Synnytyskone

Tarkoittaako tuo holtitonta kanimaista lisääntymistä?

Tätäkö? kirjoitti:

Tarkoittaako tuo holtitonta kanimaista lisääntymistä?

Sitäpä voit kysyä Jumalalta?
Hän VARMASTI tietää sinua paremmin vastauksen siihen miksi antaa lapsia. Jos Hänen tahtonsa olisi toinen, niin Hänellä olisi kyllä valta estää lasten tulo.

En minäkään voi ymmärtää esim sitä miksi Jumala sallii lasten syntyä päihdeperheeseen, enkä montaa muutakaan asiaa. Haluan kuitenkin luottaa, ettei sallimatta mitään tapahdu, eikä Jumala tee vahinkoja.

Etsikää kirjoitti:

Sitäpä voit kysyä Jumalalta?
Hän VARMASTI tietää sinua paremmin vastauksen siihen miksi antaa lapsia. Jos Hänen tahtonsa olisi toinen, niin Hänellä olisi kyllä valta estää lasten tulo.

En minäkään voi ymmärtää esim sitä miksi Jumala sallii lasten syntyä päihdeperheeseen, enkä montaa muutakaan asiaa. Haluan kuitenkin luottaa, ettei sallimatta mitään tapahdu, eikä Jumala tee vahinkoja.

Nyt taidamme olla sinun kanssasi eri linjoilla. Sinulla tuntuu olevan vain yksi mittari Jumalan tahdolle. Ja ajatuksena, että mahdollimman suurella vaivalla tullaan vanhurskaaksi. Että meillä on laki edelleen niin että armoa ei olekaan. Että uskovaisella ei ole oikeutta todeta, että nyt en jaksa en pysty. Jumala ei luvannut taivasten valtakuntaa niille, jotka ovat uskossaan ja vaelluksessaan täydellisiä vaan niille, jotka ovat ihmisiä. Riittääkö Jumalalle että ihminen tekee parhaansa parhaan kykynsä mukaan. Eikö esim. sairaus ole Jumalan sallima ja eikö sitä saa lukea silloin Jumalan tahtona myös lapsien saamisen kannalta, koskien myös mielen sairautta.

Sukusolu ei ole ihminen, ei siittiö sen enempää kuin munasolukaan, niillä vain on se biologinen suvunjatkumisen varmistava ominaisuus mikä on eläimelläkin siis luonnon (Luojan) antama mahdollisuus. Sielun Jumala antaa lahjana hedelmöityneeseen munasoluun eikä aina siihenkään, sekin on biologinen totuus, enkä tällä tarkoita aborttia vaan ns. tuulimunakin on olemassa.

Jumalan tahdon hyväksymistä voi olla luopuminenkin, jopa silloin kun itse haluaisi lasta ehkä ainoaakin.

Mikä on Jumalan tahto ja miten hän sen ihmisille ilmaisee? Varmasti vaikein kysymys ihmisen uskon kannalta, mutta tuskin niin yksiviivainen kuin tässä esität. Elämän kunnioittaminen on sen suojelemista. Eikä tähän ole yksiviivaista ohjetta vaan kukin joutuu sen kohdallaan miettimään.

etsivä-xx kirjoitti:

Nyt taidamme olla sinun kanssasi eri linjoilla. Sinulla tuntuu olevan vain yksi mittari Jumalan tahdolle. Ja ajatuksena, että mahdollimman suurella vaivalla tullaan vanhurskaaksi. Että meillä on laki edelleen niin että armoa ei olekaan. Että uskovaisella ei ole oikeutta todeta, että nyt en jaksa en pysty. Jumala ei luvannut taivasten valtakuntaa niille, jotka ovat uskossaan ja vaelluksessaan täydellisiä vaan niille, jotka ovat ihmisiä. Riittääkö Jumalalle että ihminen tekee parhaansa parhaan kykynsä mukaan. Eikö esim. sairaus ole Jumalan sallima ja eikö sitä saa lukea silloin Jumalan tahtona myös lapsien saamisen kannalta, koskien myös mielen sairautta.

Sukusolu ei ole ihminen, ei siittiö sen enempää kuin munasolukaan, niillä vain on se biologinen suvunjatkumisen varmistava ominaisuus mikä on eläimelläkin siis luonnon (Luojan) antama mahdollisuus. Sielun Jumala antaa lahjana hedelmöityneeseen munasoluun eikä aina siihenkään, sekin on biologinen totuus, enkä tällä tarkoita aborttia vaan ns. tuulimunakin on olemassa.

