aika sanoa hyvästit?
Onko
täytyykö
20125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos toinen ei ole vuosiin osoittanut minkäänlaista kiinnostusta sinua kohtaan, totisesti on aika.
voisi sanoa vaikka pahasti. Hyvästi sanomiset on tarkoitettu muille.
Onko mahdotonta ajatella, että se on silloin palautetta? Jos kerran osaa antaa myönteistä palautetta myös ihmisille roppakaupalla?
on aika sanoa hyvästi omille tunteille ja tälle olotilalle, ymmärtää toisen ihmisen toiseus ja rajat ja kunnioittaa niitä. sitä on rakkaus.
toiseus ja rajat - sitä on pikemminkin ihmisyys.
itse en anna anteeksi kenellekään, joka on loukannut ihmisyyttäni. palakoon helvetissä jos sellaiseen uskovat.
ehkä niin, mutta ihmisyys toteutuu vain sitä kautta, että ihminen on kannettu. monille luontaista.........onko se oikeastaan totta?
Oma elämänkokemukseni on tehnyt siitä itselleni luontaista niin kauan sitten, etten edes muistakaan oliko sitä ennen edes mitään...
Samoin huomaan ihmiset, joille toiseuden rajojen kunnioittaminen on itsestäänselvyys, ja arvostan heitä. Räikeät poikkeukset ovat olleet pieni meluisa vähemmistö - tai sitten olen vain onnistunut valitsemaan seurani hyvin.
en anna anteeksi ihmisille, jotka ovat loukanneet ihmisyyttäni. sellaista ei voi koskaan unohtaa, mutta sellainen on erittäin harvinaista. räikeät poikkeukset, joita yllättäen on yhdistäneet niin sanotut mielenterveysongelmat, miten sattuikin...
jos psyyke on tarpeeksi hajalla, ihmiset eivät ehkä kestä toiseuden rajoja vaan alkavat huomionkipeydessään tms. riipiä niitä. kuin paniikissa takertuva hukkuva tjtn.
niin, hienoa, jos asiat ovat sinulla noin.
mutta voitko ymmärtää, että joskus ihminen joutuu tilanteisiin, jotka ajavat ylilyönteihin. ihmiset tulevat erilaisista taustoista. myös sen ymmärtäminen on ihmisyyttä. olen saanut elää hyvää ja tasapainoista elämää vuosia, sitten elämä heitti eteen jotain, ja sitä nyt prosessoin. siinä on kyse periaatteista, ei niinkään niistä tunteista, vaikka niitäkin oli.
tottakai voin ymmärtää, että tulee ylilyöntejä kriisitilanteissa. ei kai kriisiytynyt ihminen itsekään tunne olevansa oma itsensä joka heti. tuttua monille, itsellekin.
mutta omista rajoistani mainitsin tuon, etten suosi ihmisiä, jotka reagoivat elämässä väistämättä tuleviin suruihin tai kriisitilanteisiin loukkaamalla ihmisyyttäni. ei voi mitään. on muitakin tapoja reagoida, jopa ylilyödä. kaikilla meillä on ihmismakumme, joka on myös elämänpituisen kehityksen tulos.
olet kaunis ja ajattelevainen. kuinka ihmisyyttäsi on loukattu?
kysymyshän oli toisen ihmisen toiseuden ja rajojen kunnioittamisesta... olen jo pari kertaa, parin eri ihmisen kanssa joutunut kysymään itseltäni 'miksi aina minä' -> törmään joihinkin, jotka vuodesta toiseen eivät opi kunnioittamaan rajojani ja toiseuttani. häiritsevät, katsovat olevansa oikeutettuja, katsovat kuuluvansa elämääni, katsovat minun kuuluvan heidän elämäänsä. omituista.
näen vian heissä itsessään kylläkin, persoonallisuudessaan, ehkä sosiaalisuudessaan, ominaisuuksissaan - he ovat tosiaan pieni vähemmistö ihmisistä. mutta näen jonkin vian myös itsessäni, jos valikoidun tarkoituksiin, mihin en koskaan tahtonut valikoitua.
lopulta alkaa tuntua, että vika on enää siinä, että edes kiinnitän huomiota (negatiivisesti). enkä usko, että jatkossa välitän, jos asia vielä toisiintuu. on niin paljon muuta ajateltavaa kuin ihmiset, jotka ovat erilaisia, jotka ovat joskus vähän loukanneet... elämässä on niin paljon sellaista, kaikilla. mitäpä siitä...
kaikkea kaunista sinulle, toivottavasti pystyt antamaan anteeksi. lähden tästä elämään elämää, omaa arkea, tavallisia asioita. hei vaan.
samoin hyvää jatkoa, ja kiitos uteliaisuudesta.
veit sanat suustani, ulkoilma kutsuu.
palautetta tai paskaa niskaan, miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Mistään roppakaupoista en tiedä, eikä vois vähempää kiinnostaa.
Juurihan kerroit, että hyvät on tarkoitettu kaikille muille.
sua ei varmaan voiskaan vähempää kiinnostaa mikään, mikä ei koske juuri sinua. muitakin ihmisiä kuitenkin on.
en mä niitä toisten hyvyysasioita mittaa.