Kyseessä tällä hetkellä vielä perheemme ainokainen, 4,5v välkky tyttö. Ei koskaan syönyt suuria annoksia, vaan aina ollut pieniruokainen. Nyt alan jo itse väsyä tähän, ainainen hankaluus syömisen kanssa. Saattaa sanoa että jes, namiruokaa, harvoin kuitenkaan sitä kahta haarukallista enempää syö. Syöminen tuntuu jatkuvalta patistamiselta. Tuntuu että olen kokeillut kaikkea, koittanut olla liikaa höösäämättä syömisestä, tarrasysteemiä, antanut ruuan olla pöydässä niin kauan kun syöty. Ja pelkään että vaan pahennan itse tilannetta, kun stressaan itse siitä niin kovasti. Mitään erikoisia ruokia ei voi ajatellakaan valmistavan. Hampurilaisetkaan ei kelpaa, mausteiset ei, ei mikään mikä monen mielestä on herkkuruokaa.
Jostain syystä pöytään pitäisi saada kaikkea oheistekemistä!
Kai kuitenkin jostain ravintoa saa kun ei laihimmasta päästä ole.
Antakaa vinkkejä, miten toimia nirsomman lapsen kanssa! Ettei aivan oma psyyke läsähdä jatkuvaan huolehtimiseen.. :-(
Jostain syystä pöytään pitäisi saada kaikkea oheistekemistä!
Kai kuitenkin jostain ravintoa saa kun ei laihimmasta päästä ole.
Antakaa vinkkejä, miten toimia nirsomman lapsen kanssa! Ettei aivan oma psyyke läsähdä jatkuvaan huolehtimiseen.. :-(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anna hänelle ruoka, anna syödä siitä se, minkä haluaa (oli se sitten yksi tai kaksi lusikallista), ota sitten ruoka pois kun ei enää maistu ja jätä asia siihen. Seuraavalla ruokailukerralla sama juttu. Ei ylimääräisiä välipaloja eikä ainakaan mitään herkkuja. Myös maidon juonnin määrää kannattaa rajoittaa, jos se on suurta (eihän se välttämättä teillä ole, mutta monet lapset juovat kaksikin litraa maitoa päivässä, mistä tulee hyvinkin päivän energiatarve). Jos lapsi ei edelleenkään syö enempää, niin sitten ei tarvitse enempää ruokaa ja hyvä niin.
Hyvin monilla on sama ongelma, että lapsi ei tunnu vanhempien mielestä syövän "mitään", mutta ne samaiset lapset saavatkin suklaapatukan tai pari pullaa päivässä ja litkivät maitoa tai mehua pilvin pimein. Kaikki tuollainen on pois normaalista syömisestä. Ja lopulta pienikokoinen lapsi tarvitsee usein varsin vähän ruokaa (toki niitä paljonkin kuluttavia on), verrattuna aikuiseen ja varsinkin verrattuna isokokoiseen aikuiseen. Ruuan määrästä ei tarvitse olla huolissaan, kunhan ruuan laatu on kohdallaan.
Tee nimenomaan noin kuin edellinen kirjoitti. Ei maitoa muuten kuin ruokailun yhteydessä ja ihan kaikki sokeroidut jogurtit, myslit, mehut, karkit, pullat herkut pois (karkkipäivä!). Jo on kumma jos ei kunnon ruoka maistu sen verran ku tarvii evästä..
no justiisa. anna hänen syödä mitä haluaa. anna hänen vaikka tilata lempiruokansa piopalvelusta tms. anna oikein paljon kaikkea hyvää ettei tule huono omatunto. ja muista palkita jos syö vaikka kismetin. mitä jos ottasit vaikka ruokailu rytmin teille? ja jätät kaiken paskan pois.
tai menkää käymään afrikassa? jo on kummaa nykytouhu! ruokaa ei arvosta kukaan,ei vanhemmat eikä lapset. itte opetatte lapsenne tohon ja sitte tääl itketään kun ei syö. annappa itte pari viiikkoa mallia ni tu sit uudestaan tänne.
Mikähän ongelma tässä on jos lapsi kerran on normaalipainoinen??
Kokeilepa kannustaa ruokailuun vähän eri tavalla: laita aina välillä niin pieni annos, että lapsi varmasti syö sen. Tällä tavalla pääset kehumaan tyhjästä lautasesta, ja lapsi tuntee tehneensä "oikein". Laita lapsi liikkumaan enemmän, ulkoilkaa ja touhutkaa entistä enemmän, näin ruokahalu kasvaa. Sanasoliakin kannattaa kokeilla. Älä suotta stressaa.
Hyvin vastattu ap:lle! Voi myös antaa lapsen itse ottaa ruoan lautaselle, 4,5-vuotias jo ehkä osaakin sen tehdä. Sekin kannustaa syömään. Itselläni oli aikoinaan myös pieniruokainen (ja pienikokoinen, vuoden ikäisenä painoi 7,2 kg!) tyttö, jolle ruoka alkoi maistua vasta tuossa 11-12 vuoden kieppeillä. Kyllä se siitä!
Oheistekeminen...samaa tarvii minunkin tyttö. Hällä on add ja as dg. Hän on kans välkky. Aisteissa on paljon eroavaisuuksia ja maku- ja hajuaistin yliherkkyys saattaa vaikuttaa lapsen ruokahalun katoamiseen.
Jos sitä oheistekemistä antaisit esim jaloille? Jokin pehmeä pallo jalkojen alle tai kuminauha nilkkojen ympärille jättää kädet vapaaksi...jospa ruokailuun olisi helpompi keskittyä.
Etsi tietoa add:stä ja aspergerista! Add ei välttämättä tarkoita häiriökäyttäytymistä ja siihen liittyy usein ihana luovuudenkyky, ihan omaa luokkaansa. Vilkaise tarkkaavaisuushäiriöt-palstaa. (Täällä on aika kömpelöitä tokaisuja).
Täällä on on erikseen oma sivusto:
http://www.aspalsta.net/index.php