Nykyaikana tehdään lapsia todella nuorena.
Itse kun olin 20 -30v iässä,siis vuonna 97-2007, ei silloin tullut mieleenkään tehdä lapsia.
Sitä käytiin intti, sitten töissä, opiskeltiin ja nautittiin elämästä. Istuttiin usein iltaa hyvällä porukalla tai mökkeiltiin, niin kuin tehdään edelleenkin.
Ne todella harvat joilla on lapsia, ne eivät ole enää vain mukana ainakaan pariskuntana (ovat eronneet tai eivät pääse).
Kenelläkään kaveripiirissäni ei ollut lapsia ennen kuin oltiin jotain 26v, jolloin yksi riitaisa hunsvottipariskunta yritti pelastaa parisuhdettaan ja teki muksun -osin terveydellisiin syihinkin perustuen. Ne on nyt eronneet ja ei kauhean hyvin mene se yhteishuoltajuus. Muutenkin ne oli aina vanhemmistaan riippuvaisia. -Liekö sellainenkin sotki niiden parisuhdetta, kun aina jommalla kummalla appivanhemmat pyörimässä haitolla ja ei omaa yhteistä elämää, eli ei kasvettu yhteen ja opittu yrittämään yhdessä, kun aina anoppi ja appiukko hyysäämässä ja maksamassa? Niillä vähän sellainen meno, että: "perintöä odotellessa!.
Sitten oltiin jo siinä 30v nurkilla - joo sitä aikaa se oli- kun eräs nainen löysi miehen ja tekivät lapsen. Sillä nyt varmaan jotenkuten menee, varsinkin varmaan kun ei ajattele. Menee vaan eteenpäin -se onki hyvä asenne kun lapsia tekee, että se on sitten oltava siinä suhteessa vaikka tunteet kuolisi ja seksielämä sen mukana. -Lasten jälkeen kun ei kauhean hyvä ole uusia suhteita perustaa.
Hmm..No oma ikäiseni serkkupoika sai lapsen kun oltiin 20v, mutta se ei kauaa kerinnyt isyydestä nauttia, kun kuoli pois:(
Toinen serkku, 10 vuotta nuorempi kuin minä, se teki yhdelle onnettoman lapsuuden eläneelle päihdeidenkättäjälle lapsia, vähän niin kuin masennuslääkkeeksi, ja siellä kans on ollut sossutädeillä selvittelyä riidoissa, kun erohan niille tuli ja akka muutti toiseen päähän suomea ja kakarat ihan hunningolla. Hankki se nainen varmaan lapsia omaan pahaan oloonsa, mutta ei se perheteatteri toiminutkaan. Serkku aina noituu, että kalliiksi tuli se masennuksen- ja parisuhteen-hoitoyritys.
Mutta ei todellakaan mun ikäluokalla ole kauheesti lapsia, siis jos mietii ihan yläastellakin kavereita kun kuvista katselee. Muuten on monella kyllä asiat ja parisuhteet kaikilla kunnossa; on omakotitalot sun muut, matkustelevat, vaan ei ne ole lapsia monikaan hankkineet.
Hmmm..Tuli vain mieleen, kun tällaisen palstan hoksasin ja vähän lueskelin.
Ja mItenhän tässä on tällainen mullistus tapahtunut sukupolvien välillä, kun nykyisin kaikilla suunnilleen 15-vuotiaana jo kiire tehdä lapsia.
Itselle eka muksu tulossa ja ihan todella hyvässä iässä ja elämäntilanteessa mielestäni. En tekisi mitään toisin. Nyt on kriisitit takana ja elämänarvot menevät uusiksi nyt sitten kokeneempana ja elämää nähneempänä.
Tuli vaain mieleeni ja anteeksi kun vein palstatilaa tuumailuihini.
Vastatkaahan asallisesti, kiitos.
Itse kun olin 20 -30v iässä,siis vuonna 97-2007, ei silloin tullut mieleenkään tehdä lapsia.
Sitä käytiin intti, sitten töissä, opiskeltiin ja nautittiin elämästä. Istuttiin usein iltaa hyvällä porukalla tai mökkeiltiin, niin kuin tehdään edelleenkin.
Ne todella harvat joilla on lapsia, ne eivät ole enää vain mukana ainakaan pariskuntana (ovat eronneet tai eivät pääse).
Kenelläkään kaveripiirissäni ei ollut lapsia ennen kuin oltiin jotain 26v, jolloin yksi riitaisa hunsvottipariskunta yritti pelastaa parisuhdettaan ja teki muksun -osin terveydellisiin syihinkin perustuen. Ne on nyt eronneet ja ei kauhean hyvin mene se yhteishuoltajuus. Muutenkin ne oli aina vanhemmistaan riippuvaisia. -Liekö sellainenkin sotki niiden parisuhdetta, kun aina jommalla kummalla appivanhemmat pyörimässä haitolla ja ei omaa yhteistä elämää, eli ei kasvettu yhteen ja opittu yrittämään yhdessä, kun aina anoppi ja appiukko hyysäämässä ja maksamassa? Niillä vähän sellainen meno, että: "perintöä odotellessa!.
Sitten oltiin jo siinä 30v nurkilla - joo sitä aikaa se oli- kun eräs nainen löysi miehen ja tekivät lapsen. Sillä nyt varmaan jotenkuten menee, varsinkin varmaan kun ei ajattele. Menee vaan eteenpäin -se onki hyvä asenne kun lapsia tekee, että se on sitten oltava siinä suhteessa vaikka tunteet kuolisi ja seksielämä sen mukana. -Lasten jälkeen kun ei kauhean hyvä ole uusia suhteita perustaa.
Hmm..No oma ikäiseni serkkupoika sai lapsen kun oltiin 20v, mutta se ei kauaa kerinnyt isyydestä nauttia, kun kuoli pois:(
Toinen serkku, 10 vuotta nuorempi kuin minä, se teki yhdelle onnettoman lapsuuden eläneelle päihdeidenkättäjälle lapsia, vähän niin kuin masennuslääkkeeksi, ja siellä kans on ollut sossutädeillä selvittelyä riidoissa, kun erohan niille tuli ja akka muutti toiseen päähän suomea ja kakarat ihan hunningolla. Hankki se nainen varmaan lapsia omaan pahaan oloonsa, mutta ei se perheteatteri toiminutkaan. Serkku aina noituu, että kalliiksi tuli se masennuksen- ja parisuhteen-hoitoyritys.
Mutta ei todellakaan mun ikäluokalla ole kauheesti lapsia, siis jos mietii ihan yläastellakin kavereita kun kuvista katselee. Muuten on monella kyllä asiat ja parisuhteet kaikilla kunnossa; on omakotitalot sun muut, matkustelevat, vaan ei ne ole lapsia monikaan hankkineet.
Hmmm..Tuli vain mieleen, kun tällaisen palstan hoksasin ja vähän lueskelin.
Ja mItenhän tässä on tällainen mullistus tapahtunut sukupolvien välillä, kun nykyisin kaikilla suunnilleen 15-vuotiaana jo kiire tehdä lapsia.
Itselle eka muksu tulossa ja ihan todella hyvässä iässä ja elämäntilanteessa mielestäni. En tekisi mitään toisin. Nyt on kriisitit takana ja elämänarvot menevät uusiksi nyt sitten kokeneempana ja elämää nähneempänä.
Tuli vaain mieleeni ja anteeksi kun vein palstatilaa tuumailuihini.
Vastatkaahan asallisesti, kiitos.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Tuli vielä mnieleen tässä tällainen asia, että tuon kuolleen ja 20 vuotiaana lapsen tehneen serkkupoikani lapsen äiti oli perhekodin kasvatteja (syystä tai toisesta), mutta sai elämänsä kuntoon ihan siis täysin ja hyvin menestyy elämässä.
Niinno... Toiset elävät nuoruuttaan 30-vuotiaiksi asti, toiset aikuistuvat.
Sanoisin niin, että nykyään lapset tehdään keskimäärin vanhempina kuin vaikkapa silloin kun omat vanhempani olivat "lapsentekoiässä". He olivat 24-&25-vuotiaat, isovanhempani ovat ollet saman ikäisiä aikoinaan. Eli sanoisin, että ennemin tämä nykymuoti niistä 30-vuotiaista "nuorison" edustajista on hieman epäilyttävää... Eikö nykyään osata/ymmärretä aikuistua, kun on niin kiire juhlia ja elää "vapaana"? Lapsia tietenkin kuuluukin alkaa harkitakin sitten vasta, kun tuo menojalka ei enää pakottavassa määrin vipata ja itsensä kokee aikuiseksi ja valmiiksi huolehtimaan muistakin kuin itsestään, mutta kyllä sen vaiheen kuuluisi mielestäni koittaa jo hieman aiemmin kuin 30-35-vuotiaana.
Toki on niitä teiniäitejä ja -isiäkin (eli alle 20-vuotiaita vanhempia, pahimmillaan alle 18-vuotiaita), mutta se on taas asia aivan erikseen, se on kyllä vielä epänormaalimpaa kuin yli 30-vuotiaat "nuoret".
Jaa että lapsiko on aikuistumisen merkki? Ei todellakaan ole!
Voihan aikuinen ihminen ajatella aikuismaisesti, eikä ala niihin tyttösten vauvaleikkeihin, koska on nimenomaan vastuullinen aikuinen ja siksi on älliä päässä ja odottaa; VARTTUU, näkee ja kokee, jotta on lapsille enemmän annetavaa kuin se, että jossain joukkosikiämisen buumissa menee ja tekee virheen.
Oletko koskaan miettinyt miksi nykyisin lapset tehdään vahnempina kuin sinun vanhempiesi nuoruudessa, JOLLOIN VARMAAN 20V OLI SE KESKI-IKÄ ENSISYNNYTTÄNEILLÄ? MIetippä joskus! - Olisiko yhteiskunta muuttunut ja naisen asema? Olisiko tullut koulutusmahdollisuuksia, olisiko ihmisen elinikä pidentynyt jne? Myöskin sotienjälkeinen jälleenrakentaminen on loppunut 70-luvulla. Ihminen on siis muuttunut ja ihmisen tarpeet.
