Linkki:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/26575/URN:NBN:fi:jyu-201102221794.pdf?sequence=1
"Tilastoissa valtaosa lapsista jää eron jälkeen äidin luokse asumaan, noin kymmenesosa lapsista jää isän hoitoon. Vaikka puhutaankin ”miesten yli kävelemisestä”, jolloin äitejä saatetaan yleisesti pitää parempina vanhempina, niin Huttusen (2001) mukaan suuri osa ero-isistä on sitä mieltä,
etteivät he edes pystyisi pyörittämään lapsen arkea. Osaksi tähän vaikuttaa miesten työhön sitoutuminen ja työajat. Monet etä-isät pitävät nykyistä tilannetta kuitenkin epätasa-arvoisena. (Mt., 104–105.)
Avioero ei välttämättä vaaranna lapsia, sillä jotkut isät jatkavat isän roolia eron
jälkeen, mutta monet etä-isät eivät kuitenkaan tee niin. Tutkimukset osoittavat, että 19 merkittävä osa isistä lakkaa hoivaamasta lapsiaan eron jälkeen.(Ihinger-Tallman, Pasley
& Buehler 1995, 57–58.) Lambin (1999 106, 119) mukaan isän katoaminen eron jälkeen lapsen elämästä on suurena syynä lapsen vaikeuksiin. Eli isättömyys on avioeron huonoin seuraus. Isän katoamiseen lapsen elämästä on monia syitä. Sinkkonen (1998, 220) mainitsee, että muutamat kadonneet isät ovat alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä. Myös Huttunen (2002, 112) toteaa, että valitettavan moni ero- isä rapistuu sosiaalisesti ja terveydellisesti. Tällöin isiä voi vaivata yksinäisyys, päihde- sekä mielenterveys- ja työelämäongelmat. Sinkkosen (1998, 221) mukaan jotkut isät ovat kypsymättömiä ja haluavat elää ikuista nuoruutta.
Monet isät ovat eron jälkeen niin poissa tolaltaan, ahdistuneita ja ikävissään, että pysyttelevät vapaaehtoisesti poissa lastensa luota, sillä tapaamiset päättyvät aina hyvästeihin, mikä on isille rankkaa.
Etävanhemmat kokevat emotionaalista tuskaa asuessaan erossa lapsistaan.
Lisäksi he kokevat olevansa riittämättömiä vanhempina, kokevat torjuntaa lapsiltaan, saavat kritiikkiä huoltajavanhemmilta sekä käyvät konflikteja isä- tai äitipuolen kanssa, joka voi estää läheisen suhteen muodostumisen lapsen kanssa. (Stewart 1999, 541.)
Eronneet isät, jotka eivät asu lapsensa kanssa, tuntevat usein syyllisyyttä, turhautumista, ahdistusta, ikävää, surua ja tyhjyyttä menetettyään jatkuvan suhteen lapseensa. Monet etä-isät sanovat menettäneensä lasten elämään liittyvän hallinnan. Tämä hallinnan menetys voi merkitä isien vetäytymistä lastensa elämästä, psykologista stressiä tai epäonnistumista lapsen taloudellisessa tukemisessa. (Shapiro & Lambert 1999, 399.)"
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/26575/URN:NBN:fi:jyu-201102221794.pdf?sequence=1
"Tilastoissa valtaosa lapsista jää eron jälkeen äidin luokse asumaan, noin kymmenesosa lapsista jää isän hoitoon. Vaikka puhutaankin ”miesten yli kävelemisestä”, jolloin äitejä saatetaan yleisesti pitää parempina vanhempina, niin Huttusen (2001) mukaan suuri osa ero-isistä on sitä mieltä,
etteivät he edes pystyisi pyörittämään lapsen arkea. Osaksi tähän vaikuttaa miesten työhön sitoutuminen ja työajat. Monet etä-isät pitävät nykyistä tilannetta kuitenkin epätasa-arvoisena. (Mt., 104–105.)
Avioero ei välttämättä vaaranna lapsia, sillä jotkut isät jatkavat isän roolia eron
jälkeen, mutta monet etä-isät eivät kuitenkaan tee niin. Tutkimukset osoittavat, että 19 merkittävä osa isistä lakkaa hoivaamasta lapsiaan eron jälkeen.(Ihinger-Tallman, Pasley
& Buehler 1995, 57–58.) Lambin (1999 106, 119) mukaan isän katoaminen eron jälkeen lapsen elämästä on suurena syynä lapsen vaikeuksiin. Eli isättömyys on avioeron huonoin seuraus. Isän katoamiseen lapsen elämästä on monia syitä. Sinkkonen (1998, 220) mainitsee, että muutamat kadonneet isät ovat alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä. Myös Huttunen (2002, 112) toteaa, että valitettavan moni ero- isä rapistuu sosiaalisesti ja terveydellisesti. Tällöin isiä voi vaivata yksinäisyys, päihde- sekä mielenterveys- ja työelämäongelmat. Sinkkosen (1998, 221) mukaan jotkut isät ovat kypsymättömiä ja haluavat elää ikuista nuoruutta.
Monet isät ovat eron jälkeen niin poissa tolaltaan, ahdistuneita ja ikävissään, että pysyttelevät vapaaehtoisesti poissa lastensa luota, sillä tapaamiset päättyvät aina hyvästeihin, mikä on isille rankkaa.
Etävanhemmat kokevat emotionaalista tuskaa asuessaan erossa lapsistaan.