Jumalan tahdon hyväksymistä voi olla luopuminenkin, jopa silloin kun itse haluaisi lasta ehkä ainoaakin.

Mikä on Jumalan tahto ja miten hän sen ihmisille ilmaisee? Varmasti vaikein kysymys ihmisen uskon kannalta, mutta tuskin niin yksiviivainen kuin tässä esität. Elämän kunnioittaminen on sen suojelemista. Eikä tähän ole yksiviivaista ohjetta vaan kukin joutuu sen kohdallaan miettimään.

Tottakai hyväksyn ja ymmärrän sairaudenhoidon ja senkin, jos on oikeasti väsymystä tms, mutta yritin kirjoittaa, että ei pidä olla tottelematon Jumalle omaa etua tai omaa hyötyä tavoitellessa.
Järki on annettu oikein käytettäväksi!
Jos minä itse perusterve ihminen alkaisin vain ehkäisemään siksi, etten viitsi ottaa Jumalalata lapsia rasituksekseni ja viemään aikaani tms, niin silloinhan minun sydän olisi enemmän itsessäni, kuin Jumalassa. En voisi hyvällä omallatunnolla sanoa, että olisin silloin kuuliainen Jumalan tahdolle, vaan toteuttaisin itselleni helppoa elämää.
Siksi en itse voisi toimia noin. Ja uskon, että aika moni muukin vl tuntee samoin.
Pakkoa ei kuitenkaan saa olla eikä siihen tarvita SRK:n lupaa, jos esim terveys vaatii ehkäisyn mahdollisten lasten vastaanottamiselle.

Lapsettomuus on kipeä asia ja minullakin on monta tuttua, joilla on lapsettomuutta ilman omaa tahtoa. Siinä tosissaan joutuu tyytymään Jumalan tahtoon. Kaikki eivät ole jaksaneet tyytyä siihen, vaan on tullut ero ja yritys uuden puolison kanssa. Tai ainakin se puoliso, josta lapsettomuus ei johtunut, on saanut näin kaipaamansa lapsen.

Etsikää kirjoitti:

Tottakai hyväksyn ja ymmärrän sairaudenhoidon ja senkin, jos on oikeasti väsymystä tms, mutta yritin kirjoittaa, että ei pidä olla tottelematon Jumalle omaa etua tai omaa hyötyä tavoitellessa.
Järki on annettu oikein käytettäväksi!
Jos minä itse perusterve ihminen alkaisin vain ehkäisemään siksi, etten viitsi ottaa Jumalalata lapsia rasituksekseni ja viemään aikaani tms, niin silloinhan minun sydän olisi enemmän itsessäni, kuin Jumalassa. En voisi hyvällä omallatunnolla sanoa, että olisin silloin kuuliainen Jumalan tahdolle, vaan toteuttaisin itselleni helppoa elämää.
Siksi en itse voisi toimia noin. Ja uskon, että aika moni muukin vl tuntee samoin.
Pakkoa ei kuitenkaan saa olla eikä siihen tarvita SRK:n lupaa, jos esim terveys vaatii ehkäisyn mahdollisten lasten vastaanottamiselle.

Lapsettomuus on kipeä asia ja minullakin on monta tuttua, joilla on lapsettomuutta ilman omaa tahtoa. Siinä tosissaan joutuu tyytymään Jumalan tahtoon. Kaikki eivät ole jaksaneet tyytyä siihen, vaan on tullut ero ja yritys uuden puolison kanssa. Tai ainakin se puoliso, josta lapsettomuus ei johtunut, on saanut näin kaipaamansa lapsen.

Entäs ihminen, joka ei halua lapsia? Haluaa toisen ihmisen rinnalleen, mutta päättävät elää elämänsä kahden? Onko se itsekkyyttä, pahuutta vai tervettä itsetuntoa tietää, minkälaista elämää haluaa elää? Eikö ole parempi olla lapsettomana kuin pakolla vastentahtoisesti hankkia niitä? Eikö enempi ole itsekkyyttä haluta jatkaa omia geenejään ja vielä kymmen tai jopa kaksinkymmenen kertaisesti!?

LapsetoN omasta halu kirjoitti:

Entäs ihminen, joka ei halua lapsia? Haluaa toisen ihmisen rinnalleen, mutta päättävät elää elämänsä kahden? Onko se itsekkyyttä, pahuutta vai tervettä itsetuntoa tietää, minkälaista elämää haluaa elää? Eikö ole parempi olla lapsettomana kuin pakolla vastentahtoisesti hankkia niitä? Eikö enempi ole itsekkyyttä haluta jatkaa omia geenejään ja vielä kymmen tai jopa kaksinkymmenen kertaisesti!?

