Normaali kehityskaari pitäisi läpikäydä...vaikkakin sitä eräät vähättelevät.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri Valta perheissä siirtynyt lapsille/1135268187222?ref=tf_iHSuutisboksi_p1
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri Valta perheissä siirtynyt lapsille/1135268187222?ref=tf_iHSuutisboksi_p1
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin... olisi hyvä kuitenkin aina muistaa, että lapset kasvatetaan (kuten kasvatetaan ; sukulaiset, yhteiskunta, koululaitokset jne) eikä mitään erityisiä hirviösukupolvia synny itsekseen(=nykynuoret ovat sitä ja tätä...ai miksi...? ).
Naurattaa aina mm mtv:n "tositeeveet" jossa vanhemmat päivittelevät hemmoteltuja, "narsistisen huomiohakuisia" kakaroitaan (ja lähettävät sitten jonnekin leirille keskelle ei mitään oppimaan "elämää" kun ovat niin mahdottomia) vaikka näkee selkeästi mistä on kyse... ihan siitä, että ihan itse on alusta asti annettu luottokortit, vanhemmuuden sijasta "kaveruus" ja ihan nyt mitä ikinä pikkuruinen nyt haluaakaan.
Sitten se on aina lasten vika ; ne nykyajan lapset...huoh...
Varhaisin vuorovaikutus antaa mahdollisuuden tai vie sen. Pääosassa ovat silloin vanhemmat tai vanhempi - ne ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa eniten. Suomessa näitä ovat naiset.
Miksi nykyisin vanhemmat/vanhempi haluaa lapsensa rakkautta? Eikö sen pitäisi olla päinvastoin? Jotain vaille on jäänyt jo edellinenkin sukupolvi ja ehkä kaikki muutkin....Osasta kuitenkin kasvaa yhteiskuntakelpoisia ei-narsisteja edelleenkin.
Kun ihminen haluaa, että häntä rakastetaan hän ei todennäköisesti rakasta itse itseään. Narsismia?
Samaa mieltä.
"Hirviösukupolvet" eivät kasva ittenänsä minään yllättävänä geenivirheenä.
En tiedä mikä vanhempia vaivaa, itse olen "huono vanhempi" monelta osin mutta ymmärrän omaavani myös hyviä puolia, joista yksi on se, että minun tehtäväni ei ole miellyttää lastani vaan kasvattaa. Hyvin vain huonosti ? En tiedä, mutta en ainakaan kuten...
Jokainen sukupolvi on edellisensä "uhri" enkä tiedä miten jatkumo saataisiin katkeamaan. Mistään ei lopulta löydä syyllistä vaan ongelmat siirtyvät eteenpäin eri muodoissaan. Riippuen aika paljon sen hetkisestä yhteiskunnankin tilasta. Ehkä nykyajan vanhempien syyllisyys ajaa kaikenlaiseen hömpötykseen, en tiedä.
On sotasukupolvea ja heidän jatkumoaan...on nousukautta...laskukautta...ja nykyaika. Vaikeata.
Niin, miksi osasta kasvaa kuitenkin ihan okei ihmisiä ?
Jos vanhemman itsetunto tai mikä ikinä, olemisen tuntu, on kiinni lapsen "hyväksynnästä" (jota ei saa kaveeraamalla kuitenkaan, se on varma), mennään väistämättä metsään.
Onko se narsismia vai jotain kummallista itsensä ( ja menneiden toiveidensa tai pettymystensä) toteuttamista tai epävarmuutta,syyllisyyttä, sitä en tiedä.
Monikaan ei nykyään tunnu uskaltavan ottavan vastuuta mistään, ei edes lapsistaan. Sekin pitäisi antaa koulun tai yhteiskunnan vastuulle jne.
Johtuneeko yhteisöllisyyden puutteesta johon moni vanhempi yksinänsä ja ilman tukea vajoaa ?
Tällä tavoin ainakin lapsista kasvaa helposti "narsistisia" tai muuten "häröisiä" joiden todellisuudentaju katoaa.