Onko muille tullut tämmönen asia mieleen kun ollaan lehmän lypsäjiä eikä ole kontaktia ulkopuoliseen elämään?
Olen 5 lapsen äiti ja kun he olivat pieniä, oli kerhoa ja eskaria ja koulua ja juhlaa niin että elämä oli silloin hyvin sosiaalista. Nyt kun talossa on enää yksi täysi-ikää hipova niin elämä on niin sisäänpäin kääntynyttä että hirvittää.
Aamulla navettaan, päivällä touhuaa muita juttuja tai navetalla tekee siivoustöitä. Illalla taas navettaan. Siinä se päivä menee 7 päivää viikossa. Lomittaja tulee vain silloin kun on menoa. Sosiaaliset kontaktit ovat hiipuneet siis ihan nollaan. Tai ei sentään, aikuilla lapsilla käydään kylässä ja se on ainoa henkireikä. Silloin tarvitsemme lomittajaa koska pari lasta asuu kauempana.
Onko muita mökkihöperöitä kuulolla? Ja haittaako se?
Itseä ei haittaa koska olen tullut vähän araksi lähtemään minnekään. Kaupassakin käyn kerran viikossa. Ystäviä ei ole koska en jaksa pitää heidän kanssaan yhteyttä. Oma vika.
Olen 5 lapsen äiti ja kun he olivat pieniä, oli kerhoa ja eskaria ja koulua ja juhlaa niin että elämä oli silloin hyvin sosiaalista. Nyt kun talossa on enää yksi täysi-ikää hipova niin elämä on niin sisäänpäin kääntynyttä että hirvittää.
Aamulla navettaan, päivällä touhuaa muita juttuja tai navetalla tekee siivoustöitä. Illalla taas navettaan. Siinä se päivä menee 7 päivää viikossa. Lomittaja tulee vain silloin kun on menoa. Sosiaaliset kontaktit ovat hiipuneet siis ihan nollaan. Tai ei sentään, aikuilla lapsilla käydään kylässä ja se on ainoa henkireikä. Silloin tarvitsemme lomittajaa koska pari lasta asuu kauempana.
Onko muita mökkihöperöitä kuulolla? Ja haittaako se?
Itseä ei haittaa koska olen tullut vähän araksi lähtemään minnekään. Kaupassakin käyn kerran viikossa. Ystäviä ei ole koska en jaksa pitää heidän kanssaan yhteyttä. Oma vika.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joo, mutta kannattaisi ehkä pitää jonkunlaista puhevälilä vaikka naapuriin, muuten sitä väsyy vaan lisää ...
Sitä karjatilallinen mitään elämää tartte.Lisää lehmiä vaan jottei konkka kolkuttele.
Kyllä meillä elämää on kun eläimiä on navetta täynnä. Pari kissaakin löytyy. Naapureita näen harvoin vaikka näköyhteys on jokaiseen taloon. Postilaatikolla näen heitä kerran vuodessa tai harvemmin.
Ei konkurssi kolkuttele koska tätä työtä olemme tehneet jo yli 20 vuotta. Aloitimme 11 lehmällä ja tiukkaa oli. Ulkopuolelta piti hankkia lisätienesti alussa. Mutta kivaa on eläimiä hoitaa ja niissä näkyy hyvä hoito. Sellainen hyvä jonka meidän navetassa vaan voidaan heille suoda.
Näin se elämä vaan menee. Nuorempana on menoa ja meininkiä.
Ikääntyessä alkaa jalka tökkäämään mättääseen.
Yritä etsiä uusi harrastus, jos päivässä jää tyhjiä hetkiä,. Kirjoittele vaikka näin nettiin.
No, klassinen neuvo on että hanki vaikkapa harrastus. Jos tykkäät erityisesti jostain harrasteesta, niin saman asian ääreltä löytyy varmasti saman tyyppisiä ihmisiä kuin sinä.
Onhan sulla ajokortti? ei muuta kuin ratin taakse ja menoksi. Hommaa lomittaja joskus ihan muuten vain, ei vain siksi että on menoja.