Tähän on vastattava, etten osaa vastata niin, että se tyydyttäisi sinun halua. Toisaalta kun et kysy neuvoa itsellesi, niin on viisaampi olla vastaamatta.
Olen halunnut perustella miksi itse ja uskoisin, että edes joku muukin vl-uskova, haluaa ottaa vastaan lapsia, paljonkin. Ja luottaa, että Jumala pitää huolen. Hän on luvannut pitää taivaan linnuistakin.
Sinä ehkä teet toisenlaisia valintoja.

Etsikää kirjoitti:

Tähän on vastattava, etten osaa vastata niin, että se tyydyttäisi sinun halua. Toisaalta kun et kysy neuvoa itsellesi, niin on viisaampi olla vastaamatta.
Olen halunnut perustella miksi itse ja uskoisin, että edes joku muukin vl-uskova, haluaa ottaa vastaan lapsia, paljonkin. Ja luottaa, että Jumala pitää huolen. Hän on luvannut pitää taivaan linnuistakin.
Sinä ehkä teet toisenlaisia valintoja.

Miekin oon miettiny että mitä sitten jos vaan tietää että lapset ei oo mun juttu. Ei silti tarvi inhota lapsia muttei vaan halua omia. Ihan samallalailla kuin että tietää että insinöörin tai vaikka sairaanhoitajan ammatti ei oo mun juttu ja valittee jonku muun ammatin. Tai tietää ettei mun juttu oo asua maalla / kaupungissa tms?
Niin että mitä sitten jos sen vaan tietää!? Pakko vaan hankkia lapsia mutta jossei se oo oma juttu niin sillonhan Jumala ei tunne mua kun pakottaa johonkin mitä en halua tai mikä ei oo mun juttu, ei siis anna vapautta valita? Ja kun tätä ei ees löydy Raamatusta vaaan se on vaan oletusta joistakin lauseista jotka on vähä sinnepäin!

Moni ei halua luottaa Jumalaan, eikä kieltäydy lahjasta, jonka Hän on perheeseen tarkoittanut.

Tietysti piti kirjoittamani, että MONI HALUAA LUOTTAA JUMALAAN, EIKÄ KIELTÄYDY LAHJASTA, JONKA HÄN ON PERHEESEEN TARKOITTANUT.

Olen lukenut mm. Niilo YLi-Vainion elämänkertakirjasta, että Vielä 70-luvulla mm. helluntaisrk:ssa otettiin lapset Jumalan lahjoina vastaan. Silloin he elivät raamattua noudatten monessa muussakin, joissa useimmat tänään tulkitsevat sitä toisin.
vl-liikkeessä on nyyisin vähän samaa henkeä ja isot perheet taitavat olla harvinaisuus.
Jumalan Sana on kuitenkin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, vaikka itsekäs ihminen haluaa sitä tulkita itseään miellyttävällä tavalla.

Etsikää kirjoitti:

Moni ei halua luottaa Jumalaan, eikä kieltäydy lahjasta, jonka Hän on perheeseen tarkoittanut.

Tietysti piti kirjoittamani, että MONI HALUAA LUOTTAA JUMALAAN, EIKÄ KIELTÄYDY LAHJASTA, JONKA HÄN ON PERHEESEEN TARKOITTANUT.

Olen lukenut mm. Niilo YLi-Vainion elämänkertakirjasta, että Vielä 70-luvulla mm. helluntaisrk:ssa otettiin lapset Jumalan lahjoina vastaan. Silloin he elivät raamattua noudatten monessa muussakin, joissa useimmat tänään tulkitsevat sitä toisin.
vl-liikkeessä on nyyisin vähän samaa henkeä ja isot perheet taitavat olla harvinaisuus.
Jumalan Sana on kuitenkin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, vaikka itsekäs ihminen haluaa sitä tulkita itseään miellyttävällä tavalla.

Jeesus puhui ristin kantamisesta,joka on hänen seuraajillaan. Eri yksilöillä se saattaa olla erilainen.Ei ole luvattu helppoa elämää.

Yksi risti on olla maailman silmätikkuna,kun poikkeaa uskollaan ja sen hedelmillä valtaväestöstä. Ja nyt puhun normaalivl:sta, ettei tähän taas vedetä joitain langenneita rikollisia.

