Olemme olleet pari vuotta naimisissa, ja meillä on avioehto joka on tehty eron varalle; ei siis kuoleman varalle. Eli jos minä kuolen, puolisoni perii minun omaisuudestani jotakin (eli puolet, ja puolet menee rintaperillisille?). Olen kuitenkin tullut siihen aatokseen, että minun kuollessani en halua että puolisoni saa omaisuuttani, vaan haluan sen menevän sisaruksilleni (meillä ei ole lapsia eikä tulossakaan).
Voinko tehdä testamentin jossa määrään omaisuuteni kuolemani jälkeen muille niin, että puolisoni ei saa siitä mitään? - Hänellä taitaa olla joku asunnossa asumisoikeus yms yms. Eli voiko testamentilla ohittaa avio-oikeuden kuolemantapauksessa?
Voinko tehdä testamentin jossa määrään omaisuuteni kuolemani jälkeen muille niin, että puolisoni ei saa siitä mitään? - Hänellä taitaa olla joku asunnossa asumisoikeus yms yms. Eli voiko testamentilla ohittaa avio-oikeuden kuolemantapauksessa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nämä opvatmoneen kertaan vastattuja juttuja, mutta:
Sinulla siis ei ole avioehtoa kuoleman varalle. Sinulla ei ole lapsia. Sinulla ei ole testamenttia.
Jos kuolet ennen puolisoasi, niin sinun ja puolisosi omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Jos puolisosi omissa nimissä oleva omaisuus on suurempi kuin tuo pulikas yhteenlasketusta omaisuudesta, hän pitää sen, ja sinun omaisuutesi perintönä. Jos puolisosi omaisuus on pienempi kuin sinun omaisuutesi, hän saa tasinkona (eli verovapaana) niin paljon sinun omaisuuttasi, että omaisuudet ovat yhtä suuret, ja lopun perintönä.
testamentilla voi määrätä siitä yhteenlasketun omaisuuden puolikkaasta (tai jos olet se köyhempi puolisko, niin silloin koko omaisuudestasi).
Tavoitteeni on saada kuolemantapauksessani kaikki minulta jäävä omaisuus jäämään minun sukuuni. Testamentilla saan siis siitä järjestettyä osan, mutta koska olen rikkaampi, nyt hänelle jää jokatapauksessa minulta se summa, jolal omaisuutemme tasoittuu?
Eli esimerkin omaisesti näin;
Minulla 500 000 eur, hänellä 100 000 eur. Minä kuolen. Omaisuus yhteensä on 600000. Hän saa tasinkona 600 000 eur / 2 - 100 000 eur = 200 000 eur ja "minulle" jäävästä 300 000 eurosta voin sitten määrätä testamentillani.
Tavallaan tämä on loogista, mutta siltikin hiukan epäloogista; jos ajatellaan että yhdessä suvussa on melko nuorena kuolevia ihmisiä, niin siinähän suvulta katoaa muihin sukuihin kaikki omaisuus jos menevät naimisiin itseään köyhempien kanssa...
Onko mitään konstia jolla kuolemani varalta saisin asiaa muutettua paitsi se, että muutamme avioehtoa puolisoni kanssa? Miten esim säätiöt tai testamentillani perustettavat säätiöt?
Hän tietää olevansa köyhempi joten ei varmaankaan tähän suostu. Ja silloin joudun sitten hakemaan avioeroa siltä varalta että kuolisin ;-).
>>Hän tietää olevansa köyhempi joten ei varmaankaan tähän suostu. Ja silloin joudun sitten hakemaan avioeroa siltä varalta että kuolisin ;-).
"Miksikäs se avioehto tehtiin koskemaan vain avioeroa - vai etkö ajatellut kuolevasi?? Heräsikö sukurakkautesi jälkijunassa? "
Jotain sellaista. On ruvennut tämä yhteiselo hiukan rakoilemaan ja tekee mieli -haudankin takaa -käyttäytyä sukulaisia kohtaan paremmin kuin puolisoa. Mutta kun nyt kerran kyselit, niin eron mahdollisuus on näillä hetkillä olemassa myös. Aloin vain ajattelemaan että mitä jos kuolenkin yhtäkkiä....
Ihmismieli on niin merkillinen ;-).
Mutta kapiasin täältä vain käytännön neuvoja miten hoitaa tilanne (ikävästikin). Tuolla on sitten tälle tunnepuolelle palstoja erikseen ;-)
Kaipailusi ovat sinun, mutta minulta sait sekä asiaa että tunnetta. Pidä hyvänäsi.
Väärin!
Jos sinulla on testamentti, jolla määräät oman omaisuutesi kuolemasi jälkeen omille sukulaisillesi, niin se menee omille sukulaisille kokonaan. Puolisolla on vain hallinta oikeus teidän yhteiseen kotiinne jos olette sen puoliksi ostaneet.
Omasta omaisuudestasi voit määrätä ihan kokonaan, ei mistään puolikaasta omaisuudestasi vaan koko omaisuudesta. Tuo edellä kerrottu tapaa noudatetaan jos testamenttia ei ole. Ja tehdään ositusta kuolinpesässä.
