Musiikillisesti melko tyhjänpäiväinen bändi

Jos kitarasooloa soitetaan, on sellainen distorsio ja särö päällä, että sävelistä ei saa mitään selvää. Jonkinmoinen keino peittää puutteellinen soittotaito, eikä sekään oma keksintö.

Hanoi rocks on paras!

Eikös bändin taival katkennut rumpalin kuolemaan?

Ilman tätä ikävää tapaturmaa bändi oisi voinut nousta erittäin suureksi kansainvälisen tason bändiksi. Kyllähän siitä puhuttiin maailmalla.
Gunnareidenkin pojat fanittivat jossain määrin ja Maikkeli on varmaa ainoa suomalainen äijä, joka mainitaan uurten rockmiesten kuten slashin elämänkerroissa.

Ja sanoisin että andy on ihan kelpo kitaristi. Sen todistaa esim. miehen akustinen rollarikoveri youtubessa.

stä Hanoi Rocks on ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt yhtye: ei unohdeta sitä. Sanoit kyllä, että Hanoi Rocks olisi "musiikillisesti melko tyhjänpäiväinen", mistä voi vain kiistellä, mutta sanoit myös, että "rock olisi pärjännyt hyvin ilman koko bändiä", mikä sai ainakin minut havahtumaan.

Hanoi Rocks on ensimmäisiä suomalaisia bändejä, joilla on hyviä englanninkielisiä sanoituksia. Muita artisteja/bändejä, jotka kirjotti hyvin enkuks, oli hyvin harvoja: Dave Lindholm ja Wigwam (tosin siinäkin biisit teki Jim Pembroke, joka ei ollut suomalainen) ja tietty Hurriganes oli Hanoin lisäks ekoja. Tämän takia Hanoi Rocks sai menestystä myös Suomen ulkopuolella.

Hanoit oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka keikkailivat kansainvälisesti. Yhtyeen vaikutus on merkittävä, vaikka bändi jäikin lyhytikäiseksi sen hajottua vuonna -84 rumpalin Razzlen kuoltua auto-onnettomuudessa, minkä takia bändi lopetti. Bändi ei suinkaan hajonnut siksi, että se ei olisi menestynyt tms.

Rock-kulttuurin kannalta bändin vaikutus on myös tärkeä: Hanoi Rocks mm. vei rockmusiikin Intiaan. Lisäksi Hanoit ovat innoittaneet ja toimineet esikuvina monille bändeille ja artisteille, kuten Guns and Rosesille, Mötley Crüelle, Poisonille, LA Gunille, ja esim Foo Fighters on sanonut Hanoiden olleen yksi bändin esikuvista.

Bändin musiikin hyvyydestä olen myös eri mieltä: esim. Andy McCoy on mielestäni Suomen historian parhaita rockkitaristeja ja Michael Monroe vielä tänäkin päivänä parhaita suomalaisia rocklaulajia.

Kuvasit bändin musiikkia näin: "energistä muutaman soinnun konkkaamista". Mitä sen sitten pitäisi olla? Onko Rock 'n' Roll joskus sun mielestä ollut jotain muutakin kuin energistä muutaman soinnun konkkaamista? Ne muutamat energiset soinnut bändi veti hyvin, rytmissä ja homma toimi. Ei rockin tarvitse olla mitään sen kummempaa kikkailua: kyse ei ole taidemusiikista, vaan rockista, viihteestä.

Mielipiteet ovat tietysti vain mielipiteitä, ja saat toki olla tuota mieltä, mutta "muutaman soinnun konkkaaminen" on mun mielestä aika kärjistetysti sanottu.

http://www.youtube.com/watch?v=oZ2q7aimk80

edellisen kans täysin samaa mieltä. rokin pitääkin olla muutaman soinnun kohkaamista, räkäisä sooloja ja heiluva tempo. kellontarkkaa soittoa ei pitkän päälle jaksa kuunnella, vaikka se voi aliksi tuntua helevetin hyvältä.
Hyvä rockbiisi on kuten pikapano ravintolan pimeässä nurkassa, ei siitä tarvi jäädä kuin hyvä mieli

Harva "tyhjänpäiväinen" suomalaisbändi keikkaili Marqueella Lontoossa tai Japanissa 80-luvulla... Hanoi voittaa Himin 5 - 0

Hanoi on parhaimpia rock bändejä mitä tiedän! (Y)

Kyllä rock olisi varmaan pärjännyt ilman Hanoi Rocksia, mutta ihan yhtä hyvin se olisi pärjännyt ilman Beatlesiä tai Rolling Stonesiakin. Ei minkään musiikkilajin pärjääminen ole yhdestä tai kahdesta bändistä kiinni.

