Ei enää hauskaa

Jostain muutos on alotettava.
Lopettaminen on kivuliasta, ja henkinen tila on ahdistavaa vuoristorataa, vihan tunteita, aggressioita, unettomuutta, lamaannusta, masennusta, levottomuutta, väsymystä, kireyttä jne.
Se kaikki kuitenkin on väliaikaista ja olet kuin toinen ihminen oltuasi vähintään puoli vuotta juomatta. Pitkän juomishistorian omaavalla, kuten itselläni, tasapaino ja henkinen rauha löytyi vasta noin vuoden päästä.
Olet juonut jo niin kauan, että viinasta on tullut jo vihollisesi, etkä saa siitä enää mitään positiivista, etkä enää koskaan tule saamaankaan, joten ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta.
Kunhan kipuillessasi aina muistat sen, että olet siirtymävaiheessa parempaan.

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Puoli vuotta juomatta tuntuu melko omituiselta mahdollisuudelta, loppuelämästä puhumattakaan. Outoa olisi myös se, että voisi tuntea olevansa itsestään ylpeä.

Nyt on vielä aivan kamalan vaikeaa, en tiedä miten päin sitä pitäisi olla ja häpeän aallot lyövät läpi koko ajan.

Siirtymävaihe, siinäpä hyvä sana! Jospa tästä vielä selvitään, positiiviseen keskittyen. Aika mielenkiintoista olisi nähdä kuka minä olen esim. puolen vuoden juomattomuuden jälkeen.

Nyt olet kyllä väärässä. Tarkoitin vain sitä, että tämä juomattomuuteen ja sitä kautta raittiuteen päin kääntyminen on minulle uutta en suinkaan sitä, etten halua käydä näitä kokemuksia läpi!

Olen juomishistoriani aikana rimpuillut jo pitkään ja alkoholi ei enää tuota mielihyvää. Silti olen kääntynyt sen puoleen, sillä muistikuvat humalan tuomasta helpotuksesta ovat vahvat. Pitkään aikaan juominen ei ole kuitenkaan enää "tuonut helpotusta" tai yhtään mitään hyvää. Muisti menee joka ikinen kerta ja ongelmat sen kuin kasaantuvat. Myös vatsakivut iskevät joka kerta juomisen jälkeen.

Kyllä nyt on tosi kyseessä enkä enää vain yksinkertaisesti voi juoda. Vaikka tiedostan tämän kaiken, voi juomattomuus silti olla aluksi vaikeaa. Nyt ajattelen vain: minulla ei ole vaihtoehtoja!

Just se kun kantapään kautta oppii, niin ainakin oppii varmasti, mutta ne menetykset taas ovat niin hankalia ja sattuvia. Onneks ei ole kokemusta. En ole ollut koskaan kova dokaaja, mutta kova vkl dokaaja, onhan sekin..

Kun tajuaa että kaikki ei ole ok, niin se on jo hyvä asia. On vaan yksinkertaisesti muutettava elämäntapoja, saadakseen paremman tulevaisuuden. Ei ole kiva kylpeä enää likaisessa vedessä, koska haluaa myös puhtauttakin :)

Kun meinaa aloittaa raittiimman elämän, niin ne kännikaverit kantsii unohtaa. Ne kaverit kun ei ole niitä oikeita kavereita, kun ne vaan tavataan kännissä. Uusia raittiimpia frendejä ei kun pongailemaan, ja urheilua siihen mukaan niin kyllä rupeaa ilottomat arjen rutiinit unohtumaan.

Ja kun ei ole tekemistä, niin katselee leffoja ja etsii asiaa/tietoa internetistä, ja kirjoittelee keskusteluissa jne. Unohtaa ne entiset tavat, ne unohtuu kun niitä ei mieti..

Hyvää ja raittiimpaaa kesää sinulle. Elä ota yhtään, niin et ainakaan retkahda. Siitä se lähtee;)

Juopottelukavereita en tosiaan aio nähdä nyt vähään aikaan. Onneksi kuukauden päästä aloitan uudessa opiskelupaikassa, joten on mahdollista saada uusia kavereita selvin päin. Jonkinlainen sosiaalinen elämä täytyy olla, muuten juopon aivot keksivät, että juodessa oli muka kavereita - vaikka todellisuudessa juodessa ympärillä oli vain ihmisiä, jotka olivat siinä samassa itsekkyyden ja järjettömyyden tilassa, jossa itsekin olin.

Olisi pitänyt nauhoittaa joku ryyppykeskustelu, jotta voisi kuunnella miten typerä sitä onkin humalassa. Ainahan voi tietysti myös käydä selvin päin pyörähtämässä paikallisessa räkälässä vahvistamassa omaa raittiuttaan.

