Kaljupäitten kiitorata

Nippanappa minäkin
tään kiitoradan huomasin
koneen tulin sulkemaan
sitt` unten maille kulkemaan.

Tää tanssiparkettia tarkoittaa
tosikot pois kauas karkoittaa
itsekseinkin voin pyörähdellä
hitaan ihanan valssin hyräellä.

Lentosuukoin tervehdän
kaikki teidät netin ystävät
-arvaan ketkä tulee mukaan
heitä vastustaa ei voi kukaan .

Minäkin ihan ilostuin
kun kiitoradan näin.
Niinpä heti suunnistin
tuota tapahtumaa päin!

Suukkoja täällä vaan satelee
mikäs sen somempaa ois:)
Eihän sitä raaskisikaan
heti karata pois!

Mietin kyynelin kristallikruunun kertomaa. Karjalasta evakkoon joutunut oli sen ostanut vaimonsa kanssa, joka myöskin oli maaseudun kasvatti.
Sinnikkäällä työllään ja säästäväisyydellään, he olivat saaneet
lapsensa koulutettua, ja vihdoin asuivat jo väljemmin, turhankin, mutta asunto sijaitsi niin hyvällä asuinalueella ja oli edullinen.

Nyt tarvittiinkin vaatimattoman remontin jälkeen kotiin lisää huonekaluja ja valaisimia. Innoissaan he sisustivat kotinsa ja korkeat huoneet, niin kuin pystyivät, koska olivat jo eläkkeellä. Hieman suurellisuuttakin alkoi ilmetä pariskunnan elkeissä, seuraelämä ja edustus näytteli tärkeää osaa.
Vauraus nousi ns. hattuun, varsinkin kun mies oli suosittu ja taitava kynänkäyttäjäkin alallaan.
Onnea ei kuitenkaan heille suotu, vaimon ollessa papin perheestä, kasvanut koulukaupungissaan,ja jäänyt jo nuorena ilman sitä tukea, minkä äiti olisi voinut antaa.

Niinpä hän haki eri lahkoista tukea vuosikaudet, päätyen kuitenkin lopulta pappisisänsä lutherilaisuuteen.
Sairaus ja kyvyttömyys olemaan äiti miehensä 2 orvolle lapselle, mursi hänen voimansa jo nuorena.

Kuitenkin he kokivat hyviäkin aikoja, luonteiden erilaisuus vain ajoittain hiersi. Kyllä he avioliittoneuvojan ja toistensa tuella selvisivät elämän karikoista yhdessä kauniilla tavalla.

Katselen tuota kristallikruunua mietteliäänä, soisin sen tuoneen iloa heille, jotka menneisyydessä sen ostivat.

Minulle se tuo surun tunteen, kuin sielukin jäädytettäisi. vaikka en ymmärrä miksi.

Ruune toivoi, tulihan siellä yksin tanssia. kahdelta ja hieno kertomus. Etkös voisi perustaa ihan paritanssilavan ? Se olis kivempaa.

Minä muistan sen Ruunen Iloisen,

Joka Kesä kun kesä jätti meidät.

Mutta tulihan mielin virkehin.

Nyt on vaan Kaljujen kiitorata.

Mutta murheet poi Ja mummujen kanssa Liiteleen.

Niin,-- Me ollaan samoja "nuoria" muoria ,

Jotka ei kanneta huolia.

Kärpäsethän sitä käytti
kiitoratana minun kaljupäätä
Ruune kaikille sen näytti
kaikki lentämään nyt pahkapäätä.

Voi sinkkujen baari
ja sateenkaari
jyvien laari
ja vesisaavi
kirjatoukka
ja hassu moukka
työmies niin rehti
jo nukahtaa ehti
mummelit nauraa
täyttä kaulaa
marjoja poimii
pakkaseen roimii
kun vielä metsään jää
elämet ne elättää:D

Ukko nautti aamupalaa
kärpänenkin ruokaa halaa
sepä tuoksun kärsään sai
ikkunasta tuosta kai

Mikä tuolla kiiltelee
verkkosilmät häikäisee
pörriäinen laskeutuu
jalat hieman liukastuu

Kalju liukas hikinen
kärpänen jo tuntee sen
tarttuu kiinni niskakarvaan
vaikka niitä onkin harvaan

Sieltä syöksy makupalaan
leipään sekä makkaraan
näinpä syövät sopuisasti
mahan ihan täyteen asti
ukko sekä kärpänen
tyytyväisnä pöristen.

Olipa mukava runo Katleija"nen .

Tänään löysin juuri puhuessani puhelimessa, matolta tuon pienen harakrankkani kuolleena.
Meillä sitä kutsuttiin sillä nimellä, sillä kun on pitkät jalat ja on hyttysen näköinen, mutta ainakin 4 kertaa isompi.

Se kun asettui niin roikkumaan eteeni, että sain ihailla sen sateenkaaren hohtoisia siipiä valossa!
Kuinka kauniisti ne on kuvioitu, pitkittäissuonia ja kärjessä viuhkamaisesti levittyviä hentoja viivoja.

Tänään vasta tuli mieleen tuo kaunis virsi, ehkä Ruuneperin Totuus aloituksen herättämänä.

*Kaikessa näytä käsiala Luojan,- mahtavan viisaan, kaiken hyvän suojan*

Ehkä minun piti se sateenkaari nähdä!

Oli siinä Jallella vähän tajuamista kun huudahdin: harakrankka on kuollut! :D

Sinisirkku ,kyllä meilläpäinkin nähtii sellaisia Hankkirankkia , Onkoos ne samoja siellä sinun kotipuolessa .
Minä en olekkaan täälä niitä nähnyt . Se oli sitä aikaa, kun asuin vielä Suomessa ,siellä ihanassa Messukylässä.

Ehkä samoja, ihan kuin iso hyttynen! Kaipa niillä oikea nimikin on vaan tuolla nimellä ollaan pärjätty.

Tutkin juuri ven. taidemaalari Filonovin töitä Wikissä, ne kun saa suurennettu maksmaalisesti.

Jonkin *analyyttisen raivon* suuntauksen hän loi , minulle vieras ja liian monimutkainen! Saihan purkaa paineitaan niihin, toivottavasti:)

Hän oli vakuuttunut metodin kyvystä vaikuttaa älyyn, mistä
en ole lainkaan valuuttunut tuosta *haarasta*, moikka vaan.

Aurinko hellii lämmöllään ja koko maamme kauneimmillaan.
Pienet pilvenhattarat lipuvat keveästi sinitaivaalla.

Tässä veikko Ahvenaisen

Rantakoivun alla

http://www.youtube.com/watch?v=5xH2A6MOGTY&feature=related