Jos

Kyllä mä tietysti haluan jatkaa elämää, järki sanoo, että muuta vaihtoehtoa ei mulle ole. Ja että mun parhaaksi olisi ymmärtää se heti. Tunteet ei vaan pysy perässä. Ei me kumpikaan estetä toisiamme tekemästä mitään, vaikka joskus tottakai toivois, että ne olis menneet erilailla. Kunhan pyristellään tästä irti ja jollain tavoin tajuaa, kuinka turhauttavaa sekin on. Mut ajattelen niinkin et minkään lopun ei pidä olla sellainen marttyyrimainen olkoon sitten (pitkin hampain), vaan eiks se voisi olla ihan reilun rehellisen tuumauksen jälkeen se, että todella myönnetään, että tästä ei mitään tule, ja että hyvillä mielin voi jatkaa eteenpäin. Ei se nyt siltä kuitenkaan tunnu, päinvastoin tuntuu aika raskaalta. Tuntuu, että tää eteenpäinmenokin menee jotenkin väärällä tavalla. Eikä tästä loppumisesta edes sais jotenkin paremman kokemuksen. Vaikka joku vaisto mulle sanoo, ettei se ole helppoa, ja haaveissani joskus mietin, että sekin olisi tavallaan virhe.

Ehkä mun olisi sun kannalta pitänyt yrittää enemmän. Mun kannalta tuntui se vähäinenkin liialta, me ei ymmärretä tuossa asiassa toista. Varmaan niitä yrittämisen haluja olis ollut puolin ja toisin. Nyt mä en voi tehdä mitään. En mä väitä, ettäkö mä olisin helppo ihminen, sunhan se pitäis tietää. Varmaan tosi epäselvä, ujokin, mutta toisaalta siinä omassa epäselvyydessäni varmaan helpompi ja inhimillisempi kuin arvaatkaan. Kun asiat vaan ei ole kohdallaan.

että silloin kun selityksiä selittelee kenelle vain tuntemattomalle ihmiselle on itse se joka ei ole oikeasti yrittänyt mitään.
Puhuitko / annoitko koskaan ymmärtää hänelle itselleen että että halusit yhteydenpitoa ?

Sanoisin niin kirjoitti:

että silloin kun selityksiä selittelee kenelle vain tuntemattomalle ihmiselle on itse se joka ei ole oikeasti yrittänyt mitään.
Puhuitko / annoitko koskaan ymmärtää hänelle itselleen että että halusit yhteydenpitoa ?

omasta mielestään sitä tietysti tarkoittaa ja vihjailee, sanoo ja käyttäytyy niin, että viestin pitäisi mennä toiselle perille. Mut meneekö se ja millä tavalla on eri juttu. Vaikea sanoa miten toinen sen ymmärtää. Sama myös toisinpäin. Että miten tulkitsee ihmistä tai suoriakin sanoja. Joka asiaa ei voi suomentaa täysin kattavasti.
Mun mielestä ylipäätään se on viesti, onko yhteyksissä vai ei. Eli jo se oleminen toisen kanssa sinänsä on sitä viestimistä, oleminenkaan ei ole pakko. Samoin yhteydenpito on viesti, aivan kuin se, että jättää sen tekemättä. Sisällöllä on myös merkitystä, mutta ylipäätään se on jo teko tai tekemättä jättämisen suhteessa toiseen.

ole tullut toiselle puolenkaan silloin kun noin toimitaan.

ei saa:D