Aiemmin juomattomuuteni on ollut usein itsesäälin sävyttämää, nyt pitäisi luoda mielikuvia positiivisuudesta ja vahvasta itsetunnosta. Se ei olekaan aivan yksinkertaista.

Jostain syystä ajatus siitä, että saan joka ilta käydä selvin päin nukkumaan omaan vuoteeseeni on erityisen lohduttava. Nyt täytyy käpertyä hiukan itseen päin, jotta saa rauhassa tarkkailla omaa ajatusmaailmaansa kaikkine mörköineen. Sitten kun ajatus menee liikaa solmuun, täytyy tehdä välissä jotain muuta, jottei liika negatiivisyys usuta pullon luokse. Ei taida tämä pää vielä ihan kaikkea kestää...

Johan on kumma, miten positiivinen asenne voikin muuttaa kaiken. Elämä ei olekaan enää pelkkää taistelua, salailua ja valhetta, vaan saan ihan itse tarttua ongelmiini ja pyrkiä hoitamaan asiat kuntoon.

Monille itsestään selvää, mutta juopolle suuri elämys!

Katsoin jo kielikursseja ensi syksylle ja aivan puhkun intoa päästä tekemään jotain fiksua elämälläni! Tämä on sitä alkuraittiuden huumaa, aivan kuin olisi rakastunut. Tätäkään ei ikuisesti kestä, tiedän sen, vaan arkielämä alkaa pian maistumaan... no, arkiselta. Selvin päin se on kuitenkin aina parempaa kuin humalassa, kun ei tarvitse miettiä että mitä sitä on taas tullut tehtyä ja kantaa sitä häpeän jätesäkkiä harteillaan.

Tästä se alkoholiton elokuu nyt alkaa! Ja miten: heti on kaveri pyytämässä kaljalle. Enpä mene - ei edes tee mieli - vaan lähden pyöräilemään tai uimaan ja nautin sen päälle hyvästä ruoasta.

Juhani Seppäsen kirja Selvästi juovuksissa tuli eilen luettua puoleen väliin, tänään voisi lukaista siitä loput. Ja kai sitä täytyy myös alkaa setvimään niitä hoitamattomia asioita. Niitähän riittää...

Aurinkoista ja raitista elokuuta kaikille niille, jotka sellaista itselleen toivovat!

Hei! Haluan toivottaa sinulle tsemppiä ja voimia elämään! Älä välitä negatiivisista kommenteista tai ryyppykavereiden vihasta.

elokuu on niin pitkä että ole nyt ensin yksi päivä raittiina ja toinen päivä sitten sen jälkeen

Onko tänään raitis päivä numero 7

Tänä päivänä on vaikea olla raitis missään seurassa. Olen terveydellisistä syistä oivalluksen vuoksi vähentänyt alkoholin käyttöä reippaasti. Eli se pari sidukkaa iltaisin on jäänyt kokonaan pois. En siis tuon enempää juonut mitä nyt satunnaisesti kännit, heikkopäinen ei kuutta enempää kestänyt. On ollut pakko laittaa noinkin vähäisen määrän takia itselleen tiukat rajat.

Meillä ei enää pidetä sidukkaa kaiken varalta kotona. Sitä ei enää osteta, no ehkä jouluna seuraavan kerran. Ehkä ei pitäisi.
Tuon vähäisenkin määrän pois jättäminen on vaatinut itsehillintää. Kuinka helppo oli alussa olla se neljä päivää ilman juomaa, sitten tuntui, että eihän tässä mitään ongelmaa ole ja hyvältä maistuu eli kippis.

Sitten jotenkin suutuin itselleni. Eikö tämä akka perhana pysty olemaan juomatta. Pari juomaa piti saada iltaisin. Himotti ja himotti ja himotti. Alkoholia mietti ja kaipaili. Eli kyllä se riippuvuus yrittää nalkittaa vähäiselläkin käytöllä. Jos ei ole riippuvuutta niin pystyy olemaan päiviä ja viikkoja juomatta, laskematta päiviä ja ei tarvitse miettiä, että mieli tekis mutta nyt en juo.

Määristä viis. Kaikki tuttavat ovat työssäkäyviä ns normaaleja ihmisiä. On opettajia, insinöörejä, kaupan kassaa, sairaanhoitajaa, myyntitykkiä ja kaikki tykkää lipittää joka ilta pikkasen rentoutusta. Jotkut on kaikki vapaa päivät ihan tillin tallin. Moni on tillin tallin työpäivinäkin.

Kun nyt sitten olen päättänyt kokeilla selvää elämää niin tämähän on ihan katastroofi kaikille tutuille, kahta ihmistä lukuunottamatta. Se etten juo kun mennään kylään, en juo juhlissa, ei juhlaa ilman viinaa :( on ihmisten mielestä liki huolestuttavaa. On epänormaalia olla juomatta. Tavalliset "normi-ihmiset" loukkaantuu kun en juo. Olen kuitenkin aika puhelias ja iloinen ihminen ilman juomistakin mutta tämähän ei nyt muille sovi.