Tiedän itsekin sinunlaisia emäntiä, aikalailla kotiin ovat jumiutuneet. Känni-illassa avaudutaan ja vuodatetaan asioita. Pitää sitä muutenkin saada itseään auki kuin vain viinan voimalla. Piiriä vain laajentamaan kotipihan ulkopuolelle.
Milloinkahan se känni-ilta on ja kelle avautuu, jos ei kotoaan poistu? Ei esimerkiksi mulla ainakaan ole koskaan tuollaisia känni-iltoja, joissa jollekin avautuisin.. Jos joskus jossain käynkin, ei se ole "känni-ilta", vaan ihan muu tilaisuus.
Tuo "hommaa harrastus" on kanssa siitä kaksipiippuinen juttu, että kun ei säännöllisiin harrastuksiin näillä työajoilla ehdi, niin ei niiissä yksin harrastettavissa asioissa paljon juttukavereita näy.
Onkohan tuo tosiaan niin hankalaa järjestellä töitään, miksei se kumppani voisi vaikka kerran viikossa tehdä sun iltavuorot tai joku muu jotta pääsee edes hetkeksi jonnekin? Vastaavasti itse tekisit ne toisen työt jotta toinen pääsee joskus jonnekin myös.
Karjaa jos on liikaa siihen mahdollisuuteen niin oma vika. Itse sitä tiensä valitsee ja polkunsa tallaa. Minä en ainakaan elä vain lehmiä varten!
Puhut kuitenkin "tekisin" muodossa, eli oikeasti asia ei ole itsellesikään tuttu? Se vaan on niin että ei sitä osaa olla vapaalla, jos jättää toisen puoliskonsa sinne tekemään omia hommiaan, tai jättää odottamaan ne hommat myöhempää tekemistä. Ei siitä "vapaasta" saa irti vastaavaa hyötyä, jos sitä ennen ja sen jälkeen pitää tehdä kahta kovemmin töitä. Usein myöskään se töistä pois ehtiminen ei ole vain tahdosta kiinni, vaan siinä navetanhoidossa tuppaa olemaan Napapiirin sankarien sanoin "pari muuttujaa" että mennessään ei tiedä mitä eteen sille työjaksolle tulee.
Toinen juttu on myös tuo, että moniko on tiennyt mihin on itsensä sitonut kun tälle alalle on tullut vaikka reilu 20 v sitten kuten me tulimme?Appivanhempien 18 lehmän navetan ostimme juuri remontoituna, ja saimme kuulla siinä olevan töitä "loppuiäksi". Jos olisi siihen kokoon jääty molempien pitäisi käydä vieraalla töissä että tulot riittäisivät. Nyt on tila kahden työpaikka, ja kolmaskaan ei olisi pahitteeksi, niin jäisi joskus sitä aikaa muuhunkin. Palkan maksu kolmannelle voisi silti tehdä tiukkaa. Oma aika kun ei oikeasti kustanna itse itseään, vain yleensä päin vastoin maksaa.
Oma valinta. Mitä tuohon voi muuta sanoa? Yrittäjä tekee työnsä itse, hankkii lomansa myös. Petaa työnsä miten petaa. Oma asia.
Känni-illassa just joo, voi saatana eikö elämää ole ilman viinaa?
mikset harrasta vaikka uintia, tanssimista. itse myös lehmiä lypsänyt jo 12 vuotta. on kiva lähteä illalla käymään harrastuksissa edes kerran pari viikossa. iltanavetalta on vaan päästävä vähän aiemmin pois. sitä jaksaa paremmin. pakko pitää kunnosta huolta ei muuten jaksa. kännäämisestä tai baari-illoista en välitä, en juo alkoholia. olen eri aaltopituudella kännisten kanssa. olen 35-vuotias sinkku mies. harrastukset piristää mieltä, liikunta on tärkeää.
