Mitå tapahtui kun kerroit heterolle tunteesi?

Kaiken tapahtuneen jälkeen hän toi miehensä paikalle ja pussasi tätä sekä korosti tämän hyvää isyyttä. Puhui jotakin Isalmista....Kertoi kaikille mahdollisille ihmiselle että olet "tunnustanut ihastumisen" ja sitten laittautui todella huomiota herättävän näköiseksi ja tuli aina "lähelle" sillain että asianosaiset näkivät/olivat tietoisia mitä tapahtuu ...

Mun kokemus löytyy tuosta Onko ystävyys muuttunut ihastukseksi? -aloituksestani. En kyllä oo saanut siihen yhtään vastauksia.....

Kaikki meni päin v.ttua! Vielä on olemassa ihmisiä, jotka eivät tule koskaan hyväksymään erilaisuutta. Erehdyin ihastumaan sellaiseen ja sain maksaa siitä kovan hinnan. Kipu tuntuu vieläkin. Olen paha ja likainen, minut täytyy jotenkin parantaa, vaikka juuri vasta itseni löysin. Vihaa rauhassa, en enää koskaan ihastu heteroon.
Kiitos kokemuksesta, se opetti varomaan hyvyyden kaapuun naamioutunutta pahaa.

"Hetero" ei ollutkaan niin hetero kuin luulin :) Vaikka olin asiasta ihan 100 % varma.

Kerroin kirjeellä. Ensin kaksi viikkoa ei mitään vastausta. Kirjoitin toisen kirjeen jossa pyysin vastaamaan edes jotain peruskommenttia. Juteltiin sitten lyhyesti, hän ei sanonut omalta osaltaan oikein mitään ja totesi yllättyneensä ja spekuloi sillä, kuinka todellisia mun tunteet mahtavat olla. Sitten alkoi sellainen punastelu- ja sädehtimisvaihe. Mutta asiat alkoivat mennä solmuun, ja nykyisin hädin tuskin tervehditään. Minusta siinä kaikessa ei ollut mitään tolkkua, ja tuntuu, etten niitten kirjeitten avulla saanut hämmennykseeni yhtään mitään selkoa (tosin sen, että tajusin itse olevani tosi tosissani, ja sen, ettei hän nyt ainakaan kimppuun käynyt) - yhä mietin, mitä meidän välillä on näinä vuosina ollut. Vaan yritän mennä eteenpäin ja olen kyllä tyytyväinen, että kerroin. Se oli yks mun elämän tärkeimmistä teoista. Ja en kyllä usko, että hän ois hetero, vaikka onkin miehen kans naimisissa.

tunteitteni kohde otti aika lailla etäisyyttä ja teki erittäin selväksi, että kaikki oli vain mun kuvitelmaa. kyseenalaisti myös mun tunteitten laadun. tuntuu, että jätti mut yksin asian kanssa, vaikka ole edelleen sitä mieltä,ettei hänkään ihan osaton ja arvaton ole.

"No jotain tollasta mä vähän arvelinkin. Mut sopiiko että ollaan ihan vaan kavereita? Naiset on enempi mun juttu."

Ja kavereita ollaan edelleen, oikeastaan parempia kavereita kuin ennen.

Vastasi heti ja sanoi että ei ole koskaan ollut ihastunut naiseen ja että asia tuntuu vieraalta. Mutta ymmärsi kyllä tunnettani ja sanoi että kaikki on ok.

Ei se pakoonkaan lähtenyt kun seuraavaavilla kerroilla kun nähtiin, ehkä päinvastoin :/. en kyllä minäkään tiennyt että miten sen jälkeen olisi pitänyt olla kun ei se ennen kertomistakaan niin helppoa ollut.

Miten ihmiset yleensä reagoivat kun saavat tietää jotakin vastaavaa?

Mutta kun hän kerran kielsi asian noinkin yksiselitteisesti, niin joka tapauksessa hänellä ja muutamalla muulla oli varmasti kiva seurata miten mä käyttäydyn ihastuneena. Ainakin hauskaa heillä oli se oli selvää.

Mahtavaa että olette uskaltaneet kertoa. Meillä ihastukseni kanssa se ongelma että molemmat tiedämme, mutta ihan kasvotusten ei olla edelleenkään pystytty puhumaan. No emme ole toistemme kanssa tekemisissäkään arjessa. Välillä mietin että jos olisimme vähän paremmin ehtineet tutustua, niin varmasti olisi helpottanut. Silti ihanaa saada rakastaa häntä.

Katastrofi tapahtui,

Se haukkui mut huoraksi ja näytti mulle kuvia helvetistä. Puhuikin vähän vihjailevasti siihen suuntaan.

Hetero veti jarrut päälle ja se on ohi nyt. Muistot jää vaikka vituttaa niin ettei veri kierrä. Ei enää koskaan.. senverran vituttaa.

