Sanotaan, että "tuntuu kuin olisi perhosia vatsassa." Kun saan kohtauksen, tuntuu samantyyppiseltä - mutta ei vain vatsassa, vaan koko kropassa, inhottavalla, epämiellyttävällä tavalla. Kohtaukseen kuuluu myös hengenahdistusta, käsien tärinää ja puristavaa tunnetta kurkussa tai rinnassa. En yleensä itke kohtauksen aikana, mutta vahvimmat kohtaukset olen saanut itkiessäni lähes hysteerisesti.
Onko kellään muulla alussa ensimmäisenä mainitsemaani oiretta?
En ole kuullut mainittavan sellaista oiretta paniikki- tai ahdistuskohtausten yhteydessä, mutta minulle se on selvästi ahdistuneisuutta.
Kohtaukset eivät koskaan tule syyttä, niihin liittyy aina sama syy.
Tarina on pitkä, mutta lyhyesti kerrottuna kohtaukset alkoivat kun traumatisoiduin tullessani petetyksi.
Olen ollut nyt onnellisessa parisuhteessa pian kaksi vuotta. Saan kohtauksia edelleen. En yleensä epäile miestäni tai ole mustasukkainen, luotan häneen täysillä (mikä on suoranainen ihme kaiken tapahtuneen jälkeen.) On vain joitain tiettyjä käyttäytymistapoja ja tekoja, jotka kokemani takia rinnastan mahdolliseen pian paljastuvaan uskottomuuteen - jos huomaan näitä nykyisessä miehessäni, saan kohtauksen. Lääkärini on määrännyt ahdistukseen Sertralinia, mutta se ei auta kohtauksiin. Tietääkseni se on masennuslääke jota käytetään myös yleiseen ahdistuneisuuteen. Ongelmani ei ole yleinen, jatkuva ahdistus vaan kohtaukset.
Onko kellään muulla alussa ensimmäisenä mainitsemaani oiretta?
En ole kuullut mainittavan sellaista oiretta paniikki- tai ahdistuskohtausten yhteydessä, mutta minulle se on selvästi ahdistuneisuutta.
Kohtaukset eivät koskaan tule syyttä, niihin liittyy aina sama syy.
Tarina on pitkä, mutta lyhyesti kerrottuna kohtaukset alkoivat kun traumatisoiduin tullessani petetyksi.
Olen ollut nyt onnellisessa parisuhteessa pian kaksi vuotta. Saan kohtauksia edelleen. En yleensä epäile miestäni tai ole mustasukkainen, luotan häneen täysillä (mikä on suoranainen ihme kaiken tapahtuneen jälkeen.) On vain joitain tiettyjä käyttäytymistapoja ja tekoja, jotka kokemani takia rinnastan mahdolliseen pian paljastuvaan uskottomuuteen - jos huomaan näitä nykyisessä miehessäni, saan kohtauksen. Lääkärini on määrännyt ahdistukseen Sertralinia, mutta se ei auta kohtauksiin. Tietääkseni se on masennuslääke jota käytetään myös yleiseen ahdistuneisuuteen. Ongelmani ei ole yleinen, jatkuva ahdistus vaan kohtaukset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä mulle tulee sellainen inhottava kihelmöivä olo kun kohtaus meinaa iskeä. Ja tietysti sydän hakkaa ja olo on mahdottoman levoton. En oo varma onko nämä oireet jotenkin muuttuneet aikojen saatossa, silloin kun sairastuin paniikkihäiriöön ajattelin et sitä on niinku moottori joka keittää, siltä paniikkikohtaus tuntui.
Sun varmaan kannattais käydä lääkärin pakeilla juttelemassa lääkityksestäsi ja ehkä terapiakin olisi hyvä juttu (siis jos et ole jo terapiassa).
Mulla myös kun kohtaus alkaa niin se halju kihelmöinti, perhoset lentelevät mahassa ensin ja sitten alkaa nousta ylemmäs rintaan. Rinnassa voi kihelmöidä ja hieman poltellakin ja hengitys on jo silloin lähellä hyperventilointia. Kädet tärisevät ja sydän hakkaa.
Ihan kyllä tutulta kuulostaisi sinunkin oireesi. Ehdottaisin minäkin tuosta lääkityksestä keskustelua ja muutenkin.
Minulla nuo epämiellyttävät poltteet ja kihelmöinnit häipyivät lääkityksen myötä. Tosin kyllä jos joutuisin lähteä autolla ajamaan niin jo 5 metrin päästä nämä alkaisi ja leikki tyssäisi siihen.
Jaksamisia sinulle ja toivottavasti olosi helpottaa.
Mulla kans alkaa hereillä ollessa kohtaus outona kihelmöintinä käsissä ja huulten ympärillä. Kerran yks lääkäri sanoi, että siinä vaiheessa kun kihelmöi, hengitys on jo niin pinnallista, että vaikuttaa ääreisverenkiertoon ja siitä kihelmöinti johtuu. Sitten alkaa tulla "outo" olo, sydän alkaa jystää, pulssi nousee ja samalla nousee tunne NYT KUOLEN, mulla on päällä sydäninfarkti tai olen muuten vain vakavasti sairas...nämä ajatukset takoo päässä ja paniikki on valmis.
Jos nukun, herään siihen kun pulssi vetää toisella sadalla, kädet tärisee ja henki salpaantuu, se on pahinta mitä voi olla.
Lisäksi minua huolettaa se, että en oikein täytä paniikkihäiriön muita oireita, kuten esim. julkiset paikat, olen työssä semmoisessa paikassa, että pidän esitelmiä ja esittelen paikkoja isoille ihmisryhmille, enkä pelkää tai panikoi niissä ollenkaan. Tämä lienee enemminkin ahdistuneisuushäiriö tai traumattisen stressireaktion aikaan saamaa. Koskaan en ole saanut selkeää diagnoosia ja se hermostuttaa.
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea, olen 40-vuotias ja välillä hävettää olla tämmöinen "outo lintu", mutta täältä on mukava lukea, että on muitakin :)