Ennen kaikkea naisen asema on parantunut tasa-arvon myötä ja se on hyvä asia. Nuori nianen tosin pilaa tasa-arvoisen asemansa tekemällä lapsia, mutta se on henk.koht tyhmyyttä.
Enää naiselta ei odoteta vain sitä, että menee taloon emännäksi, nyrkin ja hllan väliin ja hoitaa lapsia. naiset ovat nykyisin vapaampia, mutta saavutettu naisten vapaus ei mahdollista lapsienhankintaa. -Kannattaa siis nauttia sinne 30v nurkille naisen vapaudesta. Aika moni meidän vanhemmista kun eroaa nyt vanhana, kun naisilla on mahdollisuus kouluttautua ja lähteä meneään, saada vapoaus, eikä enää nainen ole ukon lompakon varassa. -tätä asiaa ei moni tajua kun lapsia tekee.
Oma mielipiteni on se, että paras kuvio yksilöllä/ pariskunnalla olisi tämä:
23- vuotiaana aloittaa seurustelu, 28 vuotiaana naimisiin ja kolmikymppisenä lapsi.
JA TOIMII - toisin kuin teinirakkaudet ja- raskaudet, tai lyhyisiin seurstelusuhteisiin hötkyillyt häät ja lapsentulos, kun niissä tulee liikaa lyhyellä ajalla
Jahas, taas täällä on joku lukutaidoton/huonolla luetunymmärtämisellä liikkeellä oleva feministi kirjottelee....
Sanoinko, että lapsi on aikuistumisen merkki? En. Sanoin, että NORMAALI ihminen on jo viimeistään 25-vuotiaana henkisesti niin kypsä, ettei ole tarvetta juhlia jatkuvasti ja elää sitä "nuoruutta" väkisin sinne kolmekymppiseksi asti. Ja kun se hulinavaihe on mennyt ohi, on pitkään seurusteltu jne., on vain normaalia, että herää halu perustaa perhe ja asettua aloilleen.
Mitenkähän tuo naisen aseman muuttuminen liittyy mihinkään? Eikä se aika nyt tuossa ajassa ole niin paljon muuttunut, kyllä minun isovanhempanikin jo ovat molemmat kouluja käyneet ja olleet työelämässä, kun ovat lapsia saaneet, eivätkä ole olleet maanviljelijöitä ja mummoni ensin piikana ja sitten vaimona vasten omaa tahtoaan. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä on. Vanhemmistani äitini on insinööri, ja he ovat olleet muuten nuoria 80-luvulla, jolloin aika ei ollut niin kovin erilainen. Itse olen korkeakoulussa, itseasiassa sen käytyäni olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, tienaan jo pelkistä kesätöistäni enemmän kuukaudessa ja siltikin minulla on koko opiskelujenkin ajan ollut selkeä päätavoite; perheen perustaminen heti kun aika on sopiva. Ja miksi aika ei olisi sopiva, kun on vihdoin päästy eroon typerästä opiskelijaelämästä, rahatilanne on vakaa, on oma asunto, seurustelua monta vuotta takana ja töitä riittää?
Ei kylmempää asennetta juuri voi olla kuin tuo, että nainen muka pilaisi tasa-arvonsa lapsilla! Mihin ihmeeseen on kadonnut naisten empatiakyky ja perheenperustamisvietti? Tunteettomia hirviöitä vaikuttavat tuon kirjoituksen perusteella olevan...
Olen kyllä sitä mieltä, että jotkut eivät ole koskaan kypsiä lasten saamiseen (esimerkiksi sinä siellä), jos ajattelevat, että lapsi jotenkin pilaa elämän. Jos ajatusmaailma on tuollainen, on parempi elää vanhanapiikana (miksi edes alkaa seurustella vakituisesti, sehän vain pilaa tasa-arvon, kun joutuu huomioimaan muitakin kuin itsensä ja oman napansa) koko elämä ja sitten ylpeänä ajatella niitä urasaavutuksia vanhainkodissa yksin keinutuolissa keinutellen.
hahhhaaa, vai ei ole maailma ja naisen asema muuttunut 80-luvulta?? vittu oot tyhmä, vai missä vitun skutassa asut saatana??
No ei nyt sentään puhuta mistään Irak->Suomi -tasoisesta naisen aseman muuttumisesta! Kyllä ne naiset 80-luvulla jo opiskelivat yhtä lailla kuin miehetkin. Ei silloin olla eletty kivikautta :) Se on tyhmä, joka niin väittää. Ja tosiaan, isovanhempani ovat olleet nuoria (n. 25-vuotiaita) 60-luvulla ja koulutus on mummollanikin aivan kuten on papallanikin, eli omasta valinnasta on silloin jo ollut melko pitkälti kiinni.
Eli vaikka ehkä feminismi on lisääntynyt (heidän mielestäänhän tasa-arvossa ollaan sitten vasta, kun naisilla on kaikki valta), ei ne naiset mitenkään kurjuudessa ole Suomessa eläneet moneen kymmeneen vuoteen.
Kyllä lastensaanti-ikä on keskimäärin noussut. Minua ärsyttää tuollaiset ihmiset, jotka luulevat, että kaikki ainakin heidän sukupolvessaan ovat heidän kaltaisiaan! Olen sinun ikäisesi, jos olet 77 syntynyt ja niin on vaimonikin ja esikoinen syntyi, kun olimme 23 molemmat! Ei pitäisi lykätä lasten hankintaa niin pitkälle, että nainen elää ihan viimeisiä vuosiaan ennen vaihdevuosien alkamista! Ei ole useimpien mielestä kivaa, että vanhemmat on kovin vanhoja. Ja sitä paitsi on jo pitkään ollut tiedossa, että äidin korkea ikä nostaa riskiä, että lapsi on vammainen ja viime aikoina on ilmennyt, että jonkin verran riskiä nostaa isänkin korkea ikä!
Vihdoinkin joku normaalinkin ajatusmaailman omaava ihminen tällä palstalla! Hyvä! :)
Minua on koko ikäni kaverit, joilla on vanhat vanhemmat (eli 10 vuotta tai enemmän vanhempia kuin omani) kahdehtineet siitä, että vanhempani ovat vielä niin nuoria. Ja he ovat vieläpä sanoneet sen aivan suoraan, että toivoisivat, että omatkin vanhemmat olisivat samanlaisia kuin minun vanhempani.
Ja koska minun vanhempani ovat edelleenkin suhteellisen nuoria (47-vuotiaita), heidän terveydestään ei tarvitse olla murheissaan (toisin on monilla ystävilläni, joiden vanhemmat ovat jo yli kuusikymppisiä ja kärsivät jos jonkinlaisista vaivoista) ja he voivat vieläkin harrastaa kaikkea kivaa yhdessä, käydä matkoilla ja nauttia elämästä. On mukavaa aloitella omaa elämäänsä, kun ei tarvitse olla huolissaan siitä, miten vanhemmat pärjäävät. Lastenlasten kanssa heillä on vielä edessä monia kymmeniä ihania vuosia, toista se on pitkälti yli kuusikymppisillä tuoreilla isovanhemmilla...
jooo vaan ku kaikki imiset eivät ole 30 vuotaana kaltaisiasi kalkkiksia, eikä kedes 45 vuotiaana..
Se on niin yksilöllinen juttu miten itsensä päästää vanhenemaa. Kunnostaan kannattaa huolehtia sinunkin!;)
Eihän se 30-vuotias eikä ehkä edes vielä se 45-vuotias silloin ole liian vanha vanhemmaksi, mutta mietippä lähemmäs 60-vuotiasta murrosikäisen äidiksi... Niinpä, hiukan saattaa ollakin jo eri asia kuin tuo 45-vuotias murrosikäisen äiti. ;)
Ja sanokaa mitä sanotte, kyllä sen lapsista näkee, kenellä on nuoret vanhemmat ja kenellä vanhat. Se paistaa käytöksestä ja puhetavasta jo heti läpi. Vanhojen vanhempien lapset eivät yleensä malta odottaa vuoroaan (tottuneet lellimiseen kotona), ovat näsäviisaita ja pikkuvanhoja, eivät suostu syömään tarjolla olevia ruokia jne... Ja tämä on vuosia lasten kanssa työtä tehneen havainto asiasta, kenenkään ei tarvitse siis alkaa sitä vähätellä. Toki on poikkeuksia, mutta kyllä se ikävä kyllä noin useimmiten on. Ja jostain palstalta luin riitelyä siitä, ettei lapsi muka osaisi hävetä vanhempiensa ikää; kyllä ne osaavat ja häpeävät, se on ihan selvästi huomattava asia.
On se kyllä kumma villitys, että nykyteinit porsii niin aikaisin. Kannattaisi panostaa sen kumppanin valintaan enemmän, ettei olisi niin paljon alle kolmekymppisiä yksinhuoltajia ja kahden kodin väliä reissavia lapsia. Mutta kun on kiire.. pitää saada parikymppisenä ne ihanat kermakakkuhäät sen kumppanin kanssa, jonka kanssa aloitti seurustelun 16-vuotiaana kakarana ja sen jälkeen ipanat kehiin. Sitten herätäänkin myöhemmin aikuisuuden kynnyksellä ja tajutaan, että on kasvettu kumppanista erilleen ja erotaan. Sen jälkeen aletaan viettämään niitä elämättä jääneitä sinkkuvuosia ja juostaan baarissa joka toinen viikonloppu (silloin kun lapset hoidossa toisella vanhemmalla, mieli tekisi kyllä useamminkin), ryypätään ja etsitään (epätoivoisesti) sitä elämän rakkautta.
Liian monta tällaista tarinaa nähnyt :(
On kyllä niitäkin NORMAALEJA ihmisiä, jotka osaavat aikuistua NORMAALIIN aikaan, eikä jatketa "nuorisona" elämistä 30-vuotiaiksi....