Minä ihastuin heteroon...yksipuolisesti...mutta silti kohtelee minua nykyisin todella lämpöisesti ja ihanasti. Rakastan häntä vain enemmän ja ystävyytemme on ihanaa. Ei auta kuin nauttia siitä, sillä tuskin hänen mielensä muuttuu koskaan...

mun rakkaus paljasti olevansa bi keskustelussa missä oli muitakin ja puhuttiin mm.eri suuntauksista,mä en tietty saanut sanotuksi mitään,koska toisaalta olen ajatellut että mä oon vaan kuvitellut kaiken pääni sisällä,että siis voisi olla kiinnostunut minusta.. ja taas toisaalta tieto ei tullut ihan yllätyksenä..kokeiliko hän mua mitä tuumaan..en ole itse tunnustanut olevani bi, hän kyllä varmasti tietää tunteeni häntä kohtaan koska olen kertonut rakastavani (ystävänä?) mu vieläkin tuntuu vähä uskomattomalta että hän tosiaan sanoi sen,oli tosin juonut. mutta mä en kyllä saisi tuota kerrottua edes kännissä.tarkemmin ajateltuna on saattanut yrittää kautta rantain kysyä mun suuntausta.tieto ei silti muuta sinällään mitään,elämä jatkuu niinkuin ennenkin.olet lähellä mutta niin kaukana:)

Kerroin heterolle, jollain tavoin, en ihan suoraan suoraan, mut jossain määrin tajusi että oon ihastunut häneen. Totesi että ystäviä me vaan ollaan. On kuitenkin ollut sen jälkeen hyvin lämmin, läheinenkin, ja jotenkin suloinen mua kohtaan. Tykkää siis minusta varmasti ystävänä ja suhtautuu ihan jees. Kuitenkin nyt, kun tunnustuksesta noin kuukausi, joskus tuntuu myös niin että haluaa puhua kuinka miehen kanssa sitä ja tätä, ja puhuu just lesboista vähän kielteisellä tavalla ettei ymmärrä niitä jne. Että on alkanut vissiin tajuta kun siinä ystävänä olen etten nyt vaan yrittäisi mitään, kun kuitenkin usei tavatessamme halataan jne, Huoh, en yritä en.

Jäin kiinni tunteeseen, jäin haihattelemaan. Tunteeni häntä kohtaan eivät ole kadonneet minnekään, vaikka kaikesta tapahtuneesta on kulunut yli puoli vuotta. Suora tyrmäys olisi ollut parempi vaihtoehto.

Sama mulla. Siis ihan perseestä tää tämmönen. Kaveri sanoo ettei ole kiinnostunut mutta kumminki jotain olen aistivinani. Noh pakko koittaa jatkaa eteenpäin. Ei se haikailemalla muuksi muutu.

Toisaalta tarviiko sitä psakaa miestä riesoikseen. vetäsee ritolat ja haistattaa paskan lähtiessään jos ei muuta. Näin teen jatkossa.

Kerroin parhaalle ystävälleni, jota pidin heterona (asuu miehen kanssa) tunteistani, ja kävikin ilmi että hänellä on samat tunteet mua kohtaan. Että eipä hän ollutkaan täysin hetero vaikka niin luulin. Nyt tilanne on kinkkinen, meillä on ns. "salasuhde" vaikkei tästä mitään oikeaa voi koskaan tullakaan.

"Aijaa, no mä oon kyllä ihan hetero..."
Alukksi takkusi, mutta nykyään ollaan kyllä ihan kavereita, mutta joku meidän välillä vain kuoli pois kun menin kertomaan... Joskus kyllä tuntuu ettei hän tiedäkään kuinka paljon vielä välitän ja haluan, ja hyvä niin.

En ole kertonut sillä ei siitä "hyötyä" ole :).

Riippuu missä asuu ja mikä henkilö kyseessä, mutta tuskin suuttuisi siitä. Kohteliaisuutena ainakin on tuttavani ottaneet, kun olen kuullut vastaavista tapauksista. Itse en ole mennyt rakkauksiani tunnustelemaan heteroille :)

Paukautin tunteeni vaikkei koskaan ollutkaan tarkoitus, alkoholin pehmentämänä tietenkin. Toinen yllättyi, kertoi ettei tunne samaa ja ilmeisesti ylläri oli kova pala, hyvin kasvatettuna kuitenkin hyväksyi. Pidettiin taukoa yhteydenotossa ja etäännytin itteni oikein kunnolla. En enää voi kohdata oikein koko ihmistä: olen nolona ja romuna, etäisyys on ainut millä selviää. En voi kuvitella normiystävyyttä, kun mun mielestä sellaista ei meillä koskaan ollutkaan. Siinä meni se ystävyys mutten kaipaa entiseen. Oikeestaan ihan syvältä koko tarina.

"oon tosi pahoillani, ei ollut ollenkaan tarkoitus hämmentää tai mitään, nyt oot sitten ymmärtänyt väärin."

En oikein ymmärrä miksi homoilla ja bisseillä on hirveä halu kertoa tunteensa jollekkin samaa sukupuolta olevalle?
En minäkään menisi kertomaan tytöille (olen poika) että minulla on tunteita sinua kohtaan, jos ei olisi selvästi havaittavissa, että tällä olisi minua kohtaan.
Tai en menisi sanomaan lesbolle, että olen todella ihastunut sinuun, toivottavasti ymmärrät ja voimme olla vielä koulukavereita.

Tätä harkitsevalle;
en minä voi ketään tuomita, mutta kannattaa oikeasti miettiä, haluatko olla tämän ihmisen kanssa vielä kavereita tai työkumppaneita jne.
Ei seksuaalisuudella väliä, mutta jos jollakin on paljon tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei häntä, se on erittäin kiusallista. Puhumattakaan siitä, että hän olisi vielä omaa sukupuolta.


ps. en halua aiheuttaa kenellekkään pahaa mieltä, toivottavasti ette provosoituneet :)

Heteronaisystävä luuli iskuyritykseksi. :-( En todellakaan yrittänyt iskee.