sinua on aina yhtä ihana nähdä,tunne on hyvä,ei auta vaikka aikaa olisi välissä,mutta samalla jälkeenpäin jää kamala olo,kun tuli itseä kiusattua.Tietäen että menee aikaa ennenkuin seuraavaan kertaan on mahdollisuus.Taitaa olla masokistin vikaa,kun pitää itselle tehdä näin.Heitinkin ystävälleni kysymyksen että miksen minä osaa näyttää iloisuuttani eräälle hänet nähdessään,hän vastasi että miksi sinun tarvitsisi niin tehdä olet sellainen kuin voit.Toinen kyllä vaistoaa sen.Näinhän se on..ehkä..
yön ajatelmia
mielessäni
3210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hymy ei maksa mitään...ei kannata luottaa liikaa toisen vaistoihin. Kun itse näen "hänet", en tiedä itkeäkö vaiko hymyillä, joten mielummin sitten kaivan sen pepsodentin esiin, vaikkei edes hymyilyttäisi kun oikeasti sydämeen sattuu. Häntä ei kovin helposti hymyilytä nykyisin, joten otaksun, ettei seurani kiinnosta ja olenkin pysynyt poissa silmistään, mitä nyt joskus harvoin sattuu liikenteessä vastaan, jolloin moikkaan jos pystyn...
mä tiedän rakas aurinkoni;) samalle tuntuu minustakin, mut en aio luovuttaa ennenkuin saan olla omasi. Ethän sinäkään? On tässä jo 7 vuotta odoteltu. Eiköhän kohta oo meidänkin aika olla onnellisia yhdessä?
aloitus menee n>m ja mailmassa paljon asioita jotka ei maksa mitään,jotka voisi tehdä toisin,siinäpä se ,mutta me ihmiset ollaan erilaisia,onneksi.