Eikä 20 -vuotias kyllä ainakaa teini ole! Ihmeellisiä käsityksiä ihmisillä on, kun 30-vuotiaaksi asti pitäisi olla lapsi ja elää lapsen tavalla :O
Muutamia vuosia sitten sentään vielä osattiin kasvaa aikuisiksi....
totta....
siis nimim. Bela...
jokunen voi olla normaali ja valmis äitiksi jopa 25 vuotiaana, mutta ne on harvassa, vaikka ette haluaisi uskoa.Ohan se lapsi kiva hankinta sikäli, että ison mahan kanssa raskausaikana saa kivasti huomioo -joidenkin luulojen mukaan, ihan niin kuin saa hääpäivänä morsiamenakin, mutta se huomio ja hurmos karisee nuorella kun arki koittaa, koska ei ole totuttu elämään ja sen tosiasioihin. Sittenpä voikin alkaa suunnittelemaan sitä, että miten saisi edes vähänkään palattua normaaliin vapaaseen elämään: ero ainakin tulee monella, mutta panikathan on ja pysyy aina, ellei sitten lastenkotiin lait -kuten nykytrendi on.
Ei herran jestas mitkä käsitykset ihmisillä on raskaudesta ja häistä! Ei kai kukaan aikuinen ihminen nyt hanki lapsia ja mene naimisiin "huomion toivossa" (ehkä nämä oikeasti teini-ikäiset eli ALLE 20-vuotiaat).
"miten saisi edes vähänkään palattua normaaliin vapaaseen elämään"
Ei kannata hankkia lapsia ollenkaan (siis koskaan), jos se tarkoittaa sitä, että elämä ei sen jälkeen ole normaalia. Jos noin ajattelee, ei lapsia kannata turhaan hankkia riippakiviksi, vaan jättää sen touhun niille, jotka oikeasti rakastavat lapsiaan. Tuosta "vapaudesta" ja "nuoruudesta" puhuvat vain ne kypsymättömät ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa nuoria vielä 30-vuotiaina ja joilla elämässä ei ole muuta hohtoa kuin baarikierrokset ja juhliminen. Mutta jälleen kerran; jos elämän hohto on juhliminen ja baarit, lapsia ei turhaan kannata hankkia koskaan vaan se kannattaa jättää suosiolla niille, joille normaali elämä on tärkeämpää kuin ainainen juhliminen ja rilluttelu ja jotka oikeasti rakastavat lapsiaan ja nauttivat heidän olemassaolostaan. Huvittavinta mitä olen koskaan kuullut oli, kun 35-vuotias ystäväni joskus puhui jossain yhteydessä siitä, miten "me nuoret haluamme elää vapaina"; LÄHEMPÄNÄ KESKI-IKÄÄ HÄN ON KUIN NUORUUTTA! :D
Voisikohan elämässä kuules tyttö olla muutakin kuin se baari ilman niitä lapsia?
- vai hankitko lapsia rauhoittaaksesi itseäsi?
Onhan siis elämässä muutakin kuin se että menee massan mukana. On harastuksia, matkailua, ystäviä, työ/ opiskelu jne. Kaikenlaista ja taivas vain rajana.
Lapsia voi hankkia sitten vähän kypsempänä henkilönä, niin niistä osaa nauttiakin ja niille on jotakin annettavaa, kun ei menojalka vipata.
Itse pidän aina positiivisena ja terveenä vastuullisena mekkinä sitä, kun nainen sanoo ennen kolmeakymppiä: "en halua lapsia".
- Mikä ihmeen kiire siihen rulianssiin on?
Huolehtikaa hyvät ihmiset itsestänne ja älkää stressatko asioilla, vaan eläkää omaa elämäänne ja liikkukaa, niin säilytte nuorina. Todellakaan kolmikymppinen eikä nelikymppinenkään ei ole vanha mihinkään. Silloin ne pitää ammatit vaihtaa ja perheet perustaa, niin jaksaa työelämässäkin paremmin sen muutaman vuosikymmenen vielä painaa, kun eläkeikä, ihmisten keski.ikä jne. on nousseet tässä menneinä aikoina.
Terveellisilla elämäntavoilla ja liikunnalla sitä biologista kelloa hallitaan, ei stressaamalla ja tupakoimalla.
Nuoruus on suhteellinen käsite. Jos sulle tulee syöpä vaikka, niin lääketieteellisesti alle 45 vuotias on nuori ja siksi saa parempaa hoitoa. Nuoruus on suhteellinen kösite ja ikä on vain numeroita.
Muistan kyllä kun kaksikymppisenö sitä ajatteli kolmikymppisestä työkaverista, että vidu toi on vanha, vaikka ei sitä silleen siitä ihmisestä hoksannu ja aatellu.
Omsta asentesta se on kiinni, ja todellakin siitä miten elää.
Ilman lapsia on todellakin muuta kuin baarit ja biletys. Voihan sitä vaikka mölkkeillä hyvällä porukalla ja siellä vähän tissutella, mutta ei todellakaan lapsettoman ihmisen elämä ole mitään viinan kanssa tolstaamista ja nortti hanaissa parvekekaiteeseen nojailua -mutta sitä se kyllä on lapsiperheissä vanhemmilla enempikin;)
Moni siirtää lapsentekoa terveyssyistäkin ja jottei vanhene.
Ja onhan se nyt saamari vie tosi, että synnyttämätön nelikymppinen nainen ja synnyttänyt saman ikäinen nainen kun laitetaan vierekkäin, niin onhan niiden välillä havaittavissa kumpi on tuupannut lapsen maailmaan, kun lapston menee parhaillaan kaksviitosesta ja lapsellinen 55 vuotiaasta:)
Niin aj jos se kotisleikki ei onnaa, niin kummalehan one enempi ottajia siinä kolmikymppisenä sinkkuna alellessä, sillä 28v vanhalla yh-äitillä vai sillä nuorekkaalla kolmikolmosella lapsettomalla, nuorekkaalla misulla?;)
Tänne on ihan turha fiksujen ihmisten edes tulla yrittämään puhua järkeä, kun teille on olemassa vain yksi totuus ja sitä varjellaan täysin olemattomin/järjettömin perusteluin.
Menkää te katkerat vanhatpiiat (tai siis "sinkut") vaan elämään sitä omaa "vapaata" elämäänne ja antakaa muiden elää omaa onnellista elämäänsä.
Ei ole niiden nuorena lapset saaneiden vika, jos te ette ole osanneet aikuistua tai ette ole niitä lapsia ymmärtäneet ajoissa hankkia. Kuka nuorena lapset saanut on täällä haukkunut ja syyllistänyt vanhempia lapsen saajia? Ei monikaan. He toivoisivat edes pientä ymmärryksen pilkahdusta, mutta eiväthän nämä itsepäisesti omaa MIELIPIDETTÄÄN puolustelevat voi myöntää, että aika moni nuorena perheen perustanut myös siinä onnistuu. Eihän sitä voikaan myöntää, jos omalle kohdalle se onni ei ole osunut ja biologinen kello jo katkerana tikittelee, kun ollaan uhmakkaina toitotettu, ettei haluta lapsia. Toki silloin ainut vaihtoehto on hakea hyväksyntää täältä muilta katkerilta, jotta kuulisi uudelleen ja uudelleen sen, ettei vielä ole kiire ja että oikeastaan onkin itse se normaali ja muut epänormaaleja.
Mitä ihmeen väliä on ulkonäöllä, jos on onnellinen elämässään ja hyvässä kunnossa? Sitähän nämä ulkonäköä palvovat, "vapaina" elävät "nuoret" eivät koskaan saa tietää ;)
"Onhan siis elämässä muutakin kuin se että menee massan mukana. On harrastuksia, matkailua, ystäviä, työ/ opiskelu jne. Kaikenlaista ja taivas vain rajana."
Ja kaikkeen tähän on huomattavasti enemmän rahaakin sitten, kun on jo useita vuosia ehtinyt käydä töissä ja lapset on jo kasvatettu aikuisiksi (ja on kuitenkin itsekin vielä alle 50-vuotias, eli jaksaa vielä vaikka mitä). Silloin ei tarvitse enää keskittyä uran luomiseen, kun se on jo luotu ja työpaikka on vaihdettu mieleiseen jo aikapäiviä sitten, eli voi vaikka ottaa ylimääräistäkin vapaata matkustelua varten. Mutta eihän siinä mitään, jos tuon elämän haluaa malttamattomana elää "heti alta pois" jo silloin nuorempana, ennen lasten saamista.
Kaiken lisäksi nuorena lapset saaneet jaksavat vielä olla isovanhempinakin lastenlapsilleen ja se on lapselle iso asia, että on hyväkuntoiset isovanhemmat (enkä tarkoita, että olisivat lapsenvahteja!). Tietysti toiset eivät osaa arvostaa isovanhempien merkitystä samalla tavalla kuin toiset. Ehkä toisille se ei sitten ole niin tärkeä asia. Pystyn kyllä ymmärtämään senkin, jokainen tyylillään.
Omat vanhempani kulkevat nyt kesäteattereissa, tansseissa, käyvät kylpylälomilla, mökkeilevät ystäviensä kanssa (ja säälittelevät, että osa ystävistä joutuu kuskaamaan niitä parkuvia kakaroitaan vieläkin mukanaan), harrastavat yhdessä ja erikseen jne jne. Eli ovat vapaita tekemään mitä ikinä haluavat, eikä tarvitse murehtia biologisista kelloista.