Onko vl-uskovien mahdollista kääntyä avioparina rukouksessa Jumalan puoleen ja pyytää Häneltä rukousvastausta esim silloin, kun lapsia alkaa olla jo yli puoli tusinaa?

Olisiko tälläisessä tilanteessa mahdollista tyytyä esim. yhteisestä sopimuksesta keskittämään sukupuolielämä niihin kausiin, jolloin raskaus on vähemmän todennäköinen. Jos kuitenkin Jumala johtaa niin, että raskaus kuitenkin alkaa, niin puolisot sitä suuremmalla syyllä pitäisivät tuota alkanutta elämää juuri Jumalan heille tarkoittamana lahjana.

Tämä ei ole mikään perhesuunnittelu- tai väestöpoliittinen kannanotto. Kyllä terveet vanhemmat jaksavat varmuudella puoli tusinaa lasta hoitaa. Ajatus koskee vain tilanteita, joissa jompaa kumpaa tai molempia uhkaa uupuminen tai muunlainen terveydellinen uhka.

Terveyteen,kun ei voi vaikuttaa ahkeruudella.Kaikki, niin terveys, talous- ja sosiaaliset asiat ovat Jumalan lahjoja. Talouteen kun voi vaikuttaa hieman ahkeruudella. Toki sekin on Jumalan antama lahja ja sitäkin voi pyytää Häneltä.

"että Jumala antaa elämän (siemeniin) riittää ITSELLENI kertomaan, että MINUN tehtäväni on suojella elämää, eikä tappaa sitä."

Tässä kohtaa jokainen mies varmasti tietää millainen murhamies sitä onkaan!!

Tiesitkö, että hedelmöittymätön munasolu ei ole vielä ihminen eikä siihen ole myöskään puhallettu elämän henkeä! Esimerkiksi siitiiösolu ja munasolu voidaan pakastaa jonka jälkeen ne voidaan vielä hedelmöittää.

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. "

Minä ymmärrän idulla hedelmöittynyttä munasolua. Siinä on kaikki uuden elämän rakennusaineet. Ei se muutu iduksi joidenkin viikkojen kuluessa,jota viikkoa ei kukaan voisi tietää.
Tämän Jumalan sanan perusteella jälkiehkäisy,kierukka(ainakin osa estää munasolun kiinnittymisen) ja abortti on kaikki murhia.

On tuhottu ihmisen alku,jonka Jumala oli jo nähnyt

90 kirjoitti:

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. "

Minä ymmärrän idulla hedelmöittynyttä munasolua. Siinä on kaikki uuden elämän rakennusaineet. Ei se muutu iduksi joidenkin viikkojen kuluessa,jota viikkoa ei kukaan voisi tietää.
Tämän Jumalan sanan perusteella jälkiehkäisy,kierukka(ainakin osa estää munasolun kiinnittymisen) ja abortti on kaikki murhia.

On tuhottu ihmisen alku,jonka Jumala oli jo nähnyt

"Tämän Jumalan sanan perusteella jälkiehkäisy,kierukka(ainakin osa estää munasolun kiinnittymisen) ja abortti on kaikki murhia."


Kannattaako sitten käyttää kierukkaa jos kerran menetelmä ahdistaa?

"Raskaus alkaa kilpajuoksusta, jossa noin 500 miljoonaa siittiötä ampaisee kohti kypsää munasolua. Sen tuntumaan siimahännistä selviää vain noin 200 sitkeintä. Voittaja on se, joka ensimmäisenä onnistuu raivaamaan tiensä munasolun solukelmun läpi."

Vaikka tämä osio olisi selvitty kunnialla läpi, jää vielä jäljelle monta luonnollista epävarmuustekijää. Sillä-

"On arvioitu että noin 50-60% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon ennen kuin raskautta on edes todettu. Ja todetuista raskauksista keskeytyy n. 12-15 %."

Joka tapauksessa voidaan kuitenkin päätellä, että "itu" on vasta kohdun seinämään kiinnittynyt ja kasvamaan alkanut ihmisen alku.

Jumala on luvannut koetella omiensa uskon. Jota hän rakastaa,myös "kurittaa". Koettelematonta uskoa ei ole.

90 kirjoitti:

Jumala on luvannut koetella omiensa uskon. Jota hän rakastaa,myös "kurittaa". Koettelematonta uskoa ei ole.

Meinaatko, että Jumala koettelee uskovaista vl-kaniperheen lasten pahoinvoinnilla?

