Psykiatria ei ole millään tavalla voinut auttaa omaa tilannettani : läheisyyden puutteen, ikisinkkuden aiheuttamaa masennusta jonka johdosta olen yrittänyt itsemurhaa ja ajattelen sitä jatkuvasti. Monia lääkkeitä on kokeiltu mutta mikään ei tehoa. Turrutan itseäni jatkuvasti rauhoittavilla ja olen käynyt useasti juttelemassa terapeutin kanssa. Ei lääkkeet eikä keskustelu tuo toista ihmistä elämääni. Tässä pitäisi hoitaa syytä eikä vain seurauksia mutta kun SYYTÄ EI VOI HOITAA ! Ei kukaan huoli minua. Tämä tilanne on kolkompi kuin moni muu sillä tässä kuolemaan johtavassa sairaudessa jonka syytä ei voi hoitaa ei voida hoitaa oireitakaan.
Olen ajatellut ehdottaa lääkärilleni toimimattomien masennuslääkkeiden lopettamista. Jotkut julmat ja sydämettömät ihmiset vain sanovat että et sä tarvitse toista ihmistä, voi elää ilmankin. En ole läheisriippuvainen. Miten voin olla riippuvainen sellaisesta jota en ole kokenut ?
Kukaan ei ole kiinnostunut tilanteestani. Siis KETÄÄN EI KIINNOSTA meidän yksinäisten elämä. Miten sitä kukaan voisi ymmärtää kun ei itse tarvitse sitä kokea. Ei ole kyseessä kuukausien tai parin vuoden hulvaton sinkkuaika vaan vuosikausia kestänyt raastava yksinäisyys.
Ainoa syy miksi kituutan joidenkin paskalääkkeiden kanssa on se että mulla on omaisia joihin itsemurhani sattuisi. Miksi minä en joskus voisi ajatella itseäni ? Miksi en samalla veisi mukanani myös muita, onnellisia ihmisiä joita ei tilanteeni edes kiinnosta ja jotka väheksyvät tilannettani ? Mitä menetettävää minulla olisi jos kuolen kuitenkin ?
Haluaisin räjäyttää itseni jollakin julkisella paikalla.
Olen ajatellut ehdottaa lääkärilleni toimimattomien masennuslääkkeiden lopettamista. Jotkut julmat ja sydämettömät ihmiset vain sanovat että et sä tarvitse toista ihmistä, voi elää ilmankin. En ole läheisriippuvainen. Miten voin olla riippuvainen sellaisesta jota en ole kokenut ?
Kukaan ei ole kiinnostunut tilanteestani. Siis KETÄÄN EI KIINNOSTA meidän yksinäisten elämä. Miten sitä kukaan voisi ymmärtää kun ei itse tarvitse sitä kokea. Ei ole kyseessä kuukausien tai parin vuoden hulvaton sinkkuaika vaan vuosikausia kestänyt raastava yksinäisyys.
Ainoa syy miksi kituutan joidenkin paskalääkkeiden kanssa on se että mulla on omaisia joihin itsemurhani sattuisi. Miksi minä en joskus voisi ajatella itseäni ? Miksi en samalla veisi mukanani myös muita, onnellisia ihmisiä joita ei tilanteeni edes kiinnosta ja jotka väheksyvät tilannettani ? Mitä menetettävää minulla olisi jos kuolen kuitenkin ?
Haluaisin räjäyttää itseni jollakin julkisella paikalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En usko, että läheisyyden puute aiheuttaa kenellekään masennusta. Kirjoitat aivan kuin olisit maailman ainoa ihminen, joka elää läheisyyden puutteessa. Samasta asiasta kärsii kuitenkin suuri osa ihmisistä, ehkä jopa enemmistö.