Enkä hanki lapsia rauhoittaakseni itseäni. Saamme lapsen, koska elämä on ollut mallillaan jo useamman vuoden ja aika lapsen tuloon on juuri nyt sopiva. Se kuuluisa menojalka on vipatellut viimeksi teini-iässä, vaikka ystävilläni se kyllä vipattelee edelleen hurjasti... Harrastan liikuntaa ja syön terveellistä, itse valmistamaani kotiruokaa joka päivä, en tupakoi enkä stressaa ;) Olemme avoliitossa, emmekä aio järjestää mitään prinsessahäitä (kuten joku tuolla väitti kaikkien nykyään huomion vuoksi tekevän) vaan aiomme mennä vihille esikoisen ristiäisten yhteydessä hyvin pienen porukan kesken. Ei meillä mikään kiire ole asian kanssa ollut vaan sitä on suunniteltu jo useamman vuoden ajan ja nyt aika on viimein täysin sopiva. Molemmilla on työpaikka, omistamamme omakotitalo on täysin remontoitu ja molemmilla on samat arvot elämässä. Tärkeintä ei siis ole oma napa vaan perhe. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla sellaiselle, jolle se ei vielä ole kohdalle osunut; kyseessä ei ole ns. vauvakuume vaan tunne siitä, ettei itse ole kokonainen enne kuin on perustanut perheen (tämänkin lauseen joku saa väännettyä varmasti ihan erilaiseksi, kuin mitä tarkoitin, mutta yritän silti). En saa lasta siksi, että "minä haluan vauvan" vaan siksi, että jokin sisälläni vain yksinkertaisesti kertoo, että on itsestäänselvää minun kohdallani, että perustan perheen.
Kaikki eivät tietenkään halua samaa kuin minä ja ymmärrän sen täysin. Joillekin varmasti sopii lasten saaminen vanhempana, jos on eri intressit elämältä eikä se perheen perustaminen ole itsestäänselvää vielä nuorena vaan pitää vielä jatkaa itsensä ja ajatustensa tutkailua. Mutta olisi se vaan mukavaa, jos joku eri asioita haluava voisi myös ymmärtää tätä kantaa asiasta... Vaikeaahan se on, kun on täysin erilaiset ajatusmaailmat, mutta pieni avarakatseisuus ei olisi pahitteeksi.
Fiksut ihmiset yrittää joo puhua järkeä täällä, vaan ei mene "mulle mulle kaikki heti mulle -taulapäillä" jakeluun, että turhaan hätiköitte kotisleikkien kanssa. Maailmassa on jo väkeä ihan tarpeeksi, eli ei teioltä odoteta synnyttämistä.
Suomessakin moi lapsi tarvitsisi oikean kodin (juuri hötkyjen lapsia), niin adoptoikaa vaikka ennemmin perhana vieköö!!
itte olen 21, juur naimisiin mennyt, pienet 25 hengen häät pidettiin, mieheni 26, tapasimme minun ollessani 16. Miehelläni7-vuotias poika, joka on minulle kuin oma, ja ensimmäistä yhteistä väsäämme (poikakin jo monta kestaa kysynyt koska teemme hänelle pikkuveljen). viiden vuoden aikana kummasti sitä on itsekkin kasvanut kun on alusta asti saanut ottaa vastuuta pienestä ihmisen alusta. monet luulevat minun oikeasti olevan pojan äiti ( joo näytän ikäistäni vanhemmalta). Jos lapsen äiti ei olisi mukana lapsen elämässä, niin kyllä, adoptoisin mieheni pojan ja myös eron sattuessa (tuskimpa sattuu) pitäisin lasta EDELLEEN kuin omaani.
Että ei tarvitse tulla tänne yleistelemään
toi juttu isovanhenmpien iästä on ihan tosi, itsellä on toiselta puolelta tosi nuori isoäiti (minusta tasan 40vuotta ja 5kk vanhempi) ja toiselta puolelta reilusti vanhempi. molempien kanssa olen läheinen, mutta kummasti sieltä "nuoremmasta´sukuhaarasta" tulee peljon enemmän tukea(kuin jeesustelua) ja luotettavampi sosiaalinen verkosto. Ensimmäistä biologistani odotellessa olenkin sitä miettinyt miten hassua se on kun lapsen isoisoäiti minun puoleltani on nuorempi kuin pappa isänsä puolelta...
"Ei herran jestas mitkä käsitykset ihmisillä on raskaudesta ja häistä! Ei kai kukaan aikuinen ihminen nyt hanki lapsia ja mene naimisiin "huomion toivossa" (ehkä nämä oikeasti teini-ikäiset eli ALLE 20-vuotiaat)."
- siis kyllä helvetissä menee. Naimisiin mennään kun saa leikkiä päivän prinsessaa, olla valokeilassa lesottamassa. Ja lapsia tehdään kun muutkin vötkylät, vaikka itselläänkään ei ole kuin tuulen huutoma perse.
Oikeesti. karua mutta totta, ja niin ikävää:(
Puhuu muuten karua totuuttaan tilastot.
Haluaisimpa joskus nähdä näitä teidän niin virallisia tilastojanne, joihin aina täällä vetoatte....
Tilastoja kun voidaan tehdä ihan mistä asiasta hyvänsä! Taannoin tehtiin tilastoja siitä, ovatko poikien vai tyttöjen vanhemmat onnellisempia. Eli täysin järjettömiä asioita tilastoidaan ja sitten ihmiset luottavat niihin sokeasti. Ei järjen hiventä.
Viralliset tilastot kuule on ihan sosiaali- ja terveysalan ihmisten empiirisiä tilastoja. Mutta onhan avioeroista olemassa tilastot.
Eikös se niin ole, että ainakin 50% solmittavista avioliitoista päättyy eroon -puhumattakaan avoliitoista, joita suomessa on monen lapsiperheen vanhemmilla.
On tilastoja olemassa, mutta työssä ja elämässä kun vhän aikaa elätte, niin ette enää pinkkien lapsien lävitse katsele maailmaa.
50% avioliitoista kyllä päättyy eroon, mutta siinä ei ole eritelty, minkä ikäisenä solmittu liitto siihen päättyy.
"Viralliset tilastot kuule on ihan sosiaali- ja terveysalan ihmisten empiirisiä tilastoja. Mutta onhan avioeroista olemassa tilastot."
Itsekin työskentelen terveysalalla ja näen jos jonkinlaisia tapauksia päivittäin. En silti oleta, että näkemäni antaisi todellista kuvaa koko maan tilanteesta; tilastotieteellisesti se perusjoukko on kelvoton tilastoimiseen, koska ne terveet ja hyvin pärjäävät jäävät yleensä kokonaan pois laskuista, kun eivät palveluita niin usein käytä. Sosiaalialalla näkee paljon epäonnistuneita perheitä, mutta se suurempi joukko niitä onnistuneita jää näkemättä. Jää siis mielikuva, että kaikilla perheellisillä menee huonosti, kun itse niihin aina törmää.
Iän karttuminen tarkoittaa siis mielestäsi kyynisoitumista ja pessimistisyyttä? Ei tarvitse olla kyyninen, vaikka tiedostaakin sen mahdollisuuden, ettei kaikki tosiaankaan aina mene niinkuin on suunnitellut. Jos kaiken maailman tilastojen valossa alettaisiin elämään, kukaan ei uskaltaisi koskaan mennä naimisiin, perhettä ei koskaan uskallettaisi perustaa (onhan tilastollisestikin mahdollista, että syntyy kahitysvammainen lapsi tai jompikumpi tai molemmat vanhemmat kuolevat esim. auto-onnettomuudessa) ja kaikki tekisivät itsemurhan 60-vuotiaina tilastoissakin nähdyn kurjan vanhuuden pelossa. Elämä on riskien ottamista joka ikinen päivä; kadun ylittäminen voi olla huono ratkaisu tai sitten ei (riippuu siitä, ajaako sieltä juuri 120km/h se juoppo päällesi). Jokainen liitto voi päättyä eroon, mutta mielestäni ongelma on siinä, että nykyään rynnätään liian nopeasti avioliittoon ja lasten tekoon ikään katsomatta. Ei se vuoden-kahden seurustelu riitä edes neljäkymppiselle avioliiton tai lasten saamisen perusteeksi. Ja jos taas esim. 25-vuotiaat ovat seurustelleet yli 5 vuotta ja asuneet yhdessä (käytännössä katsoen avioelämää) jo usean vuoden ajan, miksi se elämä muuttuisi vihkivalojen jälkeen?
Kyse ei siis ole iästä vaan ylipäänsä kiireestä hypätä yli se seurustelu- ja tutustumisvaihe ja päästä avioon ja saada lapsia kaikissa ikäluokissa. Kyllä pitkälle seurustelulle pohjautuva 25-vuotiaiden liitto kestää mielestäni todennäköisemmin, kuin vuoden seurustelulle pohjautuva 35-vuotiaiden liitto.
"50% avioliitoista kyllä päättyy eroon, mutta siinä ei ole eritelty, minkä ikäisenä solmittu liitto siihen päättyy."
- No minkäs ikäiset ihmiset solmivat avioliittoja? Aika nuoret, eikö?
Jos nyt ajattelee asiaa, niin 20 -25 -vuotiaat menevät varmaankin nykyisin eniten naimisiin -ihan kuten tekevät lapsiakin -ja ensimmäisen kumppanin kanssa tottakai, heti kun kotoa muutetaan enimmäiseen asuntoon yrittämään elää 24/7 yhdessä, kun jo penskaa odotetaan ekan panokerran jälkeen! TODELLA TYHMÄÄ VIRHETTÄ!
Järjellä ajatellen:Vanhempana solmitut avioliitot päättyvät luultavammin toisen kuolemaan, ellei sitten eron:) Vanhempana solmitut avioliitot ovat useimmiten sitten näitä ongelmatapauksia, joilla on kolmekin avioeroa takana, ja jokaisessa on koitettu kasvattaa perhettä huonolla menestyksellä. -sehän tässä nuorena alkamisessa on hyvä, että pääsee itsekin helpolla tuohon ongelmatapausten, eli useamman
epäoniisen yrityksen tilastoon:)
"Itsekin työskentelen terveysalalla"
- No onhan se nyt vähän kiinni missä työskentelet terveysalalla. Jos työskentelet jonakin lähihoitajana lapioimassa mummojen paskaa, niin tuskin sINun kannattaa ittes kovinkaan jalustalle nostaa näissä asioissa ja esittää tietäväsi asioista.
Kyllä terapeutit tietävät ja sossun ihmiset, että miten se homma menee, KOSKA NIISSÄ TÖISÄ PÄÄSEE KÄSIKSI TILASTTOTIETOIHIN -Suomessa kun kaikki tilastoidaan ja lasketaan todella tarkati pyrittäessä ennustamaan tulevaa.