Suomalaisessa rock-kulttuurissa tärkeintä on se, että pää on sekaisin. Sekä esiintyjillä että yleisöllä. Pitää olla viinaa, lääkkeitä ja huumeita.

Kaikkein eniten arvostetaan sellaisia bändejä, joiden jäsenillä on vakavia päihdeongelmia. Kun muusikko selittää, että "olen jo monta kertaa melkein kuollut viinaan, mutta hei, that's life", niin suomalaiset mykistyvät kunnioituksesta.

Ja jos artisti suorastaan kuolee viinaan, niin silloin hänestä tulee legenda. Hänestä tehdään elokuva, joka kerää suuret katsojamäärät.

Michael Monroen kunniaksi on tosin sanottava, että hän on nykyään raitis. Mikä tietenkin harmittaa monia hänen fanejaan...

Aiemmissa viesteissä mainittiin, eikö rockin kuulu ollakin muutamaan sointuun perustuvaa, ja olen siitä periaatteessa samaa mieltä. Uskon, että viestiketjun aloittaja kuuntelee vapaa-aikanaan mm. Jethro Tullia, yms progeilua, jolloin on täysin ymmärrettävää, ettei Hanoi uppoa, eikä tarvikaan upota.

Itse olen täyspäiväinen punkkari/rokkari ollut jo useamman vuoden ja mulle Hanoi on yhtä tärkeä vaikuttaja kuin Sex Pistols, Gunnarit, Mötley, Ramones, Nirvana, Pelle Miljoona yms vastaavat. Okei, aika laidasta laitaan tuo lista kyllä meni. Mutta Hanoin perusidea alunperin oli punkbändin perustaminen blues-fiiliksellä, ja minusta se on tavoitettu hyvin! Vai oletteko kuunnelleet paljonkin punkkia, jossa olisi 10 minuutin kitarasooloja?

Hanoi Rocks on loistava bändi, jonka jokaisella jäsenellä oli (ja on edelleen) uskomaton lavakarisma ja rohkeus. He ovat innoittaneet lukemattomia bändejä, ja kuten on laajasti tiedossa, Guns'n'Roses on saanut suuren osan inspiraatiostaan Hanoi Rocksilta ja alkuperäisjäsenet ovat julkisia faneja.

Mitä tulee Michaeliin, samaistun häneen täysin. Minun uskoakseni Michael Monroe on yksi harvoista rokkareista, joka ei ole koskaan esittänyt rockkukkoa; hän on syntynyt sellaiseksi. Rock on nimenomaan sitä, että näyttää ja kuulostaa rockilta, oli sitten kotona tai yleisön edessä. Rock on myös sääntöjen rikkomista ja yhteiskunnan naurettavien lakien kyseenalaistamista, oman polun löytämistä, ja kaiken lisäksi uskomaton taiteen laji, ja eikös Hanoi (ja Michael Monroe itsessään) täytä nämä kaikki vaaditut kriteerit?

Hanoi teki ensimmäisenä ja ainoana Suomessa ja pohjois-Euroopassa läpimurron omassa genressään. Heitä tulee kunnioittaa siitä, tykkäsi musiikista tai ei.

Hanoi Rocks on täysin lyömätön.
Viisi lahjakkuutta, joilla oli koko juttu käsissä. Fanit seurasivat kasarilla täysin varmoina niitten etenemistä, sillä ko. kombinaatiolla ei kertakaikkiaan voinut muuta kuin menestyä. Keikat oli tod kovia. Musiikissa kaikki fiilikset ja Monroe - vieläkin - yks parhaita frontamaneja koskaan.

Musiikki oli pääasia, Ulkonäkö plussaa. Elämäntavat sivuseikka.
Joulukuun 84 tragediaa ei voi muistella kuin mykistyen.

Respect HR.

Rock ja rocklegendat pärjää hyvin ilman sellaisia neropatteja kuin nuo parin ekan kommentin kirjoittajat. :)

Jos ette ymmärrä jostakin musiikkigenrestä ja sen edustajista yhtään mitään, niin olkaa niin hyvät ja älkää näyttäkö hölmöyttänne lähtemällä "analysoimaan" niitä muka "asiantuntevasti". Kiitos. :D