Mulla ei oo lehmiä,vaan lihakarjaa. Yksinäinen olen ajoittain,mutta omasta tahdostani. Netissä surffailen ja kuulun facebookiinkin,mutta ei se ole oikeaa seurustelua ihmisten kanssa. On aikoja jolloin itte pitää lähtiä muitten ilmoille,ei ne kotoota tule hakemaan. Kuulun moneen "puulaakiin" niissä vaihdetaan mielipiteitä ja on miesten sauna-ilktoja,jossa otetaan kuppia,muttei liikaa,pitää aina muistaa aamu herätys. Naisenkin saisin tähän vierelleni,mutten ole tosissani hakemassa sellaista,eikä ne välttämättä edes lähde,kun kuulevat että maalainen. Liikunta on hyvä ja sen parista löytää ihmisiä kyllä. Mutta pitää olla valmis tekemään itte aloite,mennä juttelemaan. Mielestäni turha ruikuttaa,jos ei itte tee minkäänlaista aloitetta ja osaa keskustella. Eipä muuta nyt tähän.
Tulee mieleen muuan jo 80-luvulla edesmennyt naapuri,
jolla kävi sukulaismies kaupungista kesäisin kylässä.
Hän aina totesi että tuossa se Antti lehmiä lypsää
ei se viru eikä vanu,mutta vanhenee. Monelle karjanhoitajalle
käy kuten minulle ,tulee ajatuksia että jostain on jäänyt paitsi.
Karjatilalta ei kaus näe,joten lopetin karjanhoidon jo 20v sitten.
Löysin mukavia harrastuksia liikunnasta,marjastukseta,hiihdosta ,musiikista ja tanssista.
Myös kotimaan matkailu on kuvioissa. En ole katunut ratkaisua.
Tutun kuuloista on. Juttelen mielellään muutaman minuutin jos jonkun vaikka kaupalla näen, mutta aina on kiire pois kotihommiin tai jonnekin, en jää kahvittelemaan tms kuten vaikka puoliso monestikin tekee jos tutun kylillä näkee. Missään en jaksa käydä, kun vaatii niin monenlaista järjestelyä että pääsisi, mitä nyt päiväsaikaan maatalousyrittäjille järjestetyissä liikuntaryhmissä olen yrittänyt käydä, jos suinkin ei sen päivän työhommat sotke. Silloin kun jonnekin mennään, se on ihan kivaa ja olen sosiaalinen, samoin jos joku soittaa juttelen jonkin aikaa, mutta itse en soita kellekään ilman selkeää asiaa. Täällä netissä se sosiaalinen elämä on, ehkä varttitunnin päivässä, ja minkä omien aikuisten lasten kanssa tulee yhteydenpitoa. Joku kauppias tai muu kävijä jos pihaan eksyy, lähinnä harmittaa että tuli sotkemaan päiväjärjestä. Puoliso on niin paljon eri edustusjutuissa menossa ja ihmisten kanssa tekemisissä, että ei mielellään lähde enää vapaa-ajalla mihinkään, ja sekin asenne kyllä jarruttaa minua lähtemästä - vaikka sanoisikin että mene vaan itseksesi, eleet ja olemus paljastaa, että ei oikeasti ole sitä mieltä.
Se ettei jaksa mitään muuta voi kieliä myös huonosta fyysisesta kunnosta. Ja se rapistuu vain entisestään jos et ala huolehtia itsestäsi. Fyysinen kunto vaikuttaa myös pääkoppaan, mitään ylimääräistä ei edes halua tehdä.
Mitä kotihommia sulla nyt niin erityisesti on kun lapsetkin jo aikuisia? Ovatko tehtyjä hommia että saa aina vedota kiireeseen? Huusholli jos nyt on pari päivää siivoamatta niin se ei siitä miksikään mene.
Vaikuttaa siltä että olet päästänyt elämäsi repsahtamaan ankeaan tylsyyteen.
Mielenkiintoinen näkökohta -"ankeaan tylsyyteen". Kotihommat ei tosiaan tarkoita talossa tapahtuvia , vaan tilan töitä - koti on siivoojan jäljiltä noin kuukauden välein, muutoin ihan miten sattuu jonkun saamaan käskettyä imurin varteen. Eilen taisin moneen kuukauteen ekan kerran itse imuroida "elämänväylän", eli työvaatehuone-keittiö -välin, jota lähinnä kuljetaan. Siitä sivulle menevät olohuone-ja makuuhuonelinjat on paljon vähemmällä käytöllä, joten niitä siivotaankin harvemmin.
