Mitä

kesää, aurinkoa, juoksemista, kirjaa, paria seuraavaa viikkoa... häntä.

Onnittelin juuri itseäni.

Oletko päässyt yli?

Mietin elämääni. Ja ihmisiä matkani varrelta. Itseänikin mietin, analysoin.

Ajattelen että kunpa olisin voinut ollut hänelle se oikea. En voi muuttaa itseäni nuoremmaksi, en voi alkaa käyttää alkoholia vain hänen mielikseen, enkä mahda mitään allergioilleni jotka rajoittavat elämää. Minulle ei enää koskaan tule toista tilaisuutta, olen varma siitä.

Sitä miksei me silloin kerran, kun kesäyönä satuttiin samaan autoon... en edes tiedä mitä... jotain

Joskus kyseltiin tuota toisiltamme.

häntä, saunan lämmitystä ja makkaran paistamista takassa. Ensi viikolla olis jonkun synttärit... Ja ehkä seuraavalla viikolla nähdään... Ennen jonkun lomia... Siihen asti turvaudun lähinnä mielikuvitukseen... Lääh... :P

Tää on aika kiva..
Lähinnä huomista töihin lähtöä mietiskelen. Ei niin yhtään huvittais mennä sinne huoliteltuna ja vakavana!?! Haluisin olla hänen kanssaan meren rannalla mökillä, saunoa useasti päivän aikana, puuhastella pieniä askareita luonnon kanssa, risusavottaa jne.. illalla katsella auringonlaskua ja auringon siltaa sekä luonnon omaa musiikkia kuunnellen. Muutama vene ehkä lipuu ohitsemme, vilkutamme heille, ystäville. Tätä minä haluisin.

Tänä päivänä pennit ei oo minkään arvosia ,senttejä ne pitää olla !

Mietin luontoa ja ihmisen pienuutta.

Häntä mietin juuri ja hänen psyykettään. Ihmettelen, mutta ne piirteet on osasyy siihen, että hän on niin kiinnostava ja lähellä.

Uni tulla jollottaa ja haisen savulle.

mietin mielen loputonta liiketä sitä mihin se päättyy... mistä se aamulla alkaa mikä on ensimmäinen ajatus kun herään ja viimeinen ajatus ennenkuin nukahdan

häntä

Että olis vielä niin paljon sanottavaa, vaikka kai kaikki oikeestaan on jo sanottu moneen kertaan. Paitsi että anteeks jos olin inhottava (oot säkin ollut..)
Että tää on todella syvältä tää tilanne ja repii palasiksi.
Ja todella luulin, etten mä koskaan voisi kuulua sun elämään ja että mä
voisin olla vaan joku kakkonen. Siksi mä lähdin ja en uskonut siinä kohtaa,
että sä edes paljoa huomaat sitä jonkin ajan kuluttua. Niin paljon mä olin sitä
toivonut, vaikka varmaan toisaalta pelkäsin päästää sua lähelle. Mä en koskaan
osannut arvata, että mikään muhun liittyvä jäisi sua sen enempää vaivaamaan.
Ja sun ei olis pitänyt päästää mua menemään ilman että olisit sanonut jotain.
Mä yritin jotain kysyä asiasta, mutta sä et paljon mitään vastannut. Mä tiedän, ettei mun tarvitse selitellä tai puolustella tätä asiaa, kyllä sä jo tiedät kaiken. Olen vaan todella hajalla tästä kaikesta, eikä tää mitään tietenkään paranna. Haluisin vaan aloittaa alusta tai tehdä edes jotain asioita uudelleen.

Mietin milloin tulen rakastumaan uudelleen.

Sinua. Ja mietin ajatteletko sä koskaan mua?

oispa kiva saada komee palomies itelle....sellanen vaalee söpö pakkaus! hän ja järvimaisema.....sitäpä mietin....

yhtä söpöä tyyppiä