"Kyse ei siis ole iästä vaan ylipäänsä kiireestä hypätä yli se seurustelu- ja tutustumisvaihe ja päästä avioon ja saada lapsia kaikissa ikäluokissa. Kyllä pitkälle seurustelulle pohjautuva 25-vuotiaiden liitto kestää mielestäni todennäköisemmin, kuin vuoden seurustelulle pohjautuva 35-vuotiaiden liitto."
- Asiahan on niin, että nuorena ei tiedä mitä haluaa. Peroona on osin kehittymättä ja siksi tehdään miten muutkin tekevät. On kovat sosiaaliset paineet toimia kuten kaveripiiri, sukulaiset, sisarukset jne. -On raskasta olla erilainen tässä luopioiden maailmassa, jossa ei saisi olla erilainen, persoona, omia ajatuksia omaava henkilö. Kun on peroona, aina joutuu perustelemaan valintaansa -ja se kait se hullua onkin, ollessaan jopa eräänä tekijänä 24 - 30 vuotiaiden miesten suureen itsemurhariskiin (tilasto sekin).
On totta, että jos 34 vuotiaana vaikkapa nainen löytää miehen ja tekee tälle lapsia 35 vuotiaana, koska biologinen kello raksuttaa, niin se on huono lähtökohta; vaikkakin molemmat ovat kypsiä ja tietävät varmaan mitä haluavat, ja ovat ehtineet etsiä sitä oikeaa kriteerit täyttävää unelmiensa puolisoa.
Mutta sama tilanne 24 vuotiaalla naisella vastaavassa tilenteessa , jos siis tekee lapsia 25 vuotiaana sosiaalisessa paineessa, vaikka myöhemminkin ehtisi, mutta mielestäni lähtökohtana huonompi, juurikin koska oma persoonakaan ei ole kunnolla rakentunut ja maailmannäkemys ja -kokemus olisi ajankohtaista juuri silloin hankkia.
Totta kai homma voi pelatakin nuorilla, mutta se ikävä kyllä harvemmin niin menee. Nuorena kun ei asioita ajattele ihan niin loogisesti ja on jos minkälaista hormooniryöppyä ja kriisiä elämässä.
Ja milläkö äänellä puhun? -Puhun pariterapeutin äänellä. Opinnoissani tehnyt tutkielmia ja tilastoihin päässyt perehtymään. Takanani on pitkä työura kriisityössä ennen perehtymistäni ja opintojani pariterapeutiksi.
-Mutta se on hyvä että minulla riittää asiakkaita myöskin yksityisvastaanotollani, koska asiakaskuntani koostuu pääasiasa 20 -30 vuotiaista perheongelmaisista ihmisistä. "toisen epäonni on toisen onni".
Moni varmaan kuulee, että terapeutit tekevät työtä mielenterveyspuolen asiakkaiden kanssa. -Ei se niin ole, kuten voitte tekstistäni lukea.
Ensinnäkin, on hyvin epäammattimaista ja epäkohteliasta (lienee käytöstavat täydellisellä pariterapeutilla hakusessa?) puhua toisten ammatista noin halventavaan sävyyn. En ole lähihoitaja, mutta silti tuo oli hyvin halventavaa käytöstä. Olen ollut useamman vuoden sairaanhoitajana yksityisessä psykiatriapalveluita tarjoavassa yrityksessä, joten en aivan tyhjän päällä seisoskele minäkään.
"Kyllä terapeutit tietävät ja sossun ihmiset, että miten se homma menee"
Terapeutit ja sossun ihmiset ovat niitä ihmisiä, jotka tapaavat lähinnä vain niitä perheitä, joilla menee huonosti. Valtaosa perheistä, eli ne, joilla menee hyvin, jää tapaamatta ja siksi kuva on noin vääristynyt kuin sinullakin. Sinulle tekisi hyvää alan vaihto ainakin hetkeksi, ennenkuin kyynisyytesi nielee sinut kokonaan. Olen nähnyt näiden parin vuoden aikana useampia tapauksia, joiden mielelle on tehnyt hyvää olla hetken poissa ko. töistä, jotta voi palata takaisin virkeänä ja valmiina auttamaan ihmisiä. Sitä kutsutaan hermolomaksi ;)
"No minkäs ikäiset ihmiset solmivat avioliittoja? Aika nuoret, eikö?
Jos nyt ajattelee asiaa, niin 20 -25 -vuotiaat menevät varmaankin nykyisin eniten naimisiin -ihan kuten tekevät lapsiakin -ja ensimmäisen kumppanin kanssa tottakai, heti kun kotoa muutetaan enimmäiseen asuntoon yrittämään elää 24/7 yhdessä, kun jo penskaa odotetaan ekan panokerran jälkeen!"
Keskimääräinen ensisynnyttäjien ikä on noussut huolestuttavan korkeaksi, siitähän uutisoidaankin jatkuvasti, joten ainakaan lapsia eivät tee eniten 20-25-vuotiaat vaan aivan liian iäkkäät henkilöt. Ja veikkaisin, että noista eroon päättyvistä avioliitoista suurin osa on niitä, jotka on solmittu hätiköiden, ikään katsomatta? Kyllä niitä yli 35-vuotiaitakin jatkuvasti menee naimisiin heppoisin perustein ja sitten muutaman vuoden päästä erotaan. Eikä se, että on alle 30-vuotiaana kypsä perustamaan perheen, tarkoita sitä, että se tehtäisiin ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ensimmäisen panokerran jälkeen niinkuin sinä sen ystävällisesti kuvailit. Olen itsekin nuori, ainakin sinun mittapuullasi, mutta olen ehtinyt seurustella useamman kerran. Riittävän monta kertaa tietääkseni, ettei vaihtaminen ainakaan auta asiaa, vaikka joskus vaikeuksia olisikin ;) Olemme nyt avokkini kanssa seurustelleet 5 vuotta, joista olemme asuneet yhdessä 3,5 vuotta. Esikoinen syntyy maaliskuussa, enkä ymmärrä, miksi tilanteemme olisi nyt yhtään sen kurjempi kuin 5 vuotta seurustelleilla 35-vuotiailla? Emme ole ainakaan hätiköineet asian kanssa, sillä asiaa on mietitty ja ajankohtaa pohdittu jo yli vuoden ajan, tuttavapiirissämme tai sukulaisissamme ei ole lapsiperheitä, joten sosiaalista painetta ei ole, molemmilla on työpaikka...
"Asiahan on niin, että nuorena ei tiedä mitä haluaa. Peroona on osin kehittymättä ja siksi tehdään miten muutkin tekevät."
Asiahan on niin, että tuo kuvailusi koskee TEINI-ikäisiä ja niitä onnettomia, jotka ovat jotenkin jälkeenjääneitä eivätkä siksi koskaan aikuistu, ei normaaleja aikuisia ihmisiä. Kyllä viimeistään 25-vuotiaana ihmisen kuuluu olla aikuinen kaikella tapaa! Tokihan elämänkokemusta tulee lisää koko ajan, mutta av(i)oliittoelämää tai äitiyttä ei kukaan voi oppia ennenkuin sen pääsee kokemaan.
Sellaisen asian vielä heittäisin ilmoille, että olisikohan tuohon terapeutin vääristyneeseen mielikuvaan syynä sekin, että nuo vanhemmat ihmiset, jotka eroavat, eivät kehtaa hakea apua niin herkästi kuin nuoremmat? Onhan silloinkin se sosiaalinen paine valtaisa; suurimmalla osalla ystävistä ja tutuista on 10 vuotta vanhemmat lapset ja onnellinen avioliitto, joten kuka kehtaisi myöntää, että oma, niin hyvin harkittu liitto päättyykin eroon ja parivuotiaiden lasten huoltajuuskiistoihin? Tämä on siis ihan omaa mietintääni eikä perustu hienoihin tilastoihin, vain ympäristöäni tarkkailemalla olen tällaisen asian pannut merkille. Tai sitten niin, että nuo 30 -vuotiaat kärsivät useammin surkeissa liitoissaan lasten vuoksi? Sitäkin kuulee paljon ja ikävintä siinä on, että lapset juuri kärsivät siitä tilanteesta vieläpä enemmän kuin erosta...
Heh. Siinä joku psygiatrin sihteeri paksuna ollessaan leikki itse terapeuttia.
Montako asiakasta olet itse terapoinut puhelimeen vastailun ohessa?
Heh heh. Ensinnäkin, psyGiatrien sihteereitä ei edes ole olemassa, psyKiatreilla niitä ehkä on, en tiedä.
Väittikö hoitaja terapiaa antaneensa? Totesi vain, että on itsekin nähnyt paljon ja ettei aivan tuulesta tempaa ajatuksiaan. Kyllä hoitajakin työpaikallaan asioita näkee, ei sairaanhoitajan työ ole nurkassa paperipinon takana istuvan sihteerin töitä. Potilaiden kanssa siinäkin työssä ollaan tekemisissä ja lääkäreiden kanssa keskustellaan tapauksista jatkuvasti (toki yleensä nimettömistä potilaista, mutta kuitenkin).
Eikä tuo hoitaja edes väittänyt olleensa juuri pariterapian kanssa tekemisissä. Täällä taas vääristellään toisten asiallisia kirjoituksia, mikä on kyllä kovin sääli.
Tutkimustulos on aina sen mukainen kenen etua tavoitellaan:)
Siis se kuka rahoittaa tutkimuksen, eli haluaa siitä hyötyä, tekee tutkimustuloksesta haluamansa.
Lapsettomuustutkimuksiakin on saattanut joku lääkefirma peukaloida, jotta menee kallita roppeja peremmin kaupaksi jos ei heti natsaa, kun ihmisillä herää hysteria.
