Yksinäiset on rumia ihmisiä. Ei siitä mihinkään pääse. Minun kanssa ei kukaan edes halua jutella ja vaikka tässä vouhotan niin se on turhaa juttua..Olen pojasakkaa jonka pitäisi kuolla niin kellään ei olisi mitään sanottavaa ja kaikki voisivat jatkaa omaa elämäänsä. Een usko et ketään haittaisi jos minä kuolisin.Kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin.
Ruma olen
yksin kotona
26746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sama homma. Vituttаa olla ruma. Elämän pelikortit on jo jaettu ja pelkkää pаskaahan ne olivat.
Minäkin olen ruma.
Pitäisikö meidän saada tästä jotain korvausta, kun kauniiden elämä on niin helpompaa? Tai kauniille ihmisille joku kauneusvero (toki sen voisi maksaa meille rumemmille sitten...). Leffoissakin pahikset on aina rumia ja hyvikset kauniita. Ihmekään jos ihmiset karttaa ;(
Jos joku tässä verolle pannaan, niin se olemme me rumat. Kaikkihan meitä halveksii ja vihaa. Elämä on ihanaa.
Onhan se niin, ettei sitä ruman kanssa kehtaa tuolla ihmisten ilmoilla kulkea. Siinä menee pikkasen paremman näköiseltä maine (kuten minä) ja ihmisten katseista näkyy kysymys "mitä sä ton näkösen tyypin kanssa kuljet?"
Ja mitäköhän sinä pikkasen paremman näköinen täällä huultasi heität yksinäisten palstalla. Vai onko maine jo mennyt, kun pitää tänne tulla ruikuttamaan. Ei taida frendejä sullakaan kauheesti olla, kun täällä kerkiit notkumaan.
Hyvä pointti, Sally! On myös mahdollista, että ns rumuus-bakteeri tarttuu ja sitten siitä kauniistakin alkaa tulla ruma ihminen, joka käyttää nappiverkkareita tahi muuta noloa.
No haloo! Ootko moneltakin ihmiseltä kysynnyt, että kuinka rumalta näytät? Vai itsekkö päättelet peilikuvasta olevasi ruma. Ja mikset sitten hae itse myös rumaa seuraa,niin ei kumpaakaan nolota kulkea toisen seurassa.Muut ihmiset kyllä varmaan saattavat ajatella, että tuossa noi kaksi rumaa taas kulkee:)).
Ja sitäpaitsi nykyään pystyy kyllä piristämään omaa ulkonäköään monellakin tavalla. Käymällä esim. kampaajalla, värjäämällä hiuksia ja kevyellä meikillä. Lisäksi vaatetus myös paljon vaikuttaa ihmisen ulkonäköön.Tuskin nyt sentään niin ruma olet, että et kehtaa ihmisten ilmoilla kulkea,omassa päässä se vika vain on.
"Ja sitäpaitsi nykyään pystyy kyllä piristämään omaa ulkonäköään monellakin tavalla. Käymällä esim. kampaajalla, värjäämällä hiuksia ja kevyellä meikillä. "
Ei kuule vaikuta tuommonen minunlaisiin. Se on vaan oltava REILUSTI RUMA ja pulinat pois. Usein vielä korostan rumuuttani esim. hieromalla pultsareiden oksennusta tukkaani ja pukeutumalla jätesäkkiin (käytettyyn tietenki!).
Kyllä rumilla on oikeus korostaa rumuuttaan, siihen tarvii tulla mitään meikkejä ja kampaajia tulla tarjoomaan.
Läskiä ei millään voi peittää. Tyylikäs läski vaikuttaa vain ällöltä ihmiseltä, joka luulee olevansa kaunis. Läskejä vaan halveksitaan, läskejä ei ees pikkusilla plastikkakirurgisessioilla saa kauniisti poies.
Pahinta on teennäisen itsetietoinen läski, miltei poikkeuksetta naispuolinen.
Mutta on läskejä jotka ovat sinut itsensä kanssa, heistä huokuu rauha ja tasapinoisuus.
Rumuus on liian aitoa ja totta, mutta rehellistä. En pysty ymmärtämään muita ongelmia kuin rumuudesta johtuvia. No ehkä joitakin todella vakavia, joille ei mitään voi. Mutta esim. ujoja en osaa ymmärtää, ellei heidän ujoutensa joudu rumuuden aiheuttamasta häpeästä. Päähäni ei oikeasti mahdu muuta kuin rumuus. Se syö mua sisältä. Joo toi oli kaunistellusti sanottu, mutta enpä osannu muullakaan tapaa kuvata.
