sijoitus vaiko omistus?

omaksi vain. Noista sijoitusjutskista ei ole kuin harmia.

Meillä on sakemanni narttu jalostusoikeudella.Mitään ongelmia ei ole koskaan ollu kasvattajan kanssa.

Jos tunnet kasvattajan hyvin, ja ymmärrät sijoitussopimuksen tuomat velvoitteet, niin siitä vain. Itselläni on ollut sijoitusnarttu, kaikki meni vaikeuksitta, ja kasvattaja oli minulle hyvin tuttu, johon luotin. Ja ei tullut ongelmia. Nykyään kuitenkin ostan koirani ihan omakseni. Vain siksi, että näin homma on selvää. Koirasta taisteluita on moni käynyt. Sijoitus (jalostusoikeus)sopimukset ovat aiheuttaneet todella monelle turhaa huolta. Itse en ole sitä riskiä ottanut enään, kun olen hiukan tuntemattomien kasvattajien kanssa yhteistyötä tehnyt. Suosittelen lähtökohdaksi itse omaksi ostamista. Jos siis et ole satavarma, että kaikki sujuu hankaluuksitta. Ja jos sijoitussopimukseen päädytte, niin huolehtikaa, että itse sopimukseen todellakin merkataan kaikki kirjallisesti ylös, sekä käyttäkää aikaa siihen, että myös suullisesti avatte asiat, että mitä mikäkin asia käytännössä oikeasti tarkoittaa.

Jos kasvattaja haluaa käyttää koiraani jalostukseen, niin siitä vaan. Ei minulla ole sitä vastaan yhtään mitään, enkä edes halua alkaa opettelemaan kaikkia niitä asioita, joita koiranjalostukseen liittyy. Mutta koirani ovat kuitenkin ihan omiani, ja voin itse päättää, minkä verran kilpailemme, mitä harrastamme, ja minkä verran näyttelyissä kierrämme. Helppoa ja huoletonta. En usko, että koskaan enään sijoituskoiraa otan. Vaikka ei silloin ongelmia ollutkaan. Siinä on vaan niin monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen, jos yhteistyö kasvattajan kanssa ei suju.

Kiitoksia neuvoista :) Voin alkaa miettiä nyt et kumpi olisi järkevämpää. Tosiaan, en tunne tätä ihmistä kuka tarjoaa minulle tämän sijoituskoiraa, mutta hänellä on kennelnimi ja on rotuyhdistyksenjäsen jne allekirjoittanut PEVISA:t sun muut.. Joten uskoisin, että ei pitäisi tulla ongelmia, jos sen sijoitussopimuksen tekee. Mutta pitää vielä miettiä :)

vaikka onhan se kyllä kaikista helpointa, jos omistaa koiran kokonaan, ja voi sitten mainita, kuten sanoitte, että voi käyttää jalostukseen sitä koiraa sitten vaikka itse omistan sen koiran, kunhan hän itse hoitaa kaikki kustannukset, ja itse vaikka pitäisin yhden siitä pentueesta ns. korvauksena :)

noilla kennelni millä ja jäsenyyksillä ei ole minkäänlaista merkitystä, ongelmia voi tulla siltikin. Ja kovin moinelle on tullutkin. Varsinkin jos koiranpentukuumeessa ei tule pohdittua asiaa. Kouluesimerkki sijoitusnartun ottamisen yhdestä monelle tulleesta yllätyksestä on se, että eivät ole ajatelleetkaan, että kun koira pennutetaan, se viettää silloin pitkän ajan poissa kotoasi, useimmiten pennutus ja pentujen hoito tapahtuu yleisimmin kasvattajan luona.

Ongelmia on tullut myöskin kustannusten jaossa. Meillä oli selkeä homma, kasvattaja kustansi kaikki ne tutkimukset ja näyttelyt, sekä järjesti näyttelymatkat ja esittäjän, koska se oli tapeellista tulevan jalostuskäytön kannalta. Olen kuullut kuitenkin, että nykyään tämä ei ole automaattista. Koirallemme kasvattaja oli oikein tuttu ja luotettava ihminen, joten edes koira ei kärsinyt millään lailla, eikä joutunut vieraaseen paikkaan usein. Itse synnytys ja pentueaikakin meni helposti, koska kasvattaja asui lähellä. Sain osallistua itsekkin paljon pentujen hoitoon, ja käydä päivittäin koiraa moikkaamassa, sekä lenkittämässäkin. Koti tuntui kyllä siltikin hyvin tyhjältä, kun koiraa ei ollutkan kahdeksaan viikkoon.

Nykyään on kuitenkin monilla kasvattajilla aika kovat ehdot, haluavat monta pentuetta ym, joka alkaa olla aika kova vaatimus, suoraan sanottuna. Meillä oli lukumäärä, mutta vaikka se ei täyttynytkään, ei kasvattaja enää toista pentuetta teettänyt, koska sukulinjassa ilmeni sellainen sairaus, joka saattaisi olla perinnöllinen. Siis vaikka pennuilla olisi ollut kysyntää, hän teki suoraselkäisen päätöksen, ja omistajuus siirtyi minulle itselleni.