Tuokin aivan totta. Sitä suuremmalla syyllä jokaisen pitäisi keskittyä elämään omaa elämäänsä ja jättää kaikki tuollaiset tilastot ja tutkimukset omaan arvoonsa. Itse sen elämän kuitenkin saa elää vain kerran, joten miksi se pitäisi elää peläten tilastoja ja tutkimustuloksia? Mikään noista kun ei pysty ennustamaan sitä, miten kenenkin elämä todellisuudessa tulee menemään.
Löysin tuolta yhdestä toisesta ketjusta tähän aiheeseen sopivat artikkelit:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Lapsen-aika/543/?c=Mieli
http://www.kp24.fi/uutiset/266805/kello3.swf
Ihan mielenkiintoiset tekstit, kannattaa lukea kyllä. :)
VAI NIN
Jos nykyään tehdään lapsia nuorempana kuin ennen, niin miksi ensisynnyttäjien, kaikkien synnyttäjien, ensimmäistä kertaa isäksi tulijoiden ja kaikkien isäksi tulijoiden keski-iät nousevat kaikki koko ajan?
Niinpä! Tätä täällä on yrittäneet ihmiset kysyä jo pidemmän aikaa, mutta vastausta ei vain kuulu ;) Ehkä siksi, että järkevää vastausta kysymykseen ei ole, koska lapsia ei todellakaan nykyään tehdä nuorempina kuin ennen?
Katso kadulla niin näet, että nuorena lapset tehdään nykyisin. Joka turhantoimittaja paksuna, kun ei muuhun kyetä ja muita ihmissuhteita ei ole kuin ne oat lapsiparat, joita ei sitten osata kasvattaa, koska kavereina enempikin pidetään kuin lapsinaan. Yksinäisiä rattaidenpukkailijoita piisaa. On ihan propagandaa, että lapsia ei muka saisi vanhempanakin ihan yhtä helpolla. Ihmisen kunnosta se on kiinni, ei mistään muusta. Nykynuoriso vain niin heikossa hapessa, kun aika menee netin propagandasivuja selatessa ja liikunta unohtuu. Viinaa kuluu ja röökiä, puhumattakaan lääkkeitä, joilla omaa mielialaa kohotetaan.
Kumpi parempi: onnettomia hajonneiden perheiden lapsia ja heidän vanhempiaan vai tietoisesti lapsettomia onnellisia pareja?
En tiedä mitä vuodelta tilastot ovat joiden mukaan 28v olisi ensisynnyttäjänaisten keski-ikä. -ei todellakaan ole.
Tunnen monta naista, jotka vauvakuumeessa 20 vutiaana ottavat miehekseen ensimmäisen päälle kolmikymppisen miehen ja tekevät tälle lapsia. - onko järkee vai ei?
Nuo tilastot ovat ihan tuoreita ja jos seuraisit hieman ympäristöäsi, huomaisit sinäkin korkeampien tahojen ja terveydenhuollon jatkuvan huolen siitä, että ensisynnyttäjien ja muidenkin synnyttäjien keski-ikä on huolestuttavan korkea tällä hetkellä.
"En tiedä mitä vuodelta tilastot ovat joiden mukaan 28v olisi ensisynnyttäjänaisten keski-ikä. -ei todellakaan ole."
Mututuntumasi saattaa erehtyä. Nimittäin:
"Synnyttäjät olivat vuonna 2010 keskimäärin samanikäisiä kuin vuotta aiemmin. Kaikkien synnyttäneiden keski-ikä pysyi lähes ennallaan ollen 30,1 vuotta. Sen sijaan ensisynnyttäjien keski-ikä nousi yhdellä kymmenyksellä 28,3 ikävuoteen. 2000-luvulla ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 0,7 vuodella." (Lähde: Tilastokeskus, johon viitattu 17.8.2011; http://www.stat.fi/til/synt/2010/synt_2010_2011-04-15_tie_001_fi.html)
Ja tämä on julkaistu 15.4.2011, joten ei kovin vanhaa tietoa ja ymmärtääkseni tilastokeskus on myös kohtuullisen luotettava....
Ei muuten ole pelkästään naisen kunnosta kiinni se, että 35-vuotiaana hedelmällisyys romahtaa rajusti (on toki olemassa joitakin harvoja, jotka ovat hedelmällisiä vielä 50+-vuotiainakin, mutta itse en ainakaan haluaisi pelata upporikasta ja rutiköyhää odottamalla tarkoituksella niin kauan, että mahdollisuus lapsettomuuteen on pitkälti yli 50%) ja että 20-25-vuotiaan keho on hedelmällisimmillään ja siis parhaiten valmis raskauteen.
Ja ihan asiallisesta artikkelista käy ilmi seuraavaa:
"Kuitenkin tiedetään, että nainen on hedelmällisillään 20–25-vuotiaana, ja hedelmällisyys laskee rajusti naisen täytettyä 35 vuotta. Vain puolet 35 vuotta täyttäneistä naisista onnistuu lapsen saamisessa vuoden yrittämisellä ilman hedelmöityshoitoja." (Lähde: Hyvä terveys, Viitattu 17.8.2011; http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Lapsen-aika/543/?c=Mieli)
Etkä sinä kadulla ilmeisesti ole kovin tarkkana (tai sitten sinäkin luulet näitä ei-niin-nuoria tuoreita vanhempia lastensa isovanhemmiksi ja siksi kuvittelet, ettei niitä vanhoja vanhempia enää ole), jos mielestäsi suurin osa vanhemmista on nuoria... Ja se, että näet äidin yksin työntämässä rattaita, ei tarkoita sitä, etteikö lapsen isä olisi mukana kuvioissa. Harvemmin vain niillä töissäkäyvillä isillä on aikaa kuljeskella kaupungilla rattaiden vieressä. Eikä se kai ole tarkoitus, että tuore äiti ei voi ilman miestään lähteä lapsensa kanssa ulos, ettei vaan kukaan luule yksinhuoltajaksi?
"Tunnen monta naista, jotka vauvakuumeessa 20 vutiaana ottavat miehekseen ensimmäisen päälle kolmikymppisen miehen ja tekevät tälle lapsia. - onko järkee vai ei?"
Tunnet tai ainakin tiedät varmasti myös niitä 35-vuotiaita epätoivoisen vauvakuumeen kourissa kamppailevia naisia, joiden biologinen kello käy valoakin nopeammin ja siksi löydettyään edes lähes sopivan miehen, ovat naimisissa muutamaa kuukautta myöhemmin ja mahat pystyssä siitä muutaman kuukauden kuluttua? Ja sitten mies paljastuu alkoholistiksi, pahoinpitelijäksi tai muuten vain aivan liian epäsopivaksi ja tulee ero. Ei se hätäily siis ole suotavaa missään iässä. Yhtä hyvät onnistumisen mahdollisuudet on 23-vuotiaalla, useita vuosia yhdessä olleella parilla kuin 35-vuotiaalla saman aikaa yhdessä olleella parilla. Avainsana on siis nykyajan HÄTÄILY avioliiton ja lasten saamisen kanssa, ei IKÄ.
"Nykynuoriso vain niin heikossa hapessa, kun aika menee netin propagandasivuja selatessa ja liikunta unohtuu. Viinaa kuluu ja röökiä, puhumattakaan lääkkeitä, joilla omaa mielialaa kohotetaan."
Mielestäni moinen yleistäminen on turhaa, sillä noita alkoholisteja, mielisairaita, ylipainoisia ja tupakkaapolttavia löytyy kyllä niistä vanhemmistakin ikäluokista. Ei jokainen "nykynuori" (en kyllä puhuisi 20+-vuotiaista enää "nuorisona", sillä sitä ovat 16-19-vuotiaat) ole kuvailemasi kaltainen; kyllä täällä ainakin liikutaan säännöllisesti, syödään terveellistä KOTIruokaa, ei juoda alkoholia kuin erityistilanteissa hyvässä seurassa ja silloinkin vain muutaman oluen/siiderin verran, tupakkaakaan en polta enkä myöskään ole koskaan syönyt mielialalääkkeitä. Sama pätee siis avomieheeni myös. Lisäksi avokkini on vakituisessa työssä ja minä valmistun puolen vuoden sisällä AMK:sta. Yhdessä olemme olleet nyt 4,5 vuotta ja ikäeroa on vain vuosi. Tässä sinulle sitten ainakin kaksi poikkeusta nykynuorisokuvaasi.
Ja te tämän palstan vitun jenkkakahva-reppanatko sitten meinasitte tilanteen pelastaa, ja olla isänmaallisia tekemällä rumista perseistänne rumia, kaltaisianne tyhmiä lapsia maailmaan, ennen kuin luonto estää paskojen geenienne jatkumon 25-vuotiaana?
Jättäkää kuule se lapsenteko ihan meille kunnon ihmisille!
Teiltä ei kukaan odota mitään muuta kuin mataaa profiilia ja siitä saatte kiitokseksi ne yhteiskunnan tuet.
Se on kumma, miten nämä "a-luokan kansalaiset" eivät osaa kunnolla kirjoittaa ja että heillä on kuitenkin käytöstavat noin ala-arvoiset. Parempien ihmisten luulisi osaavan käyttäytyä, mutta näköjään äiti ei ole sitä ehtinyt heille opettaa.
Kirjoitustaidottomuudella tarkoitan siis sitä, kun tänne tullaan latelemaan jotain ihmeellisiä omasta päästä keksittyjä juttuja vailla minkäänlaisia perusteluja, kuten tämä edeltäväkin viesti selvästi osoittaa.
"ennen kuin luonto estää paskojen geenienne jatkumon 25-vuotiaana?"
Tähän en voi muuta laittaa kuin "??????". Mihin se geenien jatkumo 25-vuotiaana loppuisi?
Mistähän tämä kirjoittaja voi tietää kaikkien täällä kirjoittelevien ruumiinmuodon (jenkkakahva-) ja perusluonteen (-reppanat)?
"Jättäkää kuule se lapsenteko ihan meille kunnon ihmisille!"