Näinkö? kirjoitti:

Meinaatko, että Jumala koettelee uskovaista vl-kaniperheen lasten pahoinvoinnilla?

Tutkimattomat on Herran tiet minulle ja sinullekin (melperi?)

Aitiopaikalta olen nähnyt ,kun ei meinata jaksaa hoitaa kahtakaan lasta nuorissa ei-vl perheissä. Huippu on,kun puolivuotias lapsi joutuu yhteishuoltoon vanhempien kypsymättömyyden johdosta.
Tästäkin asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi,mutta ei passaa jos meinaa säilyttää anonyymiytensä

Sairasta menoa. Eniten käy sääliksi vl-lapset.

Raamatun henkilöillä ei ollut kovin suuria perheitä!

Sen voi tutkia Raamatusta. Siellä kerrotan sukuluetteloita, joissa mainitaan lasten määrät ja nimetkin.

Ei - vl 30 kirjoitti:

Raamatun henkilöillä ei ollut kovin suuria perheitä!

Sen voi tutkia Raamatusta. Siellä kerrotan sukuluetteloita, joissa mainitaan lasten määrät ja nimetkin.

Se, ettei raamatussa ollut isoja perheitä, ei silti poista sitä totuutta, ettei Jeesus neuvo rajoittamaan lasten tuloa.
Miksi raamattu neuvoisi siitä,että voi pidättäytyä, jos tilanne vaatii, jos ehkäisy olsi ok ja tarkoitettu meille omanedun vuoksi.
Tämä on minusta typerintä, että ihmisten pitäisi kuunnella toisia "viisaampia", eikä Jeesusta ja Jumalan Sanaa!!!
Ei mene mun jakeluun millään.
En minä ainakaan kysele lupaa tai mieleipidettä esim. ko. asiassa, vaan on itselle uskoni kautta aivan selvää, että jos tahdon olla kuuliainen Jumalalle, niin otan vastaan ne lapset, jotka Hän minulle antaa. Eriasia on jos terveyteni vaatii hoitoa, mutta silloinkin uskon, että tunnen omassatunnossani sen millä mielellä ehkäisyä käyttäisin.
Ehkä te toisin uskovat tarvitte seurakunnaltanne ohjeet ja luvat tekemisillenne ja siksi on niin vaikea käsittää tätä, että vaikka SRK ohjeistaisi kuinka ja antaisi lupaa, niin Jumala ei sillä luvalla meitä vapauta vastuusta Hänelle eli Jumalalle.

Eli vaikka kaikki SRK.n johtajat sanoisivat, ettei ehkäisy olekkaan väärin jasiitä vaan käyttämään, niin minun omatuntoni ei neuvo sillä tavalla, eikä toimi heidän mielipiteiden varassa.
Kyllä sitä voi koko porukkakin mennä yhdessä harhaan, siksi on punnittava omaa sydäntä ja peilattava uskoaan JumalanSanaan.

Etsikää kirjoitti:

Se, ettei raamatussa ollut isoja perheitä, ei silti poista sitä totuutta, ettei Jeesus neuvo rajoittamaan lasten tuloa.
Miksi raamattu neuvoisi siitä,että voi pidättäytyä, jos tilanne vaatii, jos ehkäisy olsi ok ja tarkoitettu meille omanedun vuoksi.
Tämä on minusta typerintä, että ihmisten pitäisi kuunnella toisia "viisaampia", eikä Jeesusta ja Jumalan Sanaa!!!
Ei mene mun jakeluun millään.
En minä ainakaan kysele lupaa tai mieleipidettä esim. ko. asiassa, vaan on itselle uskoni kautta aivan selvää, että jos tahdon olla kuuliainen Jumalalle, niin otan vastaan ne lapset, jotka Hän minulle antaa. Eriasia on jos terveyteni vaatii hoitoa, mutta silloinkin uskon, että tunnen omassatunnossani sen millä mielellä ehkäisyä käyttäisin.
Ehkä te toisin uskovat tarvitte seurakunnaltanne ohjeet ja luvat tekemisillenne ja siksi on niin vaikea käsittää tätä, että vaikka SRK ohjeistaisi kuinka ja antaisi lupaa, niin Jumala ei sillä luvalla meitä vapauta vastuusta Hänelle eli Jumalalle.

