niille jotka tunteavat olonsa heikoksi, ja voimattomaksi. Jos haluaa muutosta elämään, ja raittiimpia päiviä, niin siihen ei ole yksinkertaisesti muuta konstia kuin se viinan irtisanominen itsestä. Jos ei osaa ja pysty ottamaan kohtuudella harvemmin, niin silloin ei ota ollenkaan..
Ei ole sairaus alkoholismi vaan se on ihmisen henkinen heikkous ja huonot asenteet. Asenteista on kaikki kiinni. Jos on tahtoa, halua ja asennetta niin pystytään olemaan ilman viinaa. Siitä on paljon esimerkkiä tässä maailmassa!
Toisilla kun menee tiettyyn pisteeseen elämä, niin enää ei ole millään mitään väliä. Silloin taas ne muutokset ei yleensä astu enää voimaa, koska ei välitetä itsestään. Kun ne raiteet katkastaan, niin ei se juna enää kulje!
Ei ole sairaus alkoholismi vaan se on ihmisen henkinen heikkous ja huonot asenteet. Asenteista on kaikki kiinni. Jos on tahtoa, halua ja asennetta niin pystytään olemaan ilman viinaa. Siitä on paljon esimerkkiä tässä maailmassa!
Toisilla kun menee tiettyyn pisteeseen elämä, niin enää ei ole millään mitään väliä. Silloin taas ne muutokset ei yleensä astu enää voimaa, koska ei välitetä itsestään. Kun ne raiteet katkastaan, niin ei se juna enää kulje!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeassa olet siinä, että asenne on merkittävässä asemassa, kun pyritään eroon viinasta. Asennemuutokset vain ovat joskus melko vaikeita omaksua: jos olet tottunut tiettyyn toimintamalliin esim. kymmenen vuoden ajan, on sen tilalle vaikea löytää uusia toimintamalleja. Akoholisti voi tiedostaa oman käytöksensä itsetuhoisuuden ja kaikki muut ongelmat, joita juomisesta seuraa. Silti hän jatkaa, sillä ei tiedä muutakaan. Siksi aluksi täytyy olla juomatta vaikka väkisin, minkä jälkeen voi alkaa pohtimaan raitistumista tosissaan. Vasta raitistumisessa on kyse asennemuutoksesta, siihen asti tipattomuus on kuivahuikan ottamista.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/