Muutaman oikea ratkaisu elämäni varrelta. Koulut kannatti käydä hyvin ja aikaisin hoidettu ammattitutkinto takasi nopean töihin pääsyn. En halunnut jäädä ikuiseksi opiskelijaksi, kuten monet vuokralle ajautuneet ihmiset. Työelämä kutsui. Heti kun se oli rahallisesti mahdollista, ostin asunnon puolisoni kanssa, meillä se sattui vuoteen 2000, jolloin jatkuvasti nousevissa asuntojen hinnoissa oli pieni taitos. Vaikka säästöjä ei vielä ollut, emme halunnet jäädä hetkeksikään tuhnuttamaan, sillä maalaisjärki ja useat tutkimukset osoittivat, että vuokralurkki häviää aina. Mieluimmin maksoimme siis omaa ja tiedossa oli, että asuntomme arvo nousisi nopeasti. Siihen elämäntilanteeseen sopi meille 3h k kokoinen rivitalo, jonka sisustimme mieleiseksi kodiksemme. Vuosia nautimme historiallisen pienista koroista ja laina lyheni huimaa vauhtia elämisen tason kuitenkaan laskematta. Vuodet toivat perheeseemme myös jälkikasvua ja oli aika muutta isompaan. V. 2005 omakotitalon sai vielä pääkaupunkiseudulta kohtuulliseen hintaan. Saimme rivitaloasunnostamme mukavan pesämunan, kun sen arvo ehti nousta n. 50 000 euroa 4:ssä vuodessa. Samaan aikaan olimme lyhentäneen asuntovelkaamme 40 000 e. Asuntomyynnistä saamamme voitto käytännössä se oli juuri oikean suuruinen väliraha uuteen omakotitaloomme 5h k. Tähän päivään mennessä omakotitalomme arvo on noussut jo toiset 50 000e ja olemme lyhentäneet kaikkiaan velkaa n. 80 000 e, mutta aikeissa ei ole sitä myydä, sillä se on meille juuri sopiva koti vielä pitkiksi ajoiksi. Asumme nyt siis n.300 000 arvoisessa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, josta velkaa on enää 80 000e, marginaalikin on neuvoteltu uudestaa 0,35%:iin.
Saa onnitella!
Onnitelkaa minua!
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja tilastokeskuksen mukaan omakotitalosi hintakin nousi hulppeat 8% vuodessa.
Sinulla ne tarinat ja unelmat muuttuvat päivittäin. Onnittellen mutta hanki nyt edes jotain työtä.
Onnea! Me teimme puolison kanssa samanlaisen tempauksen. Kun 2000 loppuivat opinnot ja pääsimme töihin, niin ostimme heti rivarikolmion.
Nyt perhe suureni ja alkukeväästä muutimme omakotitaloon.
Lainaa ei tarvinnut ottaa pahemin lisää, sillä sen verran hyvn saimme kämpästämme että laina-aika pysyy ennallaan.
Kun tämä omakotitalo on saatu maksettua, niin olemme puolison kanssa pikkasen yli 40vuotiaita.
Voi miten surullista
Sama täällä, eipä ole juuri tarvinnut katua elämässä tehtyjä päätöksiä.
1) Pariutuminen nuorella iällä. Eipä ole tarvinnu ajautua suhteesta ja pettymyksestä toiseen, kun valikoi itselle heti kunnon akan. Parhaat varataan ensimmäisenä.
2) Kunnon koulutus. Siisti ja mielenkiintoinen työ ja hyvä palkka.
3) Lapset nuorena, ensimäinen 23 vuotiaana ja kolmas 28 vuotiaana. Nuorena sitä jaksaa vaikka opiskelijana ja uran alussa rahat on tiukilla, niin ei se haitannut kun oli tottunut siihen että elämä on vaatimatonta. Nyt nelikymppisenä ei ole enää lastenhoito-ongelmia, kun nuorinkin on jo 12 vuotias ja lapset pärjää keskenään ihan hyvin vaikka yön yli, jos on itsellä sellaisia menoja.
4) Omistusasunnon ostaminen. Vaikka se pelotti tuntui suurelta askeleelta, niin melkein heti huomasi että päätös oli oikea ja vähän naurattikin että mikä siinä muka pelotti.
5) Työpaikan vaihto. Sama juttu kuin asunnon ostamisessa, ihan turha pelätä, rohkeasti vaan jos parempaa on työtä tarjolla.