Eli vaikka kaikki SRK.n johtajat sanoisivat, ettei ehkäisy olekkaan väärin jasiitä vaan käyttämään, niin minun omatuntoni ei neuvo sillä tavalla, eikä toimi heidän mielipiteiden varassa.
Kyllä sitä voi koko porukkakin mennä yhdessä harhaan, siksi on punnittava omaa sydäntä ja peilattava uskoaan JumalanSanaan.

Kiitos vastauksestasi.

Kun ajattelemme sitä, että tahdomme antaa koko elämämme Jumalan haltuun.
Silloinhan se annetaan tunteineen, mielialoineen kaikkineen.

Voimmeko ajatella, että Jumala on antanut puolisoille tunteen ja ajatuksen, että haluamme pienokaisen ja saamme nauttia siihen liittyvästä sukupuolielämästä. Voimme luottaa, että Jumala siunaa terveyden, toimeentulon ja asunnon yms.

Meidän on helppo uskoa, että nuo ajatukset ja tunteet ovat Jumalan antamia. Minulla on vaimoni kanssa kuusi lasta. Kerron tätä kokemuksella.

Kun verrattain nuorilla ihmisillä on nyt tuo kuuden lapsen perheen alku ja huomataan, että lasten kouluunmeno, kesätoiminta ja lopulta murrosikä asettaa puolisoiden voimavarat koetukselle. Käytäntö osoittaa, että ansiotyön lisäksi mukaan tulee kodinrakentaminen, sillä suurperheille ei ole kerrostaloasuntoja eikä ne soveltuisikkaan.

Näissä elämän pyörteissä saattaa tulla tilanteita, että ahdistaa ja pelottaa. Sekä henkinen, että fyysinen terveys on lujilla.

Verrattain nuoret, alle kolmekymppiset puolisot joutuvat kärsimään toistensa läheisyyden ja hyväilyn puutteesta, kun pelottaa aiheuttaa toiselle kiihottumista siksi, että raskauden pelko ja pelko siitä, ettei enää jaksa saa vaimon itkun partaalle. Vastaavia tuntemuksia on myös miehellä.

Tämä luonnollisen hellyyden puute, elämän stressi, työn rasitus ja jatkuva lasten huoltaminen luo joskus toivottomuuden tunteen.

Tälläisessä tilanteessa käännyimme puolisoni kanssa rukouksessa Jumalan puoleen. Jonkun päivän perästä vaimoni ehdotti, että harrastaisimme seksiä.

Hän sanoi saaneensa ajatuksen seurata ovulaatiokiertoa aamulämmöstä kuumemittarilla. Hän sanoi, että nyt tulet ja jos tulen raskaaksi ja saamme lapsen, niin otamme sen iloiten vastaan.

Välillä jopa toivoimme lasta, mutta vuosienkaan saatossa emme sitten enää saaneet lapsia.

Mikä kohta tässä oli syntiä? Meillä on suuri perhe, joka on myt lentämässä kokonaan pois pesästä iloisina ja onnellisena. Useimmat uskovaisina.

ei vl - 30 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Kun ajattelemme sitä, että tahdomme antaa koko elämämme Jumalan haltuun.
Silloinhan se annetaan tunteineen, mielialoineen kaikkineen.

Voimmeko ajatella, että Jumala on antanut puolisoille tunteen ja ajatuksen, että haluamme pienokaisen ja saamme nauttia siihen liittyvästä sukupuolielämästä. Voimme luottaa, että Jumala siunaa terveyden, toimeentulon ja asunnon yms.

Meidän on helppo uskoa, että nuo ajatukset ja tunteet ovat Jumalan antamia. Minulla on vaimoni kanssa kuusi lasta. Kerron tätä kokemuksella.

Kun verrattain nuorilla ihmisillä on nyt tuo kuuden lapsen perheen alku ja huomataan, että lasten kouluunmeno, kesätoiminta ja lopulta murrosikä asettaa puolisoiden voimavarat koetukselle. Käytäntö osoittaa, että ansiotyön lisäksi mukaan tulee kodinrakentaminen, sillä suurperheille ei ole kerrostaloasuntoja eikä ne soveltuisikkaan.

Näissä elämän pyörteissä saattaa tulla tilanteita, että ahdistaa ja pelottaa. Sekä henkinen, että fyysinen terveys on lujilla.

Verrattain nuoret, alle kolmekymppiset puolisot joutuvat kärsimään toistensa läheisyyden ja hyväilyn puutteesta, kun pelottaa aiheuttaa toiselle kiihottumista siksi, että raskauden pelko ja pelko siitä, ettei enää jaksa saa vaimon itkun partaalle. Vastaavia tuntemuksia on myös miehellä.