Sinun tekstisi perusteella sinun kuuluisi kirjoittaa "JättäkääMME se lapsenteko ihan NIILLE kunnon ihmisille!", sillä ala-arvoisen tekstisi seurauksena kaikki kyllä ymmärtävät, ettei sinun ainakaan niitä lapsia kannata tehdä. Sehän olisi jo rääkkäämistä, jos kaltaisesi ihminen saisi lapsia ja opettaisi sitten heidätkin yhtä kapeakatseisiksi ja matalaitsetuntoisiksi.
Ressukka olet, kun pitää tänne tulla muita haukkumaan, jotta voisit sitten kuvitella olevasi itse jotenkin parempi...
Kuule, minun ei tarvitse tollasille vitun tukkijalkaisille, perseville, jenkkuperseille kirjoittaa mitään täydellistä tekstiä ja skarpata/ päteä. Jos ei mene apukoululaiselle, tasotonta persettään luusereilla jakaneelle, osa-aikaiselle kerrosiivoojalle jakeluun pikakirjoituksella "raapaistu" teksti, niin se on sitten lukihäiriöstä sinunkin haettava diagnoosi; vaikkakaan ei sitä lukutaitoa hirveästi kotona maatessa tarvitse, eli sama alkaa varmaan tunkeen rumasta ahteristaan penskaa maailmaan kuten muutkin rumilukset -"mekin,koska muutkin" - joilla ei ole amia mielipiteitä ja aivotoimintaa. Menkää te vain massojen mukana:)
Siksihän teillä apinanamoilla on kiire jatkaa sukua, koska:
a. ette ole mitään kovinkaan haluttua "riistaa" markkinoilla paria hakiessanne
b. geeninne ovat baskoja, eli ette sikiä enää vanhempana, koska rupsahdatte
c. läskiperseisellä on kiire jatkaa geenejä evoluutiossa, koska hän vanhenee nopeasti -ei ole huolehtinut kunnostaan.
Ymmärrän täysin miksi rumat, läskit ja tyhmät sikiävät nuorena ensimmäisen vastaantulevan kaltaisensa luuserin kanssa -tässä syy miksi juurikin nuorena. Mutta älkää ihmeessä tulko muita valistamaan lapsentekoon nuorina, koska teillä ei ole varaa neuvoa. Matala profiili siis kiitos!
Läskiehanureille ja hamppareille en suosittele lapsentekoa nuorena enkä vanhana!
Voi sinua. Kirjoitusvirheistä en jaksa enää edes huomauttaa....mutta kyllä se siihen arvostukseen vaikuttaa sekin. Eli jos haluaa arvostusta, osaa toki myös kirjoittaa. Tai sitten osaa olla kirjoittamatta.
Edelleenkin, a-luokan kansalaiseksi kovin ovat käytöstavat hukassa. Luulisi "paremman väen" osaavan käyttäytyä.
Etkä edelleenkään voi tietää esimerkiksi minun ulkonäöstäni yhtään mitään, on mielestäni vain typeryyden osoittamista tulla tänne moista väittämään. Olen korkeakoulutasoisesti koulutettu ja kaiken lisäksi aina pärjännyt vieläpä opinnoissani hyvin (veikkaisin kirjoitustaitosi perusteella, että todennäköisesti jopa paremmin kuin sinä). Lukihäiriödiagnoosia meistä kahdesta minä en todennäköisestikään tarvitse, toisesta osapuolesta en olisi niinkään varma.
Eikä minun ainakaan tarvitse yrittää skarpata kirjoittaakseni asiallista tekstiä, se tulee ihan luonnostaan. Joten jos sinun pitää oikein keskittyä pystyäksesi tuottamaan asialliseen sävyyn kirjoitettua tekstiä, ei tuo kirjoitustaito tosiaan taida ihan hanskassa olla.
Ymmärsin kyllä tekstisi oikein hyvin; tarkoitus oli haukkua muita kirjoittajia päättömästi ja peusteettomasti. Tarkoitus oli myös loukata mahdollisimman monia ja saada mahdollisimman moni tuntemaan itsensä huonommaksi kuin sinä, a-luokan kansalainen. Ikävä kyllä heikko argumentaatiotaitosi pilasi senkin yrityksen.
Väitteiltä menee pohja, kun niitä ei osaa perustella. Ja osaamattomuudesta on nimenomaan kyse silloin, kun tuohon sävyyn kirjoittaa, se on ihan selvä. Kuka vain pystyy haukkumaan toisia ja keksimään muka hienoja haukkusanoja, sitä varten ei tarvitse olla erityisen fiksu ja filmaattinen. Älykkyydestä on osoitus se, että pystyy tuomaan oman mielipiteensä julki siten, että muutkin voivat jopa hyvien ja asiallisten perustelujen vuoksi alkaa miettiä omia kantojaan uudelleen. Ja kahdessa edellisessä viestissäsi osoitit kyllä varsin selvästi sen, että et ainakaan älysi vuoksi ole a-luokan kansalainen.
Jotkut haluavat edetä elämässään nuorena, toiset vasta yli 40-vuotiaina. Sääli vain, että se eteneminen lapsen muodossa saattaa olla jo melkoisen hankalaa yli 35-vuotiaana laskeneen hedelmällisyyden vuoksi (ja se muuten laksee geeneistä ja ulkomuodoista riippumatta lähes kaikilla siinä iässä). Mutta kukin tyylillään, en minä ainakaan ole ketään syyllistänyt siitä, että lapsensa haluaa vasta kypsemmällä iällä.
a. mistä voit tietää kenenkään naaman mallista yhtään mitään?
b. mistä voit tietää sitäkään, kuinka "haluttua riistaa" minäkin esimerkiksi olisin, jos en olisi päättänyt aikuistua ja jättää yhdenyönjuttuja kokematta ihanan mieheni vuoksi?
c. geenit "baskoja"...oletko jo täyttänyt 15? No jokatapauksessa; mistä voit tietää kenenkään geeniperimästä yhtään mitään?
d. mistä voit tietää, että olisin läskiperse?
Kaikkiin kohtiin vastaus: Et voi tietää sitä mistään.
Eli väärässä voi ilmiselvästi olla a-luokan kansalainenkin. Mutta kyllähän sinä sen tiesitkin, provokaatiota viestisi olivat, eikö vain? Tai sitten olet vain auttamattoman yksinkertainen, jos viestisi eivät olleet tarkoituksella ärsyttämistä varten kirjoitettuja vaan ihan tosissasi kaipaat noin paljon jalustalle nostamista, että pitää tänne tulla toisia haukkumaan.
"Ymmärrän täysin miksi rumat, läskit ja tyhmät sikiävät nuorena ensimmäisen vastaantulevan kaltaisensa luuserin kanssa -tässä syy miksi juurikin nuorena."
Tästäkin lauseesta puuttuu se syy, mihin niin ovelalla ja hienolla ajatusviivalauseellasi viittaat. Tarkoitit varmaan jotain todella hienoa ja syvällistä, mutta eikös se ole niinkin, että jos on ruma, läski ja tyhmä, ei se ensimmäinen vastaantulija välttämättä lähdekään mukaan? Eikös sellaisilla ihmisillä luulisi puolison löytymisen kanssa menevän aikaa? Joten siitähän voisimmekin päätellä, että juuri tuo ryhmä saisi lapsia VANHOINA (tai ainakin vanhempina)?
Erittelet muuten ruman ja läskin (termit, jotka yleensä ikävä kyllä rinnastetaan). Millainen ihminen on sinun mielestäsi ruma? Tai kaunis? Eikö kauneus ole katsojan silmässä, eli jokainen on sen oman puolison mielestä todennäköisesti kaunis/komea? Minusta kauneus liittyy myös luonteeseen; ilkeä, katkera tai ärsyttävä ihminen harvoin näyttääkään kauniilta ja taas toisaalta, itse en ainakaan tunne ketään oikein todella ihanaa ja sympaattista ihmistä, joka olisi mielestäni ruma.
Lihavaksi ihmistä voi sanoa, sillä lihavuushan on ihan numeerisestikin määritettävissä oleva termi ja sille jokainen voisi itse tehdäkin jotain. Mutta muuten ulkonäköön ei mielestäni sovi puuttua, sillä kukaan meistä ei pysty määrittelemään rumaa ja kaunista siten, että kaikki muut olisivat asiasta samaa mieltä. Kaiken lisäksi omalle ulkonäölleen ei kukaan voi mitään.
Jälleen kerran toistan itseäni, mutta sanon sen vielä; toisten tahallinen mollaaminen syyttä suotta osoittaa huonoja käytöstapoja ja heikkoa itsetuntoa AINA.
Heh. Hyvä huomio tuo että nykyajan mammat on tukkiljalkoja, kaulattomia, rumia, happamia, väsyneitä ihmisraunioita:)
Harvassa nätit äiti-ihmiset näissä nykynuorisossa.
ainahan ne on olleet rumia jotka nuorena porsii.
Heh. Tämä edellinen oikein skarppaa ja esittää fiksua jossakin Suoli24 -nettipalstalla. SÄÄLITTÄVÄÄ! Rustaa tekstejään varmana pitkät tovit, jotta on muka fiksua tekstiä. Hehheh:) - on siinä tarve todistaa jotain jossakin vitu nettipalstalla:) RUAHAHHAAAAAHAHHAAA!!
Tämä on se sama läski, joka on paksuna ja "halkeaa" kertomansa mukaan alkuvuodesta. Hän aina jauhaa samaa: kuinka hän on niin hyvä, fiksu, koulutettu ja mahtava äitiksi ja hänellä ja hänen "miehellään" menee niin mahtavasti, vaikka oikeasti hormooneiden takia uskottelee itselleen jotain ihan sairasta. Varmaan tuleva eronnut yh, joka leventää berberiään nettipalstoilla paatostamalla ANONYYMINÄ JOTAIN IHAN IHME SHAIBAA.
Näkeehän näitä kadulla ihan tarpeeksi juuri näitä itsestään itselleen liikoja uskottelevia persejalkoja:) Hehän ovat mielestään niin kauniita niiden hyökkäysvaunujen ja ison punkerovatsan kanssa kulkiessa. Odottavat jotain erikoiskohtelua, mutta erehtyvät pahan kerran luullessaan että sellaista saavat:)
Ööö...en "halkea" alkuvuodesta...?
