joten syksyyn ei paljoa ole aikaa.Marjastus ja sienestys on parhaimmillaan.Ei muuta kun metsään vaan.
Huomenna elokuu
-ra
8105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olis mukava lähteä metsään, mutta kun ei ole kaveria, ei yksin uskalla. Helteitäkin on vielä tulossa, ei jaksakaan metsässä kulkea. Tänään ei ole aivan hellelukemissa kumminkaan. Kamalan hikinen kesä!
Hikinen kesä tosiaan on ollut ja lupailivat helteiden jatkuvan.Metsässä ei ole niin kuuma kun menee syvemmälle metsään johon aurinko ei paista.
Keräsin aamupäivällä 12l.mustikkaa,5l. vadelmia ja sain lisäksi korillisen kantarellejä,satoa on metsässä nyt paljon , uusi reissu vielä illan mittaan,ellei ala satamaan:)
Innolla marjastan ja sienestän nyt,viime elokuussa hoitojen takia en niin paljoa jaksanut,jäi marjastus vähemmälle.
Minäkin lähden jo aamulla varhain,taiillalla klo 18 jälkeen saa rauhassa keräillä ja nauttia hiljaisuudesta.Päivisin keskuspuiston metsissä ihmiset ajavat kilpaa toistensa kanssa ja niitä ei kuule jos tulevat takaapäin.Kiire tarttuu,joten mielummin hiljaisina aikoina marjastan.Vadelmia on valtavasti ja metsämansikoita,sekä tietty mustikkaa,puolukoistakin osa on jo kypsiä.
En ole huomannut mitään niin kovaa" kiirettä ja kilpajuoksua" mistä kerrot,pomiin itse marjoja eikä minua yhtään haittaa,jos siellä on muitakin poimijoita.
Välillä kiva jutella muiden kanssa,kiirettä ei Keskuspuiston metsissä ole.
Käyn aamupäivisin ja iltaisin koska silloin on viileämpää ja päivällä teen välillä ruokaa ja säilön edelliset marjat ja sienet.
Noiden metsämansikoiden aika alkaa olla ohi jo tälle kesälle.
Naapurin rouva jo odottaa minua marjametsään ,kaverin kanssa on kivempaa kuin yksin lähteä.
Ennen olin kova marjastaja ja sienestäjä. Myinkin paljon marjoja. Nyt ei persahteri nouse penkiltä ilman apuvoimia. Illallakin moneen otteeseen yritiin tästä tuolitla nousta, mut aina persahteri putosi takaisin. Keititössä onkin moottoroitu tuli, joten se nostaa ylös, ja siitä vain pudottaudun jalillelin. Makuuhuoneessa on hoitosänky, jonka nostan säätimellä ylös ja pudottaudun vaan jaloilleni.
Nyt ei enää ole muuta kuin muistoja marjastamisesta ja sienestämisestä.
Toivottavasti joku ystävistäsi tai sukulainen toisi sinulle tuoreita vasta poimittuja marjoja.Siunausta sinulle,ja paljon voimia.
nkghkgcgmhgk