Tämä luonnollisen hellyyden puute, elämän stressi, työn rasitus ja jatkuva lasten huoltaminen luo joskus toivottomuuden tunteen.

Tälläisessä tilanteessa käännyimme puolisoni kanssa rukouksessa Jumalan puoleen. Jonkun päivän perästä vaimoni ehdotti, että harrastaisimme seksiä.

Hän sanoi saaneensa ajatuksen seurata ovulaatiokiertoa aamulämmöstä kuumemittarilla. Hän sanoi, että nyt tulet ja jos tulen raskaaksi ja saamme lapsen, niin otamme sen iloiten vastaan.

Välillä jopa toivoimme lasta, mutta vuosienkaan saatossa emme sitten enää saaneet lapsia.

Mikä kohta tässä oli syntiä? Meillä on suuri perhe, joka on myt lentämässä kokonaan pois pesästä iloisina ja onnellisena. Useimmat uskovaisina.

Kun en vl syntyjäni, ovat omat ajatukseni kristillisestä perhe-elämästä lähempänä tätä nimimerkki ei vl -30 sinun ajatustasi. Kun kerran Jumalan luomaa kierto saa käyttää hyväkseen kun toivoo lasta miksi päin vastainen ei olisi mahdollista. Kukaan ei ulkopuolelta voi määrätä milloin aviopari haluaa seksiä. Sen pitäsi olla läheisyyttä. Olisi kokonaan toinen asia jos haluaisi käyttää pidättymistä vallankäyttönä ja kiristyskeinona joidenkin muiden asioiden tai tahtonsa läpi saamiseksi. Itse olen sen toisen puolen kokenut, kun yhtäkin lasta toivoo ja silloinkin joutuu vain nöyrtymään Jumalan tahdon toteutumiseen sen asian osalta kävi niin tai näin.

Lasikuolleisuu on julmaa eikä sitä kennellekään toivo. Kun katsoo vanhoja suvun kirkonkirjoja on lähes joka toinen lapsi saattanut kuolla ensimmäisen tai toisen ikävuotensa aikana. Aikuisuuteen kasvaneita on 5-7.

Tässä tilastoja yhden suvun tiedoista, sitähän tiedot eivät kerro käytettinkö miten ehkä jotakin ehkäisyä mutta lapsikuolleisuudesta ne ainakin kertovat karua kieltä:
1800 lukua lapsia: 1861, 1864 kuoli 1868, 1866 kuoli 1869, 1869, 1871 kuoli 1875, 1873, 1875, 1878 kuoli 1880, 1882, 1885
toinen sukupolvi (esimerkki)
lapset 1898, 1900 kuoli 1913, 1902, 1906, 1809 kuoli 1910

Eli lapsia vain 2-3 vuoden välein 10 joista aikuiseksi 6 lasta.
toinen sukupolvi 5 lasta joista aikuiseksi 3 lasta


Vuoden 2010 unicefin tietoja
"Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yksi kahdeksasta lapsesta kuolee alle viisivuotiaana. Esimerkiksi Suomessa menehtyy neljä lasta tuhannesta."

ei vl - 30 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Kun ajattelemme sitä, että tahdomme antaa koko elämämme Jumalan haltuun.
Silloinhan se annetaan tunteineen, mielialoineen kaikkineen.

Voimmeko ajatella, että Jumala on antanut puolisoille tunteen ja ajatuksen, että haluamme pienokaisen ja saamme nauttia siihen liittyvästä sukupuolielämästä. Voimme luottaa, että Jumala siunaa terveyden, toimeentulon ja asunnon yms.

Meidän on helppo uskoa, että nuo ajatukset ja tunteet ovat Jumalan antamia. Minulla on vaimoni kanssa kuusi lasta. Kerron tätä kokemuksella.

Kun verrattain nuorilla ihmisillä on nyt tuo kuuden lapsen perheen alku ja huomataan, että lasten kouluunmeno, kesätoiminta ja lopulta murrosikä asettaa puolisoiden voimavarat koetukselle. Käytäntö osoittaa, että ansiotyön lisäksi mukaan tulee kodinrakentaminen, sillä suurperheille ei ole kerrostaloasuntoja eikä ne soveltuisikkaan.

Näissä elämän pyörteissä saattaa tulla tilanteita, että ahdistaa ja pelottaa. Sekä henkinen, että fyysinen terveys on lujilla.

