Elämä täysremonttiin

Oletko hakenut uutta työpaikkaa? Hae ihmeessä ja kato sitten kuin käy?
Jos olisin jotakuinkin edes työterve, minulla ei paljoa päätä huimaisi, kun tekisin vaihdoksia. Mutta nyt se ei enää onnistu, kun en tuoliltakaan pääse yläs ilman apua.

Ehkä hieman myöhä olet herännyt ajatukseen noin suuresta muutoksesta..miun mielestä.

Tyypillinen kuvaus kasvavasta kuolemanpelosta, siihen liittyy aina epätoivoinen uudistumisenhalu.
Ja kun omat, mustenevat, ajatukset eivät anna tukea,yritetään huutaa apua, aluksi huudetaan hiljaa ja hissukseen, kertomalla/kirjoittamalla oma mieli ulos.
Toivotaan että joku antaisi uusia ajatuksia, jotka poistaisivat tuon pelon.
Lasten/nuorempien palstoilta sitä ei kannata etsiä, koska sieltä saa vastauksia jotka vain mustentavat vanhan mieltä.
Minun neuvoni on että asetu aloillesi ja nauti siitä mitä olet saavuttanut.
Iän aisojen yli potkiminen vain pahentaa asiaa ja antaa turhille toivoille turhaa toivoa.
H.

Kiitos vastaajille. Ilmeisesti 60-vuoden iässä ei monikaan enää muutosta mieti. En minä pelkää kuolemaa minua vaan jotekin viehettää kokeilla vielä jotain uutta. Ei minulla ole pelkoa uutta kohtaan mutta taloudelliselta kantilta kuitenkin täytyy olla varovainen. En halua joutua yhteiskunnan kustantamaksi. Aina pitää olla ideoita tulevaisuutta ajatellen vaikka kaikkea ei pystyisi toteuttamaankaan. Harrastuksista voi tulla työ huomaamatta ja sitä kautta uuden alku. Kyllä kaikilla pitäisi olla mahdollisuus muutokseen liikuntakyvystä huolimatta.

Kuka tässä iässä haluaa tehdä töitä, lopetin 58 vuotiaana ja hyvin nopeasti aika kuluu naisten seurassa.

Olen ollut huomaavinani, että aika monet meidän ikäiset hakevat muutosta elämäänsä: jotkut ottavat avioeron (yleensä naiset), toiset muuttavat asuntoa/paikkakuntaa, mutta aika harva kouluttautuu uuteen ammattiin tai vaihtaa työpaikkaa jo ihan siitä syystä, ettei koulutukseen huolita ja työtä hakiessa jo nelikymppinen alkaa olla liian "vanha".

Itse valmistuin uuteen ammattiin vähän sinua nuorempana, mutta vaikka kyseessä oli ala, jossa on krooninen työvoimapula, en olisi onnistunut työllistymään ilman "suhteita". Omin päin haetut työpaikat tyssäsivät ilmeisesi siihen, että ilmoitin ikäni. Kerran jätin sen tekemättä ja pääsin haastatteluun,
mutta en pitemmälle.

Tulee myös mieleen sellainen seikka, että jos ihminen on terve - kuten sinä ilmeisesti olet - hän ei oikeastaan huomaa ikäänsä ennenkuin joutuu tekemään työtä samaan tahtiin kuin nuoret. Useimmilla aloilla työtahti on tappava ja
suoritusvaatimukset ylimitoitetut.

Mutta yrittänyttä ei laiteteta. Siitä vain työnhakuun ja onnea muutokselle, mikä se sitten kohdallasi onkin.

Minä opiskelin 52 vuotiaana itseni ensin vyöhyketerapeutiksi ja 55 v. sairaanhoitajaksi. Halusin kokeilla hoitoalaa, kun olin ikäni tehnyt muita töitä. Nyt olen kokemusta rikkaampi, jäin juuri eläkkeelle ja mietin, mitä voisin alkaa taas opiskella. Työelämään en enää kaipaa, ikä tekee tepposet, huomaa, ettei todella enää jaksa. Ajattelin mennä työväen opistoon oppimaan jotain uutta kivaa ja samalla tapaamaan uusia ihmisiä. Tuo 60 ikä on siinä rajoilla, ehtii kouluttautua, mutta sitten alkavat ne jokaisen tunnistamat nivelien jäykkyydet ym. hauska. Tsemppiä sinulle.

Harkitse vielä vähän. Sinulla ei ole enää kuin 3 vuotta eläkeikään. Kun olet eläkkeellä, voit tehdä mitä haluat, työkeikkojakin. Jos haluat enemmän vapaata jo nyt, mieti osa-aikaeläkettä. Mitä olen sivusta seurannut, melko vaikeaa on työllistyä tässä iässä. Lehdessä oli juttua senior au paireista, ovat kovin suosittuja esim. Saksassa. Jotain tuollaista ajattelin itsekin eläkkeelle jäätyäni, mutta sitten elämä alkoi viedä vinhaa vauhtia uusiin arvaamattomiin seikkailuihin. Aika kuluu nopeasti, itse voisin juhlia tänään eläkkeelläolon 5-vuotispäivää.

Minä 6-kymppisenä pitäisin sen varman työpaikan ja harrastaisin 'jotain kivaa'. Kun itsekin puhut rahasta ja sen loppumisesta, niin sanon rehellisesti, että kyllä tuonikäisenä kannattaa pitää se taattu tulo - eläkeikääsi on lyhyt aika.
(muuten jos olet nainen, niin työmarkkinoilla jo 4-kymppinen on liian vanha).

Ei, en ymmärrä et ees kuvittelet pääseväsi vielä jonnei muualle duuniin... tieten jos aloitat oman bisneksen....mut miksi?
Etkö ole jo saanut tehdä työtä riittämiin? Onko työsi ollut niin kevyttä et jaksat?

Oletko toisen työssä jossa vastuuta ei ole? Kunhan olet.
Sanoisin kyllä et pysy nyt siä missä saat olla, ja ala ajatteleen vaikka vapaaehtoisia auttamisia kun siihen ehdit...ja taloudellista heikentymistä ei tule.

Kuka ottaa sinut töihin, en minä ainakaan. Itsekin erkaannun omasta firmastani... työnlaatu tietenkin merkitsee, vaatiiko se aivoja...vai tekeekö vain jotain nauhalta!

Olen vain huojentunut, tililläni on sievoinen summa rahaa...pitää miettiä mihin sitä sijoittelisi, se on kuuleppa parinkymmennen vuoden putkeen työtätekeneen palkkaa omastatyöstä, väsy tuli...tajua itekkin ettet ole ikinuori elimistöltäsi!

Tuskinpa tuossa iässä saa muuta työpaikkaa, kuin itse tekemällä.
Sekin vaikuttaa aika optimistiselta 6-kymppiselle.
Mikäänhän ei estä haaveita, joita ilman ei jaksa elääkään.

Vinkkini on, että ole hyvilläsi, jos omistat työpaikan ja jokakuukautisen palkan.