAU, jo 30v yhdessä!
Kyllä rakkautenne kestää, kun on näin kauan kestänyt. Harvat liitot kestävät noinkaan pitkään.
No eikös tuo 5-kympin villitys tee tehtävänsä. Nythän on varsinaisessa villitysiäsä. Kyllä 7-kymppisellä riittää puuhaa että sais itsensä näyttämään viehättävämmältä kuin 35-vuotias nainen joka on elämänsä vedossa. Kostuminenkin on luonnollista eikä hormoneilla ja liukasteilla aikaansaatua.
Tää provo ois pitänyt viedä seitsemänkymppisiin, ei viiskymppisillä vielä ole tuollaisia ongelmia :))
ITSE SINÄ PROVO OLET! Mieshän oli 50v. Tämä vaimo halusikin miehensä ikäluokan kommentit.
Joten pidä tuo tyhmä suuri suusi soukkemalla.
Sinulla itselläsi on joku ongelma kun aina haluat vain ilkeillä. Veikkaan että olet aika syrjäytynyt tuon pisteliään, ilkeän luontosi tähden. Säälin sinua!
Onnea pitkän liiton johdosta!
Mikä on saanut sinut epäluuloiseksi miehesi rakkauden kestävyyden suhteen?
Kerrot, että ulkonäkösi on ok ja olet muutenkin hyvässä kunnossa.
Ei kai sinun miehesi harrastuksiin tarvitsekaan osallistua. Jos ei sinulla ole omia, hanki niitä.
Tuohon ikäeroon vielä, Eiköhän se ole se kemia ja sielujen yhteys joka enemmän ratkaisee kuin ikä, ulkonäkö, sukupuoli ym.
Rohkeita olette kyllä olleet kun 30 vuotta sitten tämä maailma oli kuitenkin vähän suvaitsemattomampi monien asioiden suhteen kuin tämäpäivä.
Päivä kerrallaan, elämästä nauttien :)
Kiitos kannustuksesta!
Ai mikäkö? No sitä vain yksi kaunis päivä huomaa, että ei enää jaksa niinkuin nuorempana. Ei mieheni ole koskaan valittanut, mutta hän tulee jotenkin niin miettiväksi ja poissaolevaksi, kun joudun niin usein sanomaan ei, sellaisille asioille joista ennen tosipaljon yhdessä pidimme.
Ei se silloin, kun me kohtasimme se ikäero edes näkynyt. Minä olin sellainen söpö, hoikka sirvelö silloin, että ei minua kukaan edes nelikymppiseksi uskonut. Hiuksetkin ulottuivat melkein lantiolle, ja pidin hiukseni vapaana muutoin kuin töissä, jossa piti pitää hiukset kiini, enimäkseen ne oli silloin letillä.
En usko, että olisin ainoa jolloin nelikymppinen on rakastunut parikymppiseen?
Et toki ole ainoa "ihana elämä", mutta harvalla kestää noinkaan kauan yhteiseloa, joten miehesi on täytynyt olla umpirakastunut sinuun ja päinvastoin. Tässä sinulle vähän tukea:
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011073014137361_vi.shtml
Et varmaan olekaan. Niinkuin itse sanoit ja myös minä: se on aina ihmisistä itsestään kiinni. Miten ajattelee ja kylläkai siinä se ulkomuotokin vähän merkkaa. Moni nelikymppinen voisi olla parikymppisen äidin tai jopa mummun näköinen.
En pyörrä sanojani siitä sielujen yhteydestä, mutta kuitenkin....
Eiköhän niitä miettimisen paikkoja tule aina välillä jokaiselle ja kaikilla elämänalueilla.
Juu tottahan se on, että ei ikä eikä ulkonäkö ratkaise pitemmän päälle, vaan yhteensopivaisuus sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Toisinsanoen sielujen symbatia, tai voihan sen sanoa niinkin, että oikeat kemiat kohtasivat;)
Meillä jus tasan päinvstoin, Itse olen nyt 30v ja mieheni melkein/kuukauden päästä/ 50v. Siis meillä on toisinpäin ikäero kuin aloittajalla.
Minusta tämä ikäero on päinvastoin tasoittunut vuosien myötä, silloin kun menimme yhteen niin mieheni oli 38v tosi komea "nuorukainen" ja minä 18v vauvaa odottava tyttönen. Silloin ihmiset joskus mielestäni jopa tuijottivat, mutta ei enää mitenkään. Lapsetkin ovat jo melkein 12 kaksoistyttöt.
Hyvin on mennyt enkä vaihtaisi "meijän iskää" mihinkään.
PS: Teille jotka harkitsette yhteiselämää eri-ikäisen kanssa sanoisin että pitää uskaltaa kokeilla, muutoin ei voi tietää ja elämäsi mies tai nainen menee ohitse.
Olkaa onellisia älkääkä antako pikkusieluisten ihmisten pilata suhdettane ennakkoluuloillaan ja pahansuopuudellaan.
Eikö se ole aivan erijuttu,
jos mies on vanhempi, kuin että nainen?
Turhaa pilata yhteisiä aikoja miettimällä tuota. Kun et ota itse siitä murheita, niin tuskin toinenkaan sitä tekee.