Tämä aamusta iltaan, viikosta toiseen työtä - linja olisi itseänikin ihmetyttänyt silloin kun lapset oli pieniä, mutta nyt se on ihan normaalia. Nurmikkoa en ole leikannut varmaan kymmeneen vuoteen - joku senkin näkyy tekevän silti aina. Kukkapenkkejä en hoida, enkä edes ehdi hävittää - rauhassa kasvavat rikkaruohoa kunnes ehkä joku ilta tormistaudun ja revin niistä rukkaset kädessä kontallani muutaman kottikärrillisen roinaa pois, ja siitä jatkavat seuraavaan kesään. Marjapensaissa on marjat ihan rauhassa tippumassa, onneksi ei tänä vuonna paljon tullutkaan - en minä niitä ehdi poimia enkä säilöä. Navetalla pitäisi tehdä remonttia, niin hommat helpottaisi, mutta nykyiseen tyyliin tekeminen vie niin paljon aikaa, ettei korjaamaankaan ehditä, että helpottaisi. Eläimiä on neljällä laitumella eri puolilla tilaa - kun iltatöiltä ehtii on kierrettävä ne ja katsottava juomavedet, rehut, eläinten kunto. Kotityöt tapahtuu sitten nukkumaan mennessä ja aamulla heti herättyä ennen navetalla menoa. Ehkä noin tunti päivässä muuhun kuin ruoanlaittoon, siihen puoli tuntia. Oikein huvitti, kun miehen sisko moitiskeli, että ei ole käyty - kehotti vaan soittamaan joku ilta että lämmittäkää sauna, niin tulette kylpemään - sanoin että en minä enää kymmenen korvilla viitsi, kun aamulla on viideltä ylösnousu.
Kaiken lisäksi ei tämä ole mikään valitus - tämä on ihan normaalia elämää, joka nauratta ja itkettääkin joskus, ihan kuin mikä tahansa muunkinlainen elämä. Enkä ollenkaan usko, että olisin ainoa emäntä, jonka elämä on tällaista, vaikka tiedän monella olevan toisenlaistakin. Jumpata voi vaikka lehmiä laitumelle viedessä ja navettaa voi pestä radiokuulosuojaimet päässä, niin tulee musiikkiakin kuunneltua.
Muamuijalle. Mitenkäs on lomasi laita?
Kun kerran työtä noin tuntuu riittävän, niin eikö rahaa riitä siihen remonttiin jotta työhön saisi sitä myötä sen järkevän aikataulun eikä turhaan tee työtä liian käsityövaltaisesti (kuten tekstistäsi olin ymmärtävinäni)? Urakkamiehet ne on olemassa sitä varten.
On näköjään muitakin samanlaisia lypsäjiä kuin minä. Jumiudutaan kotiin vapaaehtoisesti eikä siitä ole edes harmia. Onneksi on muitakin kun luulin että olen ainoa.
Kun on eläimiä, niin melkein ainoa harrastus on eläinten hoito. Siinä tulee liikuntakin hoidettua ja sanoohan Antti Heikkilä että ei saa liikaa itseään liikuttaa. Olen mielestäni todella hyväkuntoinen vaikka en tee kuntoni eteen yhtään mitään. Ajattelin kyllä mennä kansalaisopiston liikuntaryhmään, mutta en sen takia että siellä sosiaaliset kontaktit lisääntyisivät. Siellä ei kukaan puhu keskenään, rehkii vaan ja sitten kotiin.
Ehkä tämä mökkihöperöisyys on valmistautumista vanhuuteen. Muistan kun edesmennyt äitini sanoi että hän nauttii olostaan kotona. Ei kaipaa mitään eikä haittaa vaikka ei kukaan tulisi kylään.
Naisille, varsinkin äitinä oleminen tarkoittaa rauhallista, turvallista elämänmenoa. Meille miehille sensijaan happeninkia, ojanpohjienkyntöä , ja silti sperma lahkeesta roiskuu.
Heikosti menee kun noin falskaa.
Tämä emäntä ainakin tekee traktorihommia (melkein) siinä missä isäntäkin. Pakko nääs, tilat on nykyään sitä kokoluokkaa.