Itselleni on aiheuttanut ongelmia juuri se uskomus, että masennukseni johtuisi yksinäisyydestä ja masennuksen parantamiseksi täytyisi yksinäisyys poistaa. Yksinäisyyden poistaminen kun on melko vaikeaa: läheiset ihmiset saadaan elämältä lahjaksi, jos saadaan. Itse ei voi päättää, että minäpä nyt hankin läheisiä ihmissuhteita.
Tilanteeni helpottui ratkaisevasti sen oivalluksen myötä, että yksinäisyyden määrä ei ole tärkeintä vaan se miten itse sitä siedän. Ja SIIHEN voin itse vaikuttaa! Yksinäisyyttä voi opetella sietämään. Ahdistuksella, joka yksinäisyydessä valtaa mielen, on tärkeä tehtävänsä. Sillä on minulle kerrottavaa, ja minun tehtäväni on opetella kuuntelemaan sitä.
Jokainen ihminen on yksinäinen, myös ne jotka elävät parisuhteessa. Aina on olemassa kaipaus johonkin. Perhe- ja työelämän keskellä sen kaipauksen voi kyllä tilapäisesti hukuttaa, mutta ennemmin tai myöhemmin jokainen joutuu tutustumaan yksinäisyyteensä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tämä tapahtuu, sen parempi, sillä tutustumalla yksinäisyyteensä tutustuu samalla itseensä. Itsensä tuntevalla ihmisellä taas on hyvät mahdollisuudet luoda toimivia ihmissuhteita.
Jokaisen elämään kuuluu myös kärsimys. Sinä et ole siinäkään suhteessa mikään poikkeus. Lakkaa säälimästä itseäsi - itsesäälillä et ainakaan saa kenenkään myötätuntoa.
juu. ehkäpä yllättävänkin moni tuntee itsensä usein yksinäiseksi. se ei vain tule esiin koska yksinäisenä olet haavoittuvainen etkä siis pärjää "selviytymiskamppailussa. vaistosi pitäisi jo sanoa ettei tällaista saa tunnustaa.
jatkan sinulle joka ketjun aloitit.
Tämä on tärkeää kirjoita ylös lapulle ja pidä lappua mukanasi niin että muistat tämän myöhemmin:
"Sinun täytyy tulla ystäväksi itsesi kanssa!!
Se on pitkä ja vaikeakin taival mutta kannattaa.
Päätä ystävystyä itsesi kanssa ja ala kohdella itseäsi hyvin. Samalla tavalla kuin kohtelisit ihmistä josta todella pidät.
Tee siitä elämän projekti. Ihmisen täytyy ensin hyväksyä itsensä, pikkuhiljaa ja lopulta pitää itsestään (tulla tutuksi itsensä kanssa) niin tulet huomaamaan että muutkin alkavat pitää sinusta.
Et ole koskaan yksin kun ystävystyt itsesi kanssa.
Hanki vaikka koira vielä seuraksi ne osoittavat pyyteetöntä rakkautta myös ihmiselle ja niitä voi itse rakastaa.
Ajattele että olet yhtä tärkeä ja arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset ja kohtele itseäsi ja muita hyvin."
Tämä tässä näin aluksi. Kaikkea hyvää sinulle!!
tottakai se voi aiheuttaa masennusta jollei ihmisiä näe.
pitää hommata rahaa, rahalla harrastuksia, sosiaalisia töitä (ei mitään paskahommia) - siten tapaa ihmisiä, tarpeen mukaan muuttaa toiseen paikkaan jne. jos asuu jossain vihoviimeisessä junttikylässä jossa pelkästään kyräillään, ei ole mikään ihme jos ympäriltä poistuu porukkaa oman käden kautta. pitää muuttaa jonnekin jossa jutellaan jne.
että myös toiset ovat yksinäisiä ja haavoittuvia, voi kenties oppia suojaamaan itseään kätkemättä silti todellista olemustaan. Eihän ole niin, että vain minä olen heikko ja toiset ylivoimaisen vahvoja. Kaikki ovat heikkoja, ja myös minulla on valtaa muihin ihmisiin.