Kulut siis jakautuivat seuraavasti yhteisomistuksen aikana. MInä hoidin arjen kulut, ruoat, madotukset (pl. ne, jotka tehtiin ennen ja jälkeen synnytyksen), sekä peruseläinlääkärin kulut. Itse ostin ruoat ja tarvikkeet. Kasvattaja ei näihin juuri puuttunut. Maksoin itse ne harrastukset, joita harrastimme, mutta kasvattaja näyttelyt ym. Kasvattaja maksoi myöskin kaikki terveystutkimukset, luonnetestit, tiineystarkastukset ym. Rodussamme ei ollut mitään pakollisia koulutustunnusten hankintoja, joten aika vapaasti saimme päättää, mitä harrastamme. Kasvattaja organisoi ryhmiä ja koulutuksia treenaamisen mahdollistamiseksi. Ja oli itse ohjaamassa. Minun ei tarvinnut kantaa huolta siis näyttelymatkoista, trimmauksista ym, kasvattaja hoiti asiat itse. Olin toki mukana aina kuin mahdollista, ja esimerkiksi luonnetestiin tietysti menin itse koirani ohjaajaksi.

Aikanaan tämä koira tuli minulle kasvattajan aloitteesta. Se oli aikuinen kodinvaihtaja, ja kasvattaja soitti ja kertoi, että tämä koira olisi juuri kuin minua varten, juuri sopiva yksilö minulle harrastuskaveriksi. Ja oikeassahan hän oli. Itseasiassa, tunsimme pitkältä ajalta kasvattajan kanssa toisemme, ja luotin häneen todella vankasti. Ja toden totta, se koira oli minulle juuri se oikea.

Juu, olen lueskellutkin jo aiemmin noita kennelliiton sijoitussopimuksia, että mitä ne sisältää, ja juuri tuo et sit ku on se pentujen aika, et se voi olla joko itellään se koira, tai si kasvattajallaan jolloin se koira voi olla sen 8-12 viikkoa pois kotoa. Riippuen tieten siitä, että mitenkä se sovitaan.

Olen tässä nyt tullut siihen tulokseen, että jos kovin mutkaiselta se sopimus tulisi näyttämään, ettei kulujen jako mene selvästi jne, niin ostan suosiolla sen koiran kokonaan pois. Noh, onhan tässä vielä aikaa miettiä ja tutkia lisää ja kuunnella kokemuksia :)

Itselläni on sijoitusnarttu, ensimmäinen koira enkä ollut suunnitellut ottavani sijoituskoiraa. Mutta kun kasvattaja sai tietää että olen eläinhoitaja, pieneläinhoitaja ja eläinkouluttaja hän ei voinut olla kysymättä jos voisin harkita sijoituspentua :)

Olen samaa mieltä kuin toiset täällä että jos sijoituskoiran hankkii on varmistettava että kaikki sopimuksen ehdot sopivat itselle. Esim. viekö kasvattaja koiraa näyttelyihin vai sinä? Kuka korvaa jos sinä viet? Ilmoittaako kasvattaja ja sinä esität?
Kysy minkä ikäisenä kasvattaja haluaisi käyttää koiraa jalostukseen? En tiedä onko kyseessä narttu vai uros, mutta jos narttu niin kuinka monta pentuetta teetetään ja mikä luokitellaan pentueeksi? Jos uros niin montako onnistunutta astutusta?

Sijoituskoira on mielestän hyvä vaihtoehto kunhan tietää kaikki mitä sellaisen pito vaatii. Se tulee käymään näyttelyissä, se on kasvatettava niin täydellisesti kuin suinkin mahdollista kun se on toivottavasti tulevan sukupolven vanhempi joskus. Joillakin kasvattajilla on tiukemmat hoitovaatimukset kuin toisilla, oletko valmis täyttämään ne?

Onnea matkaan, mihin ikinä päädytkin! :)

Pentujen synnyttäminen ja hoito siis tapahtuu kasvattajan luona. Kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta miten emo suhtautuu siihen, että se siirretään muutenkin stressiä aiheuttavassa tilanteessa, siis ennen synnytystä, vieraaseen paikkaan. Olkoonkin, että se on mahdollisesti emon syntymäkoti, se on kuitenkin jo suhteellisen vieras paikka.
Millä tavalla tuollaiset tilanteet on käytännössä hoidettu? Onko emoa käytetty vierailuilla entisessä kodissaan, että tuttuus säilyy? Vai kylmästikö vaan dumbataan sinne synnyttämään?
Itsellä on uros, niin en ole joutunut koskaan tuollaista miettimään. vasta ketjua lukiessa aloin ihmetellä. Joskus harkinnut sijoitusnarttua, mutta nykyinen koira löytyi vähän kuin "vahingossa", niin se sitten jäi.

Voiiko joku,jolla on enempi kokemusta jalostusoikeudella ostetusta nartusta,ottaa muhun yhteyttä s-postilla [email protected]?Haluaisin jutella jonkun kokeneen ihmisen kanssa eräistä asioista.En viittis täällä ruveta kyseleen.KIITOS