Minusta on hienoa, että yhteiseloa on kestänyt noin kauan. :)
jos mies ei ole naistenmies.
Joku on, luulen ma, alkanut kesän kuluksi miettiä ikäeroja. Tämä haiskahtaa provolta. Samaa pitkää selittelyä kuin eräissä muissakin aloituksissa, jatkuu ja jatkuu, pikkutarkkaa ja lisääntyvää selitystä "suhteen" kehityksestä. Aina vain lisää yksityiskohtia. Jossain vaiheessa kirjoittaja oli 30 v ja rakastunut 50 v työkaveriin.
Hän kerää aineistoa uuteen rakkausromaaniinsa :)) Tai tekee mielipidetutkimusta väitöskirjaansa. ?
Jäämme siis odottamaan joko kioskikirjallista tai tieteellistä mestariteosta. Tai voihan sitä aineistoa riittää vaikka molempiin?
No, voi sua "tuulikkij", miten sinä luet vastauksia?
Eihän se ollut minun, aloittajan, vaan vastaajan tekstiä.
Joku jolla oli p-ä-i-n-v-a-s-t-a-i-n-e-n ikäero, siis m-i-e-s vanhempi sen 20v, kertoi että heilläkin menee ihan hyvin vaikka on noin suuri ikäero, toisinpäin.
Kyyllää, huomattiiin, ihan selvä tapaus. Yx viestiin vastaaja kertoi siis, ettei se ikäero ole vaikuttanut heidänkään suuhteessaan vaikka hän on miestään parisen kymmentä vuotta nuorempi.
Sinulle hatunnosto aran aiheen pöydälle nostamisesta ja onnittelut pitkästä liitosta, myöskin ukollesi.
Sinulla vaikuttaa olevan hyvä mies, sillä miehen on vaikeampi sulattaa vanhenevaa naista, jotkut jopa häpeävätkin kulkea vierellä. Pysykää yhdessä, vanheneminen on kultaa tutun ja turvallisen ihmisen kainalossa.
En tarkoittanut näitä vastauksia, vaan joitakin aikaisempia aloituksia.
Täytyy vain sanoa että onneksi olkoon!! En itse aloittaisi suhdetta minua 20v vanhempaan naiseen,en. kymmenen vuotta molempiin suuntiin ja mieluimmin nuorempaan,on minusta sopivaa.Toisaalta..Miehet elävät lyhyemmän elämän ja voi olla että saletisti natsaa,eikä kummankaan tarvi olla pitkään leski.
vielä kerran,onnea:) Nostaisin hattua,mutta en käytä.
Sinulle: "mitäkä mies"
Sama täällä, en missään tapauksessa haluaisi jotakin harmaantunutta kuolaava kuusikymppistä äijää. Itse olen pirtsakka nelikymppinen tyttönen.
Totuus on se, että naiset tässä iässä haluavat nuoren ja viriilin MIEHEN, eivätkä mitään vanhaa äijän käpyä.
ikäistään vanhemmalta 50->58
nainen nuoremmalta 70->62
ikäeroa vain 4v.
Minullakin neljä vuotta nuorempi mies. Ihan kiva näinpäin.
Minulla 6 vuotta nuorempi mies. Eipä ole koskaan ikäero haitannut, kumpaakaan.
JOS, ikäni olisi kolme/neljäkymmentä en missään tapauksessa ottais kymmentä vuotta nuorempaa miestä, mutta kohdalle osui viisvitosena kymmenenvuotta nuorempi mies ei ikäerosta ole tietoakaan. Lähes kuusikymppisenä en haluaisi edes ikäistäni, vaan tämä 10v. nuorempi mies on juuri minua varten.
Lähisuvussani on pariskunta jossa nainen on miestä n.20v. vanhempi
.Kun alkoivat seurustella mies oli 36 ja nainen 56...Nyt ovat 52 ja 72, melkoisen pitkä aika vaikka alussa ei kukaan olisi uskonut että jatkuu näinkin pitkään
.
.Mies on työtön ja alkoholisoitunut, käytti jo tutustuessaan runsaast alkoai, ja nainen myös, mutta hän on eronnut jonka ok-taloon mies muutti asumaan, tehden jonkin verran kotitöitä. Naisen neljä lasta pitävät miehestä, mutta jonkinlaisena hyötysuhteena suku miehen puolelta ajattelee tilannetta.
Kumpaa suku pitää hyötyjänä, miestä joka tekee hommia, vai naista jonka taloon mies niitä tekee ?
Mielestäni kaikki suhteet ovat hyötysuhteita, tasapuolisessa suhteessa molemmat hyötyvät yhtä paljon.
Kyllä ehdottomasti mies tuossa suteessa hyötyy ja käyttää naista hyväksen, jo tutustuessaan hän oli vasta jäänyt työttömäksi, eikä ole juuri töitä sen jälkeen tehnyt, hänellä oli työsuhdeasunto jonka menetti, ja muutti naisen luokse. nainen eronnut, hänellä velaton talo ym.omaisuutta. Miehellä ei ole oikeastaan koskaan ollut autoakaan, ja ulosottoakin taitaa olla...
Mutta sehän on heidän asiansa, nainen on kyllä välillä heittänyt miehen ulos, mutta tähän asti ovat aina palnneet yhteen...