Vähän jälkijättösenä olen nyt tajunnut, että 10 vanhalla pikkumiehelläni
on sydänvian oireet kovat, etenkin tänä kuumana kesänä
mutta on niitä vuosien aikana näkynyt jo.
Itsellä on kokemusta sairauksista ja lääkkeistä, enkä kovin helpolla kaipaa hoitoja enkä lääkkeitä itsellenikään vaan pohdin elämänlaatua ym järkiratkasuita.
Osaako joku siis kertoa, auttaisiko lääkitys tehokkaasti ja sillä saisi hyvävointisia vuosia vielä muutaman?
on sydänvian oireet kovat, etenkin tänä kuumana kesänä
mutta on niitä vuosien aikana näkynyt jo.
Itsellä on kokemusta sairauksista ja lääkkeistä, enkä kovin helpolla kaipaa hoitoja enkä lääkkeitä itsellenikään vaan pohdin elämänlaatua ym järkiratkasuita.
Osaako joku siis kertoa, auttaisiko lääkitys tehokkaasti ja sillä saisi hyvävointisia vuosia vielä muutaman?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sehän riippuu millainen vika koirallasi on. Ajoissa alotettu lääkintä tuo kyllä monta vuotta lisää elinaikaa.
Meilä ainakin auttoi.
Meidän koira kuoli todennäköisesti myös sydänvikaan, helteet "edisti" asiaa... Sai yhden kohtauksen ja token päivystyksessä, varattiin aika viikon päähän tarkempiin tutkimuksiin. Ei keritty ikinä niihin, kun toinen kohtaus tuli jo parin päivän päästä, vaikkei rasitettu--- eli nää helteet tod.näk. tappoi pojan... EI ollu ees vanha, vain 7 v... Suru suuri! Toisaalta helpotus jälkikäteen ajatellen, että nopeesti meni, ei ehkä koiranarvoista elämää tuo rauhallinen lepäily.. Ainakin meidän koira oli niin innolla kaikessa mukana... Silti surettaa... Toivotaan teille hyviä vuosia vielä - ja ennekaikkea muistot elää!
Riippuu tosiaan sairaudesta, mutta itse toimin niin, että päätin kokeilla lääkkeiden vaikutusta. Alusta asti oli selvää, että jos lääkitys ei auta, niin piikille mennään. Ilo oli suuri, kun lääkkeet tehosivat, ja saatiin vuosi lisäaikaa!
Kokeilla siis voi ja kannattaa, mutta sitten pitää osata pistää asioille aikanaan piste.
Kiitän vastauksista.
Kyllä rakasta pappaa pian tutkitaan, ja katsotaan saisiko lääkkeillä taas enemmän iloa elämään.
Jotenkin kyllä tuntuu, että turha odottaa kovin positiivisia muutoksia ja parempi alkaa sopeutua ajatukseen päästää koira vaivoistaan.
Vaikeaa on sitten päättää se hetki, kun joka päivään kuitenkin mahtuu leikkisyyttä ja hyvää tuulta. Viime talvena pääsi kärsimyksistään papan "puoliso", olisko iso muutos sitten pahentanut omaa sairautta..
Kyllä sitä pohdittiin, että mikä on "se oikea päivä" lopettaa koira... Sitä ei tuntunut löytyvän millään. Vaikea päätös itselle, ja meitä auttoikin eläinlääkäri. Sanoi suoraan, että oikean päätöksen teette, ja että kyllä tämä polku on nyt katsottu loppuun.
Just tuo, että joka päivä kuitenkin löytyi se kirkas hetki, jolloin koira jakso leikkiä ja olla iloinen! Sitä pohti tosissaan, että teenko nyt oikein. Totuus oli sitten se, että kun päätös saatiin tehtyä ja lopetuspäivä sovittua, tipahti kivi sydämeltä. Vaikka suru on ollut kuukausi kaupalla suuri, silti on tyytyväinen päätökseensä. Varsinkin nyt jälkeenpäin, kun olen katsellut koirasta kuvia, niin huomaa, että kuinka se reppana olikaan muuttunut sairausvuotensa aikana. Muisto vain entisestä lihaskimpusta :(
Mutta tuosta lääkityksestä vielä. En minäkään odottanut siltä suuria, mutta muutos oli kyllä lääkkeen alotuksen jälkeen totaalinen. Koiran vointi parani huomattavasti. Kun lääkkeet eivät enää auta, sen huomaa pian.
Se lisävuosi, mikä saatiin, taisi olla minulle se terapeuttisin vuosi. Uskotko, että koiran kanssa nautittiin toistemme seurasta ihan olan takaa...
Vaikeinta kai onkin tehdä se lähtöhetken päätös, ei pitäisi ajatella liikaa.
Jokaisellehan kuolema koittaa ennemmin tai myöhemmin.
Eipä kai se matkan pituus, vaan se mitä siihen on sisältynyt...
Mahtaako kukaan muu, kuin kipeästä lemmikistään syvästi välittävä pohtia niin paljon elämää, etiikkaa ja moraalia ja kaikkea taivaan alle mahtuvaa..