Lisäksi he kokevat olevansa riittämättömiä vanhempina, kokevat torjuntaa lapsiltaan, saavat kritiikkiä huoltajavanhemmilta sekä käyvät konflikteja isä- tai äitipuolen kanssa, joka voi estää läheisen suhteen muodostumisen lapsen kanssa. (Stewart 1999, 541.)
Eronneet isät, jotka eivät asu lapsensa kanssa, tuntevat usein syyllisyyttä, turhautumista, ahdistusta, ikävää, surua ja tyhjyyttä menetettyään jatkuvan suhteen lapseensa. Monet etä-isät sanovat menettäneensä lasten elämään liittyvän hallinnan. Tämä hallinnan menetys voi merkitä isien vetäytymistä lastensa elämästä, psykologista stressiä tai epäonnistumista lapsen taloudellisessa tukemisessa. (Shapiro & Lambert 1999, 399.)"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvin moni isä, joka ei tapaa lastaan, syyttää ex puolisoaan. Hän ei kestä sitä häpeää, että ei ole kykenevä tapaamaan lapsiaan.
Kummatko ovat paholaisia, isät vai äidit?
Lapsettomien isien maa.
Päätoimittaja Anne Moilanen kirjoitti Feministisessä aikakausilehdessä..
Äidit osaavat erotilanteissa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa.
Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.
http://www.tulva.fi/index.php?k=15744
---
Äitimyytti on tainnut mennä rikki.
Nkyään on kaikenlaisia Hyeenoja ja Puumanaisia, ja ovat täysin eksyksissä.
Siksi kait isät alkavat saamaan lähivanhemmuuksi tulevaisuudessa enemmän.
Tasa-arvovaltuutettu tiedote 17.2.2011.
Isälläkin on oikeus vanhemmuuteen eron jälkeenkin.
http://www.tasa-arvo.fi/nyt/tiedotteet/tiedote//view/1553622
---
Sinulla on musta-valkoinen ajattelu. Tässä kirjoituksessa tuotiin esille lähinnä se,ettei tilastojen mukaan miehet edes yleensä halua lähiksi, koska eivät tunne pärjäävänsä siinä. Se häpeä erottaa heitä lapsistaan. Hyvällä itsetunnolla varustetut miehet tapaavat lapsiaan.
Tämä pärjäämiskokemus asia tulee muuttumaan merkittävästi nyt kun isät usein lapsen kanssa kotona osan hoitovapaasta.
Sinä linkittäjä!! Uskon että tykkäät linkittää juttuja, mutta meitä on varmaan monta, jotka emme avaa sitä linkkiä!! Eikö sulla ole omia mielipiteitä vai halatko kenties vahvistusta linkeillä??
Minua ainakin ärsyttää noi linkit...enkä avaa niitä, enkä tosin lue aloituksia, jotka on linkkejä täysi. Et sinänäsä turhaa laittaa...kerro vaanomat näkemykset, ne varmasti luetaan...
Kyllä linkkejä avataan, jokainen valikoi oman kiinnostuksensa mukaan. Ei ne minua häiritse ainakaan.
Inhottavaa kun asioista keskustellaan enemmän ja enemmän.....ainakin joidenkin mielestä. Kauheata jos vaikka asiat muuttuisivat! :))
Eivät asiat muutu, vaan asenteet. Silloin "ENNENVANHAAN" lapset jäivät automaattisesti äidilleen. Nyt on havaittu jotta isäkin voi olla se pääasiallinen huoltaja eron jälkeen.
Toki kurttuuliset erot ovat isoja, enään ei suomalaisen lapsen äiti ole se, joka on kotona hoitamassa lapsia (ns. työtön) ja isä joka tienaa elannon.
Kyllä se tästä ajan kanssa. 100-200 vuotta ja näille jutuille nauretaan.
Lasten oikeuksien tuki ry järjesö perustettiin ajamaan lasten oikuksia, järjestö on saanut aikaan myös lakimuutoksia, koskien isyystutkimuksia, sekä isätutkimusten estämistä.
Aikaisempi käytäntö oli, mikäli lapsi syntyy suhteeseen, tai perheeseen lapsen isä oli automaattisesti lapsen isä, vaikka lapsi olisi ollut tummaihoinen kiharapää.
Nyt käytännöt ovat muuttuneet, isyys määritellään DNA tutkimuksella, kuten myös elatusmaksut, sekä perintöoikeudet.
Lasten oikeuksien tuki ry:n lausunto.
http://www.lotry.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=131&Itemid=270
---
”Aikaisempi käytäntö oli, mikäli lapsi syntyy suhteeseen, tai perheeseen lapsen isä oli automaattisesti lapsen isä, vaikka lapsi olisi ollut tummaihoinen kiharapää.”
Kyllä tummaihoinen ja kiharapäinen perheen isä voi saada vaaleaihoisen vaimonsa kanssa lapsia ja lapsi muistuttaakin juuri siksi isäänsä.
vai niin
Niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan...
En vain linkistä saanut selville missä se tutkimus oikein tässä on, missä on sitten luotettava tilasto. Jos ymmärsin oikein suurin osa tästä gradusta perustuu vain muutaman isän haastatteluun, joten kuka tahansa joka on nähnyt niitä enemmän voi paremmin yleistää? Tilasto ainakin näyttää että on valtavan paljon huoltokiistoja vaikka se ei tuotakaan yleensä isälle voittoa ja on erittäin raskasta henkisesti myös lapsille, joten eivät sentään isät niin välinpitämättömiä voi olla??