Viimeksi kun sain kutsun synttäreille niin minulle sanottiin TOdella painokkaasti, että "nyt kyllä juot sitten alkoholia tällä kertaa, täällä ei selvin päin olla". Tavallaan tuo oli tsoukkina sanottu mutta hmm miksi näin edes sanottiin kutsun yhteydessä? Miksi ei saa olla juomatta? Miten se loukkaa muita etten juo? Olen yli nelikymppinen äiti ja vaimo ja nähnyt tätä elämää ja menettänyt alkoholille pari ystävää. Kun olen herännyt näinkin ajoissa niin ystävät rankaisee. Minua kaiketi pidetään jotenkin hurahtaneena. En ole uskovainen. En paasaa enkä halua huomiota juomattomuudelle. Olen vain totaaliväsynyt sumuiseen hiprakkaan ja väsymykseen.

Tänä päivänä kaikki tapahtuu pienessä sievässä. Suomi alkoholisoituu hiipien.

Onnea vaan kaikille rankan alkoholista irtautumisen kanssa. Jos on retkahduksia niin ajattele, että se on kuitenkin inhimillistä. Älä jää suremaan epäonnistumista. Siitä sitten vaan uutta yritystä. Pikkuhiljaa se voi onnistua. Itseään ei kannata liikaa piiskata epäonnistumisista. Aivot ovat tottuneet alkoholin tuomaan tunteeseen ja siitä eroaminen on vaikeaa. Kokemuksestani huomasin, että vähäinenkin alkoholin päivittäinen käyttö aiheuttaa alkoholin himoa, "jokohan kello on sen verran, että voisin yhden pari ottaa"? Kuinka monesti en voinut lapsia viedä tai hakea jostain autolla, koska olin ottanut sen pari viatonta juomaa?
Tähän nyt koitetaan saada muutos vaikka ystävät tosiaan painostaa ja rankasti. Saatan jopa menettää muutaman ystävän tämän vuoksi, sille ei sitten voi mitään. Kun en enää ole jatkuvassa tokkurassa niin voin harrastella sitä ja tätä. Kielten opiskelu on aivoille tosi hyväksi. Kävelyllä käynti parantaa sydäntä ja verisuonia ja aineenvaihduntaa. Elämä jatkuu ja siitä voi jopa nauttia ihan selvinpäin.
Rankan ryyppäämisen jälkeen kroppa on varmasti heikolla hapella ja psyyke alakantissa. Eläkää päivä kerrallaan.

hei kulkurin valssi .itselläni oli samallainen ongelma joku vuosi sitten .en kerta kaikiaan saanut juomistani lopumaan millään keinolla. olin valmis tekemään mitä tahansa kunhan vaan saisin juoma kierteen loppumaan. sinulla on vielä perhe minulla sitä ei enää ole .kerkesin juoda senkin hajalle noin10 vuoden aikana eli kaikki on mennyt työ paikkakin siis kaikki,mutta sitten löysin jotakin mikä muutti elämäni suunnan löysin kaksi kirjainta joka auttoi ja auttaa edelleen eli AA nimettömät alkoholistit .minun elämäni muutui aivan selitttämättömällä tavalla. olen ollut AAn avulla 6 vuotta raittiina ja saan elää ihmismäistä elämää ja perhe suhteeni ovat palautuneet normaaliksi. työstä minun ei tarvitse enää huolehtia sillä sekin puoli on kunnossa ,mitään neuvoja minä en voi sinulle antaa muuta kuin jos tunnet ettet enää jaksa ja halua juoda kokeile AAta se voi auttaa mutta,sinulla täytyy olla vilpitön HALU LOPETTAA JUOMINEN muuten siitä ei ole sinulle mitään hyötyä. toivon sinulle voimia ja hyvää syksyä.

Jouluvapinat päällä ystävät hyvät. Perjantaina 10 annosta, jouluaattona vain 4 annosta, mutta joulupäivän iltana lipsahti 17 annosta konjakkia. Tapaninpäivä olikin sitten pelotuspäivä ja sitä kuunteli sydäntään ja hengitystään että saas nähdä jääkö henkiin,
no jäihän sitä taas näköjään henkiin vaikka työpäivä oli ihan sumeeta naama punaisena, rasvaisena ja turvoksissa. Olen noin sata kiloinen vähän päälle nelikymppinen perheen isä jolla on kaikki muuten ok, mut juomia kuluu aina väillä viikonloppuisin liikaa. Tipaton alkuvuosi on varmaan hyvä aloitus tulevalle vuodelle.

Mites te muut olette joulun juomat kestäneet?

Turvonnut tonttu

http://www.tipatontammikuu.fi/