Koko tästä keskustelusta jäi sellainen mileikuva, että ihmisellä TÄYTYY olla säännöllistä maatilan ulkopuolista elämää ollakseen normaali. Mutta entäs jos se ulkopuolinen elämä onkin satunnaista, ja aika harvaseltaan? Esim. kommentti "edes kerran viikossa" pois iltatöiltä - realistisinta olisi aloittaa siitä, että edes kerran vuodessa tai kerran kuussakaan järjestyisi olla poissa iltatöiltä ihan sovitusti. Ehkä tuo on miehille niin paljon helpompaa, hehän ovat muutenkin navetta-aikoina milloin missäkin, peltotöissä, varosan haussa, naapurin kaverina jne. Joku silloinkin on navetassa, yleensä siis se Emäntä, jos sellainen tilalla on. Oikeastaan kolme asiaa, mitä täällä emäntien kotiin jäämisiin EI ole epäilty syyksi, on alkoholi, ylipaino ja jommankumman puoliskon mielenterveysongelmat. Jos aloittaja olisi mies, nuokin olisi luultavasti tulleet esille.
En saa selvää että onko mielestäsi hyvä että ulkopuolista elämää olisi? Vaiko vain jokaisen oma asia? Jumiudutaan ja pikkuhiljaa vanhetaan pois? Oliko tässä siis mielestäsi mitään ongelmaa?
Jos toisen puoliskon antaa pompottaa, on se ikävä kyllä oma vika. Ei ole hyvä jättää asioita kytemään ja vuodattaa sitten joskus eläkeiän kynnyksellä 'kun minä en koskaan mitään ole saanut...'
Mun mielestä pitäisi olla elämää tilan ulkopuolella(kin). Vaikka siellä mtk:n kokouksissa, mihin ei kyllä pakollakaan lähdetä jos vaikka joku kamala vastuutehtävä sattuu kohdalle. Tosiasiassa sielläkään ei tarvii mitään tehdä pakosta, voi vain jutella saman alan ihmisten kanssa. Samassahan tässä rämmitään tämän maatalouden kanssa, kuka mitenkin.
Tarkoitin lähinnä, että hyvä että sitä elämää on, kellä on, ja toivottavasti kaikilla sitä haluavilla on mahdollisuus sitä itselleen järjestää. On kuitenkin jaksoja elämässä ja vuoden työkierrossa, jolloin se ei ehkä ole mahdollista, eikä siitä silloin ainakaan ulkopuolisen pidä alkaa tekemään suurempaa numeroa kuin se on. Kaikki ei myöskään halua olla kauhean sosiaalisia, tai viettää elämäänsä samoin kuin joku muu. Ihan kuriositeettina, itse olen nykyään hämmästellyt miten paljon aikaa robottinavetan rakentanut tuttavaperheemme toisaalta kuulostaa viettävän ongelmien parissa navetalla, mutta toisaalta ovat jatkuvasti reissussa, viikonloppuisin kaupungilla ja tapaavat tuttaviaan. Itsellä ei olisi voimia eikä haluja vastaavaan määrään juhlimista, mutta ei myöskään robotin sitovuuteen sopeutumiseen. Jokainen taaplaa siis tyylillään.
Tääl olis yks kokematon mutta innokas oppimaan maatilan tavoille!
Kolme vuotta ollu hoitovapaalla ja on pitäny alkaa miettimään mitä sitä haluaa elääkseen tehdä ja ainut mikä tuli mieleen että jos lähtis maatalouskouluun, mutta olis hienoa jos pääsis suoraan tilalle oppimaan työssä.
Mutta kuka ottais töihin??
Olen pienestä asti ollu mukana navetoissa, lampolois, talleille, kun isäukko on ollu lomittajana, mutta itse työtä en osaa kun olen vaan ollu mukana.
Koulutus on timpuriksi, mutta sekään ei houkuta niin paljon jos pääsis maatilalle.
Kova tekemään töitä kun vaan tietää mitä tekee!
Onko mitään mahdollisuutta päästä tuollaisiin töihin kun ei ole kokemusta?