Enkä MINÄ täällä yritä mitään todistella, inhottaa vain tuollaiset ala-arvoiset tekstit ja muiden mustamaalaaminen näillä keskustelupalstoilla; sama ongelma kyllä lähes kaikilla palstoilla, joten turhaa kai tämä on. Jotenkin vain minua ärsyttää suuresti se, että täällä nuo toisia syyttä suotta haukkuvat ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä vain siksi, että uskaltavat puhua ilkeästi...
Todellisuudessa kun kuka vaan voi olla ilkeä ja haukkua muita, siihen ei tosiaan tarvita älyä eikä hyvää ulkonäköä. Kaikilla siihen toisten haukkumiseen vain ei ole tarvetta (eli huonoa itsetuntoa). Asiallisestikin voitaisiin keskustella, jos aina joukossa ei olisi näitä (miten sen nyt nätisti voisi sanoa...) lukutaidottomia (jotka eivät koskaan joko ymmärrä tai halua ymmärtää muiden ajatuksia lukemansa perusteella) ja sitten niitä, jotka vain eivät PYSTY asiallisesti keskustelemaan vaan aina pitää omaa paremmuuttaan tuoda esille muita haukkumalla. Ja eniten suututtaa se, että jos näille vastaa kantaansa hyvin perustellen, he vain jättävät hyvät perustelut huomiotta ja kiinnittävät huomionsa johonkin yhteen sivulauseeseen, jonka irottavat muusta tekstistä ja sitten ilkkuvat sitä.
En ymmärrä sitä, miksi nämä keskustelut pitää aina pilata moisella käytöksellä? Päin naamaa nämäkään ihmiset tuskin uskaltaisivat sanoa yhtään mitään, mutta täällä sitä on helppoa nimettömänä toisia haukkua ja esittää kovanaamaa.
En käsitä, mistä tuollainen ilkeys kumpuaa.
Ovatko näiden viestien kirjottajat läpeensä pahoja, katkeroituneita vai vaan liian yksinkertaisia osatakseen muuta?
Toivottavasti sinä et porsi ollenkaan. Tuommoista asennetta ei toivoisi kenenkään periyttävän eteenpäin!
En porsikkaan enempää, koska olen ruma. Olen fiksu.
Sovitaanko ettei muutkaan rumat porsi?
Lets do deal?
Ne on vain suoria ja varmaankin osin realistisia, vaikka se teitä loukkaakin.
Itse provosoidutte ja alatte selittämään, vaikka olette niin varmoja muka:) -Miksi?
Miksi otatte nämä niin vakavasti? Helkkari jos tiedätte miten asia on ja olette ihan eriä mieltä näitten kanssa tietäen olevanne sata varmasti oikeassa, niin miksi ette antaisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei se auta ottaa itteensä!
Yleensähän se on niin että: "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".
-siis sehän onkin juuri persiistä, kun kaikenlaiset vatipäät tekevät näinä päivinä lapsia, kun eivät muuta osaa, niin sitten tulee sellainen stereotypia ja ihan ne muutamat ok-mammat ja papatkin saavat stikman.
Itseäni ei lapsihommat kiinnosta juuri mainitsemastani syystä -tasottomuuden takia. Kun taso alkoi silminnähden laskea ja vanhemuudestakin tuli status ja vallanhakukeino joillekin, vaikka eivät osaa ja halua lapsa edes kasvattaa, kun eivät itseänsäkään kehitä, niin minä pistin ehkäisyn kuntoon:)
Kerrotko nyt sitten ihan kaikille täällä, että ketkä ovat niitä rumia, jotka eivät sinun mukaasi saa saada lapsia?? Onhan se hyvä tietää, jos oma ulkonäkö ei riitäkään lasten saamiseen....
Naurettavaa puhetta! Ihan kuin se ihmisen ulkonäkö nyt olisi joku kriteeri lasten saamiselle.
Sinunkin lapsesi varmaan ovat tosi tervejärkisiä, kun tuolla asenteella heitä kasvatat... Kai olet heillekin muistanut kertoa, että ovat liian rumia lasten saamiseen? Koska jos kerran rumat ihmiset eivät saa saada lapsia siksi, että lapsetkin ovat sitten rumia, se kai pätee sinunkin lapsiisi, jos kerran olet ruma??
Ei ole realistista haukkua ketään rumaksi?! Mikä ihme näitä ihmisiä vaivaa... Kirjottelen itsekin täällä siksi, että minusta täällä on jo ihan liian kauan annettu kaltaistenne olla "vallassa", kun ne typeryydet aina vain jätetään huomiotta.
Ei tahallinen HAUKKUMINEN ole ikinä realistista....ei jaksa enää selittää urpoille....
Ihmettelen kovasti sitä, että miks teikäläisiä (joita lastenteko ei kiinnosta) pyörii niin paljon nimenomaan vauvakuumepalstalla? Jos kerran tekin olette omasta kannastanne niin varmoja, miksi pitää tällaiselle palstalle tulla...?
Et muuten osaa kirjoittaa: pilkutus hakusessa!
Sinä varmast et vastaan itkisi jos sinulle joku selvät sävelet kertoisi face to face.
Se kertoi syyn täällä pyörimiselle. Lueppa ja sisäistä -lue rivien välistä.
Sehän sanoi ettei halua lapsia, koska lapsia tekevät nykyisin rimat ja lahjattomat joista ei muuhun ole.
Miksi olette miin tosikkoja?
Ei tässä tosikkuudesta ole kyse. Nämä samat tyypit terrorisoivat tahallaan kaikilla palstoilla. Ja se on terrorisoimista siksi, että ei juuri esimerkiksi toisten ulkonäön haukkuminen ole minkään sortin realismia tai tosiasioiden kertomista..... Lapsellisia ovat ne, jotka niin väittävät.
Enkä siis tosiaan ymmärrä, että jos kerran on itse päättänyt olla niitä lapsia tekemättä, niin miksi silloin ilmiselvästi kuitenkin kärsii vauvakuumeesta (ja siitähän kärsii, jos klikkaa keskustelut -> vauvakuume)? Eikö silloin kannattaisi myöntää se tosiasia, että on silloin kakarana vain ollut tyhmä, kun on kuvitellut ettei halua koskaan lapsia (em. syiden takia) ja sitten vain yksinkertaisesti mennä elämässä eteenpäin? Joko elää sen päätöksensä kanssa (kun on ehkä jo liian vanha lastentekoon) tai sitten vain saada niitä lapsia (jos se juna ei vielä ole ehtinyt ajaa ohi)?
Voivoi....vai ei ole pilkut kohdallaan. Taitaa olla sitten parasta vajota maan alle suuressa häpeässä ;) Itse tosiaan kirjoitustaitoja kommentoimalla tarkoitinkin noita teknisiä asioita....vaikka täytyy tässä myöntää sekin, että viestejä lukiessa minua kyllä ärsyttävät yhdyssanavirheet, puuttuvat välimerkit ja turhaan käytetty caps lock. Mutta noita asioita en ole kommentoinutkaan, enkä myöskään yksittäisiä näppäilyvirheitä, joita toki sattuu jokaiselle. Kirjoitustaidottomuudella olen tarkoittanut sitä, että ei osata kirjoittaa asiallista tekstiä (ilman muiden haukkumista) ja perustella omia kantojaan (tullaan vain ja sanotaan suurinpiirtein, että "kaikki te olette tyhmiä, minä olen fiksu" eikä vaivauduta mitenkään muuten asiaa perustelemaan). Se on heikkoa kirjoitustaitoa. Jokainen pystyy kyllä saamaan tekstinsä teknisesti hienoksi, jos kirjoittamiseen keskittyy täysillä, mutta jos kirjoittamisen taito puuttuu, tekstiin ei saada sisältöä.
Minähän en ole mikään itkupilli ollut koskaan, joten face to face voisin kyllä asiallista palautetta ottaa vastaan aivan hyvin. Itkemään en alkaisi haukuistakaan; karatea 10 vuotta harrastaneena itku ei ehkä olisi se kaikkein tehokkain vaihtoehtoni.... ;)
Hienoa huomata, että viestiini ei ilmeisesti voinut enää muuta vastata kuin alkaa kommentoimaan pilkkuja ja syyttää tuntematta itkupilliksi ;)
Voihan tämän palstan klikata auki ihan uteliaanakin, esimerkiksi ammatillisestu uteliaisuudesta, ilman mitään vauvakuumetta.
Jokainen näkee mitä statuksenkalastusta lastenhankintakin nykyisin on: tehdään kun muutkin, jotta ei jäädä siitä massajunasta pois;)
Ihan samalla tavalla lapsia haluavat toivovat muille samaistumista kuin ne joilla ei ole lapsikuumetta. Ihminen on sopuli -laumaeläin. -Kiva jutella asioista samanhenkisten kanssa, vaikkakin eriävät mielipiteet ovat aina hyvä asia.
Tuokin tällä palstalla ilmenevä toisinajattelijoiden rinnastaminen kateellisiin tai lapsettomiin on järjetön ajatus. kateus ei ole koskaan hyvä syy tehdä lapsia! Ja teteusteoria tukisi väitetttä siitä, että kun muutkin tekee, niin minäkin teen.
Oletteko siis kateuden seurauksena vauvakuumeessa? -miettikääpä sitä!
Mielenkiintoinen palsta sanoisin, jos vain pysyisi asiallisena.
Juurikin tuota asiallisuutta olen koko ajan täällä peräänkuuluttanut....
Se vaan tuntuu ikävä kyllä olevan liikaa vaadittu, kun toiset täällä sekoittavat mielipiteet faktoihin. On vain hyvä, että on erilaisia mielipiteitä, mutta niistä pitäisi osata keskustella asiallisesti, ilman itsensä kanssa erimieltä olevien haukkumista ja syyttämistä. Jokaisella kun on oikeus omaan mielipiteeseensä eikä mielipiteitä voi eikä saa asettaa paremmuusjärjestykseen.