Ei auta meikit, vaatteet, uus kampaus. Rumuus on ja pysyy, samalla tavalla kun oikein miehisestä miehestä ei saa oikean naisen näköistä, vaikka hänelle laitettais täydet pakkelit ja vaatteet. Mieheltä näyttää silti. Minäkin olen ruma silti.
Ei jaksais vaan ajatella tätä asiaa koko ajan, mut ku ei oo mitään muutakaan. Kaikki hyvä on turhaa, koska olen ruma. En tee perheellä mitään, koska he eivät tarvitse minua rumana. En tee elämällä mitään, koska en voi elää sitä rumana. On pakko olla yksin, koska rumana häpeän seurassa liikaa. Yksinäisyys puolestaan muistuttaa rumuudesta lisää. Kuolema kuulostaa kätevältä, mutta haluan elää! En vain voi... ennen kuin hyväksyn tämän, ja sitä tässä on koitettu jo vuosia.
Musta tuntuu, että edistymisen sijaan kaikki vaan pahenee, koska mitä enemmän yritän rumuuden kohdata ja hyväksyä, sitä suuremmaksi se muuttuu, sitä paremmin sen näen ja sitä enemmän se vaatii vielä lisää hyväksymistä ja sitä mahdottomammaksi sen hyväksyminen käy.
Kasvoja on vaikea muuttaa muuten kuin leikkauksella, mutta rumakin voi hankkia täydellisen vartalon ja siitä on taatusti hyötyä. Se ei ole tietenkään ole helppoa varsinkin jos rumuus masentaa, mutta täysin mahdollista ja varmasti kannattavaa.
ikinä en lähde mihinkään kirurgin pöydälle makaamaan. Olen sellainen ku olen ja jos kukaan ei tykkää niin ole sitten yksin loppuelämäni, eli seuraavat n 45 vuotta riippuen kuinka terveellisesti elän. En ole koskaan polttanut tupakkia tai juonut alkoholia hirveesti et luulen et elän ainakin sen 45 vuotta vielä.
Ehkä vanhainkodissa joku mummeli tulee sanomaan mulle et tykkää musta ja
sitten voinkin kuolla onnellisena.
Kaunis en ole minäkään, mutta en rumakaan. En nimittäin usko siihen, että olisi olemassa rumia ihmisiä. Jokaisessa on jotain kaunista. Uskokaan pois vain.
Pidän itseäni epämiellyttävän näköisenä. Tämän vuoksi elän piilossa ihmisten katseilta. Olen syrjäytynyt, mutta oppinut viihtymään myös yksin.
Rumuus ei poissulje ystävyyttä. Omalla kohdallani yksinäisyys johtuu siitä, että en käyttäydy kuten "normaalit" ihmiset. Olen liian elämäniloinen ja nauravainen useimmille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juhlisin ja rellestäisin. Ehei. En polta, en käytä alkoholia enkä muitakaan terveydelle haitallisia aineita. Pyrin elämään ekologisesti ja rakastan luontoa.
Elämänarvoni ja ajatukseni eivät kohtaa ikäisteni kanssa, joten olen saanut opetella olemaan yksin.
Mistä kaunis tietää olevansa kaunis ellei ole rumia ihmisiä joihin vertailla.
Et varmasti ole niin ruma, että kukaan ei haluaisi jutella kanssasi.
pah
Kelpaako sulle miespuoliset kaverit?
Naamani on siedettävä vaan kehoni tulos kuukausia kestäneestä mässäilystä ja sängyssä makaamisesta. Kävellä nyt häpeillen jokaista askelta omassa vartalossaan ja toisten katseet osuu suoraan läskimahaan. Läski mikä läski. Enkä saa otetta laihduttamisesta, päinvastoin, syön edelleen vain karkkia ja laihdutan n. viikon/4 kk, eikä se oikeen tasapainota. Päätän varmaan tehdä itsemurhan viimeistään sitten kun painan 90 kiloa. Tällä hetkellä jotain 75 ja 80 väliltä.
Silloin kun mulla oli elämä, painoin vain 60-65 kiloa.
Pitäs varmaan lopettaa syöminen sitte kokonaan.
Ihan väärä asenne sinulla. Nyt mars lenkille, vaikka sitten jonnekin metsään, missä ei kukaan mahaasi tuijottele. Itse olin hieman ylipainoinen vielä seitsemän vuotta sitten. Silloin päätin, että lopetan itsesäälissä rypemisen ja aloitin elämäntaparemontin, joka pudotti painoani niin, että kuulun nykyään ryhmään ihannepaino. Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja kroppani toimii moitteetta. Ystäviä minulla ei yhäkään ole, mutta voin itse niin paljon paremmin tässä kropassa, että en enää ikinä halua kiloja takaisin.
