että yhteydenottosi on aina tervetullut jos tulee ikävä.
Muista
tai jotain
14241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on ollutkin joskus ikävä. Mutta se täydellisen nolaava typerä olo sen jälkeen, kun olen ottanut yhteyttä ja vastauksena on vain turha hiljaisuus. Ei ollut mitenkään tervetullut olo. Yhteydenpito on kaksipuolista. Yksipuolinen yhteydenpito on tosi huono juttu. Lisäksi osoittaa sitä pienintäkin arvostuksen puutetta, että ei voi edes pyytää, ettei oltaisi yhteyksissä mitenkään. Ignooraus on se viesti mitä sulta tuli.
Mä olen kokenut ihan samaa...joten tiedän miltä susta tuntuu "ignored". Ei kivaa ei.
yhdyn edelliseen.
No ei liene sitten ollut kovin tervetullutta teidän yhteydenottonne johonkin suuntaan. Liekö viesti ollut jollekulle toiselle kirjoitettu, voiko edes olla...
En ole koskaan jättänyt vastaamatta hänelle, hän on kyllä minulle. Siitä ymmärsin ettei hän halua yhteydenpitoani. Silti.
mä en ole saanut vastausta, sikäli mikäli nyt joskaan voi luottaa, että maili toimii tai tekstarit ei häviä avaruuteen ja niin tyhmä en ole, että alkaisin selitellä itselleni sellaista.
Siitä vastaamattomuudesta loukkaantuu ja tulee paha mieli, vaikka miten selittelisi itselleen jotakin muuta. Järjen tasolla ymmärtää, ettei kiinnosta, tunteissaan loukkaantuu. Toista kertaa ei halua yrittää. Haluaa unohtaa vaikka kovan työn kautta, mutta silti. Ei tässä muuten ole mitään järkeä. Mutta toisenko pitäisi olla se, joka kantaa pahan mielen ja olla silti hakemassa sitä yhteyttä? Minusta se ei ole reilua eikä oikein ketään kohtaan.
Ei pidä hakea yhteyttä aina uudelleen, jos toinen ei halua yhteyttä pitää.
ei todellakaan pidäkään ja jossain vaiheessa pitää tehdä se päätös, että se on loppu nyt, ihan oman itsensä kannalta. Se ei silti poista sitä, että jokainen tulehtunut ihmissuhde jää kiveksi niihin kenkiin, millä jatketaan matkaa seuraaviin, ja niitä kolhuja on vaikea paikata, mistä ei edes tiedä, mistä ne kaikkinensa johtuvat. Sitä kai se elämä on, Vaikeinta on myöntää itselleen, ettei edes oppinut mitään käyttökelpoista. Ja että tän saman persoonan kanssa pitää mennä eteenpäin, mikä on ennenkin kompuroinut.
mulla on ihan erilainen tunne, mistäköhän se johtuu???
Jos tulee ikävä? Onhan tässä ollut jo pitkän aikaa sinua ikävä.
No, koska ajattelit ottaa yhteyttä - vai onko edelleenkin liian myöhäistä?
Ei kyllä siltä tunnu joten en ota yhteyttä.
ikävääkin. Itselleni iskee vieläkin välillä kaikkien näiden vuosien tuntemisen jälkeen joskus arkuus, ajatus ettei halua olla liikaa häiriöksi eräälle miesystävälleni .Mietin, miksi näin. Miksi hänen kanssaan olen "varpaillani".
Olet häneen ihastunut? Siksi.