Verrattain nuoret, alle kolmekymppiset puolisot joutuvat kärsimään toistensa läheisyyden ja hyväilyn puutteesta, kun pelottaa aiheuttaa toiselle kiihottumista siksi, että raskauden pelko ja pelko siitä, ettei enää jaksa saa vaimon itkun partaalle. Vastaavia tuntemuksia on myös miehellä.

Tämä luonnollisen hellyyden puute, elämän stressi, työn rasitus ja jatkuva lasten huoltaminen luo joskus toivottomuuden tunteen.

Tälläisessä tilanteessa käännyimme puolisoni kanssa rukouksessa Jumalan puoleen. Jonkun päivän perästä vaimoni ehdotti, että harrastaisimme seksiä.

Hän sanoi saaneensa ajatuksen seurata ovulaatiokiertoa aamulämmöstä kuumemittarilla. Hän sanoi, että nyt tulet ja jos tulen raskaaksi ja saamme lapsen, niin otamme sen iloiten vastaan.

Välillä jopa toivoimme lasta, mutta vuosienkaan saatossa emme sitten enää saaneet lapsia.

Mikä kohta tässä oli syntiä? Meillä on suuri perhe, joka on myt lentämässä kokonaan pois pesästä iloisina ja onnellisena. Useimmat uskovaisina.

En minä rupea määrittelemään sinun elämää ja valintoja. Kerron vain miten itse uskon ja koen. Riittää kun itse olen kuuliainen omalletunnolle ja Jumalalle, enkä srk:lle tai ry:lle tai kenellekään ihmiselle.

Etsikää kirjoitti:

Se, ettei raamatussa ollut isoja perheitä, ei silti poista sitä totuutta, ettei Jeesus neuvo rajoittamaan lasten tuloa.
Miksi raamattu neuvoisi siitä,että voi pidättäytyä, jos tilanne vaatii, jos ehkäisy olsi ok ja tarkoitettu meille omanedun vuoksi.
Tämä on minusta typerintä, että ihmisten pitäisi kuunnella toisia "viisaampia", eikä Jeesusta ja Jumalan Sanaa!!!
Ei mene mun jakeluun millään.
En minä ainakaan kysele lupaa tai mieleipidettä esim. ko. asiassa, vaan on itselle uskoni kautta aivan selvää, että jos tahdon olla kuuliainen Jumalalle, niin otan vastaan ne lapset, jotka Hän minulle antaa. Eriasia on jos terveyteni vaatii hoitoa, mutta silloinkin uskon, että tunnen omassatunnossani sen millä mielellä ehkäisyä käyttäisin.
Ehkä te toisin uskovat tarvitte seurakunnaltanne ohjeet ja luvat tekemisillenne ja siksi on niin vaikea käsittää tätä, että vaikka SRK ohjeistaisi kuinka ja antaisi lupaa, niin Jumala ei sillä luvalla meitä vapauta vastuusta Hänelle eli Jumalalle.

Eli vaikka kaikki SRK.n johtajat sanoisivat, ettei ehkäisy olekkaan väärin jasiitä vaan käyttämään, niin minun omatuntoni ei neuvo sillä tavalla, eikä toimi heidän mielipiteiden varassa.
Kyllä sitä voi koko porukkakin mennä yhdessä harhaan, siksi on punnittava omaa sydäntä ja peilattava uskoaan JumalanSanaan.

Olette siis perheenä tulleet vl:ksi?
Miehesikin haluaa siis suuren perheen.
Monen aikuisena liittynne kohdalla näin ei ole vaan toinen elään niin kuin ennekin.

etsivä-xx kirjoitti:

Olette siis perheenä tulleet vl:ksi?
Miehesikin haluaa siis suuren perheen.
Monen aikuisena liittynne kohdalla näin ei ole vaan toinen elään niin kuin ennekin.

Emme ole tulleet vl-uskoon perheenä, vaan minä ensin ja hiukan myöhemmin mieheni, joka ei myöskään ole vl-kodista.
Lapsia haluamme molemmat useamman (jos saamme).

Totta, että vaikeampaa, jos toisella erilainen linja. Pitäisi kuitenkin kunnioittaa puolisoa ja löytää sopiva ratkaisu. Painostaa ei ainakaan saa pulin, eikä toisin!

Itselläni ei ole ollut edes varaa rahallisestikaan tehdä enempää lapsia kuin kaksi en usko että jumala olisi hommannut minulle suuremman asunnon ja tarpeeksi ruokaa me kun ei olla mikään johtaja perhe niinkuin yleensä uskovaiset ovat.