Ei kokonaan vaan vähemmällä pärjää.
Minä aloin syömään pienempiä annoksia ja sitä kautta mahalaukku tuntui pienemmältä jo parin päivän päästä. Ähky tuli nopeammin ja sitten aloin vielä syömään hitaammin, jotta maha täytyy syömisen aikana. Ei tullut enää tarvetta vetää isoja annoksia ja 130kg miehestä on lähtenyt 14kg alle vuodessa - ei tee edes vaikeata. Laiduttaminen on elämäntapamuutos rutiineissa ei sen kummempaa, liikunta on tärkeää ja nopeuttaa asioita mutta minulla ei ole työni takia mahdollisuutta säännölliseen liikuntaharrastukseen.
VAI NIIN
ikävä kyllä taidat olla oikeassa.ite oon 29 vuotias muttavain 157 pitkä ja ainahan ne kaverit (joista kuulee kerran kolmessa kuukaudessa)toitotta että kyllä sä oot hyvä jätkä eikä toi sun pituus tai sinkkuus merkkaa mitään mutta todellisuudessa nääkin mun bestikset ois varmaan vaan tyytyväisiä kun pääsisivät tästä oudosta tyypistä eroon!
Minun tarina.
Minä painiskelin itsetuntoongelmien kanssa aikoinaan mm. ulkonäön takia - aloin erakoitua kun aattelin ettei edes kehtaa näyttäytyä ulkona. Ajattelutapani kuintenkin alkoi muuttua kun olin Lontoossa sightseeing bussissa ja pari penkkiriviä edessä oli ruotsalainen "ruma" nainen. Tämä ruotsalaisnainen oli älyttömän positiivinen ja iloinen, ja se keräsi ihmisten katseita nähtävyyksien sijaan. Tämä mimmi säteili ja oli tehnyt "ongelmistaan" vahvuuden. Vielä 10 vuotta myöhemmin muistan hänet.
Tämän jälkeen aloin kyllästymään itsesääliin ja muistan, että olen ollut joskus iloinen itseni ja se piti vaan löytää. Itsesäälissä rypeminen karkoittaa ihmisiä mutta iloisuus tuo ihmisiä lähemmäksi. Menin vielä puolivahingossa myyntialalle ja takkuisen alun jälkeen aloin olemaan jo aika hyvä. Sitä kautta tuli itsevarmuutta ja muut huomasi sen. Huomasin aikaa myöten, että pystyin aloittamaan keskustelun vieraiden ihmiseten kanssa ja nykyään vaikka en vedä tyttöjä puoleen ulkonäölläni niin oraalisella puolella komeat urokset jäävät ihmettelee miten toi kaveri osaa. Vaikka en säteile kuten tämä ruotsalaismimmi niin silti tytöt tykkää ja positiivinen ihminen kerää ihmisiä puoleensa. TV:ssäkään ei näytetä livenä Jerusalemin itkumuuren menoa ja meininkiä vaan mielummin Kummelia.
Oma vahvuuteni ei ole edelleenkään ulkonäkö, se ei ole parantunut muutenkuin iloisempi ilme ja sitä kautta se kerää jo katseita silloin tällöin. Vahvuuteni on siinä, että kun pääsen ääneen niin komeat urokset ovat tämän mimmin silmissä älyttömän tylsiä. Mulla soi puhelin enemmän kuin pirun komea työkaverillani, joka on ollut naistenmies koulusta lähtie. ollaan naureskeltu näitä juttuja ja se on sanonu, että sillä on huono itsetunto kun se ei jaksa nähdä naisten eteen vaivaa eikä se kiihotu kauniista naisista kun niitä on ollu liikaa.Ei ole haastetta eikä se pysty elämään suhteessa pitkään kun ulkonäkö ei vie loputtomiin.
Jokaisella meillä on ongelmamme ja pitää pystyä näkemään itsensä toisen ihmisen silmiin. Meidän amatöörijoukkueessa pelaa muuten kaveri jolla ei ole jalkoja. Sillä on proteesit mutta se juoksee paremmin kuin ns. urheilijat. Se ei jäänyt miettimään, että voi p. mulla ei ole jalkoja, kukaan ei voi tykätä jalattomasta. Se hommasi proteesit ja sai jalalliset kateelliseksi sen vauhdista, se nauraa kun jotkut sanoo, että voi hitto kun mulla olis sun proteesit niin olisin yhtä hyvä urheilee ja saisin tyttöjä samalla tavalla kuin sinä.
Vamma, vajaavaisuus tai puute ei ole este vaan vahvuus, vain ihmisen oma ajattelutapa on este sanon minä omalla kokemuksella.
Nuo naiset, joita saat, ovatko he nättejä?