Miksi ihmeessä sekoitat "7 11":n antamaa täysin oikeaa vastausta! Ei testamentilla voi ohittaa puolison avio-oikeutta.
>>Omasta omaisuudestasi voit määrätä ihan kokonaan, ei mistään puolikaasta omaisuudestasi vaan koko omaisuudesta
Nimimerkki testamentti kehiin on palstalla uusi tuttavuus. Hän jakaa väärää tietoa ja sotkee asioita.
Mitä jos testamentti olisi tehty ennen naimisiinmenoa? Eikö käy järkeen, että jos asiasta on ennen ikäänkuin sovittu, nini testamentattuun omaisuuteen ei voi kajota avio-oikeudella?
Testamentin teon ajankohdalla ei ole merkitystä. Avio-oikeutta ei voi testamentilla yksipuolisesti kumota, ainoastaan avioehdolla, joka pitää tehdä yhteistuumin.
...eli jos olen tehnyt 10 vuotta sitten testamentin jossa osoitan omaisuuteni jollekin, niin nyt mennessäni namisiin se testamentti ei enää päde koko omaisuuteeni ja vaan puolet siitä kuolllessai siirtyy toiselle ja vasta sitten katsotaan testamenttia?
...erikoista. Eli jos rikastua haluaisin, niin sitähän kannattaisi heti alusta asti yrittää olla naimisissa elämänsä aikana niin monta kertaa kuin mahdollista (ja aina rikkaamman kanssa).
Eikö tosiaan omasta omaisuudestaan pääse määräämään täysin yksi naimisiin mennessä, vaan pitää siitä yhteisesti sopia, eli tehdä avioehto? Ilmeisesti naimisiin ei kannata mennä kenenkään kanssa joka ajattelee omasta omaisuudestaan eri tavalla kuin minä itse...
Jos ajattelet noin kuin ajattelet, niin ilman muuta naimisiin mennessä kannattaa tehdä avioehto, jossa suljetaan puolison avio-oikeus kokonaan pois sekä kuoleman että avioeron varalta. Käsittääseni tämä on jopa melko tavallista tänä päivänä, kun niin moni liitto päätyy eroon.
Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, joten vahingossa sellaista tilannetta ei pääse syntymään, että omaisuudesta osa saattaa päätyä puolisolle avio-oikeuden kautta.
Ei testamentilla oman aviopuolison avio-oikeutta voi ohittaa. Jos voisi, sehän olisi periaatteessa yksipuolinen avioehto, ja melkoisen epäreilu käytäntö.
Jos sinulla on ihan käteistä rahaa, voit mielestäni aloittaa investointivakuutustilit sisaruksillesi/heidän lapsilleen. Siinä on joku sellainen systeemi, että noilla vakuutuksilla voi antaa perintöä ilman veroa huomattavasti enemmän kuin muuten.
Siis suku on tärkeämpi kuin oma puoliso -ei voi olla totta!
Mitäpä jos panostaisit vaikka pariterapiaan ja koettaisitte saada suhteenne toimimaan. Eiköhän se antaisi pitkässä juoksussa enemmän kuin suku.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat sukulaisissaan "kiinni" ja "läheisriipuvaisia", sorry vaan.
On se totta. Eikä mikään ihme, sukulaiset ovat samaa verta ja sitä paitsi ne on tuntenut koko ikänsä, puoliso astuu kehiin vasta paljon myöhemmin.
En ole koskaan voinut ymmärtää ihmisiä, jotka ovat läheisriippuvaisia puolisostaan ja ripustautuvat tähän kiinni kuin liimaten ja tukahduttavat toisen ihmisen. Itsetunto-ongelmia kenties. Sorry vaan.
Sorry vaan teille kaikille, jotka ette ole osanneet katkaista napanuoraanne ja ripustaudutte puolisoihinne ja sukulaisiinne. Puistattavaa.
Jokainen meistä on ymmärtääkseni itsenäinen yksilö, joka vastaa itsenäisesti elämästään, eikä ole riippuvainen muiden arvoista ja ohjeistuksista. Elämme omaa ja omannäköistä elämäämme, emme muiden, emmekä muiden kautta.
Aviopuolison kanssa muodostuu "me", ja se on suhteista tärkein - koska sitä kautta elämä saa lasten muodossa jatkoa.
Jos suku on tärkein, niin naikaa sitten serkkujenne kanssa - ja näette, mikä tulee olemaan lopputulos.
Alkuperäiselle kysyjälle nyt kuitenkaan ei ole muodotunut puolison kanssa tätä "me" eikä ole lapsia eikä tulossakaan.
Alkuperäisen kysyjän puoliso ei tartte muiden rahoja, kai hän aikuinen ihminen pärjää itsekin vai miten hän on kuvitellut elättävänsä itsensä siinä tilanteessa, ettei koskaan olisi edes mennyt naimisiin?
Serkkujen väliset avioliitot ovat kyllä ihan laillisia eikä niistä ole mitään kauheita seurauksia, varsinkaan jos kummallakaan ei ole mitään vakavia hankalia perinnöllisiä sairauksia ja suvussa on muitakin kuin serkkujen välisä liittoja.