Jos todellakaan ei edes näe ihmisiä, tai näkee liian vähän, varmaan se voi aiheuttaa masennusta.
Yksinäisyyden tunne on kuitenkin eri asia kuin se miten paljon on ihmisten kanssa tekemisissä. Voi olla jatkuvasti muiden seurassa ja silti kärsiä sellaisesta kaipauksesta mistä aloittaja kertoi.
No miten ne sinua auttavat kuntoon kun eivät oikeasti tiedä mitä ja mistä se ihmisen mieli alkaa temppuilemaan. Höpöttävät aivoista ja niiden välittäjäaineiden epätasapainoista sun muusta (mikä on se oikea tasapaino? Eihän ne sitäkään pysty edes todistamaan). Heillä ei ole mitään tieteellisiä todisteita edes näistä epätasapainoasioista (äänestämällähän ne sovitaan heidän kokouksissaan!). No mitä muuta sitten voit näiden asioiden jälkeen odottaakkaan kuin, ETTÄ ARVOTAAN SEURAAVA SAIRAUS.
Kyllä "ne" ovat monia kyenneet auttamaan. On varmaan totta, että kaikkia ei pystytä psykiatrian tällä hetkellä tuntemin keinoin auttamaan. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi niitä keinoja, joita jo on.
Kaikki mielenterveysongelmat eivät sitä paitsi ole psykiatrisia ongelmia. Kuten aloittaja itsekin sanoo, hänen ongelmansa liittyy läheisyyden puutteeseen, jota tietenkään ei voida "hoitaa" psykiatrian keinoin.
Totta puhuen se toisen ihmisen puute on aiheuttanut mielenterveysongelmia eli vakavan masennuksen. Mutta sitä ei voi hoitaa psykiatrian vaikka se tavallaan psykiatrian alalle kuuluukin.
ja tee jotain ihan muuta kun istut ja mietit omia ongelmia.
Kaikilla on huolia ja ongelmia ihan kyllästymiseen asti. Niitteen kanssa vaan tarttee oppia elämään. Ei kukaan oo sanonutkaan että kaiken pitäs olla helppoa.
Kaikki ihmiset joutuvat harjoittelemaan elämisen taitoja läpi elämän.
Depikseen auttaa muuten liikuntakin.
sanotaan marttyyriksi ihmistä, joka syyttää ongelmistaan ulkoisia olosuhteita.
Meillä päin ei pidetä marttyyreistä.
Niin eiväthän lääkkeet ja erittäin hyväksi ja toimivaksi mainostettu sähköiskushokki siihen itse syyhyn purekkaan vaan oireisiin. Henkilöltä ajetaan vain tietoisuutta alas, niin mielen jutut eivät "pääse pintaan" ja häiritsemään henkilöä. Tai sitten ne lääkkeet saavat ihmisen vielä tekemään jotain aivan hullua. Arvaamattomia muuttujia noi lääkkeet ihmisen yhtälössä.
KERTOKAAPAS HYVÄT KALLONKUTISTAJAT MITÄ SE MIELISAIRAUS ON TAI MITÄ SE VOISI OLLA, MISTÄ SE TULEE TAI VOISI TULLA (älkää esittäkö kiitos mitään palopuheita, lyhyt ja ytimekäs vastaus kiitos!)? Siellähän se vastaus järjellä ajatellen mielisairauteen on. Vai voiko mukaan astua se, että perustietämyksenne ihmisestä onkin väärä? Miten laittaa kuntoon sellaista jonka "rakennetta" ei edes tunne. Sehän kertoisi ja selittäisi jo paljon meille tavallisille tallaajillekkin!
Monet ovat saaneet todellista apua läkkeistä.
Miksi kyselet kallonkutistajilta vastausta siihen, mitä mielisairaus on? Tunnut itsekin ymmärtävän, että mitään lopullista vastausta kysymykseesi ei ole. Kallonkutistajat kyllä tietävät tämän yhtä hyvin kuin sinäkin.