Olen viime aikoina hieman analysoinut luonnettani ja koittanut parantaa itsetuntemustani, mutta tiettyä piirrettä ei minun käsitteilläni selitetä. Kyseessä on tietynlainen ylivarovaisuus ikäisieni sinkkunaisten seurassa. Vanhempien tai varattujen naisten kanssa ongelmaa ei ole, vaan voin olla huoletta oma itseni.
En koe itseäni ujoksi, ainakaan perinteisen määritelmän mukaan, sillä en oikeastaan pode esiintymiskammoa vaikka en vapaaehtoisesti huomion keskipisteeksi hakeudukkaan. Myös itsetuntoni vaikuttaa normaalilta, sillä pidän itseäni terveellä tavalla hyvänä, kotia arvostavana ihmisenä jollaisen pitäisi kelvata kelle vain normaalille naiselle. Samalla realistina tiedostan, etten ulkoisesti mitenkään säväytä, suuntaan taikka toiseen.
Olen onnistunut kaventamaan ongelmani siihen, että en haluaisi antaa kellekkään vääriä signaaleja, vaan muodostaa ensin oman mielipiteeni naisesta. Jos nainen on kiinnostava, niin etsin hänen käytöksestään merkkejä mielenkiinnosta yrittäen samalla itse pysyä neutraalina, etten ilmaisisi omaani liian selkeästi. Tällä tehokkaasti ulkoistan ultimaattisen aloitteen naiselle, panematta itseäni likoon.
Lyhyesti siis koen ongelmaksi sen, etten pysty osoittamaan mielenkiintoa ilman, että vastakaiku on todennäköistä. Sinkkunaisiin tutustuessa on todella vaikea keksiä neutraaleja puheenaiheita, joilla voisin kartoittaa koenko naisen kiinnostavaksi vai en. Puisevat puheenaiheet taas eivät luonnolliseti säväyttämättömään olemukseen yhdistettynä ole omiaan lietsomaan naisessa näkyvää mielenkiintoa.
Olenko siis ujo, vai onko kyse jostain muusta?
En koe itseäni ujoksi, ainakaan perinteisen määritelmän mukaan, sillä en oikeastaan pode esiintymiskammoa vaikka en vapaaehtoisesti huomion keskipisteeksi hakeudukkaan. Myös itsetuntoni vaikuttaa normaalilta, sillä pidän itseäni terveellä tavalla hyvänä, kotia arvostavana ihmisenä jollaisen pitäisi kelvata kelle vain normaalille naiselle. Samalla realistina tiedostan, etten ulkoisesti mitenkään säväytä, suuntaan taikka toiseen.
Olen onnistunut kaventamaan ongelmani siihen, että en haluaisi antaa kellekkään vääriä signaaleja, vaan muodostaa ensin oman mielipiteeni naisesta. Jos nainen on kiinnostava, niin etsin hänen käytöksestään merkkejä mielenkiinnosta yrittäen samalla itse pysyä neutraalina, etten ilmaisisi omaani liian selkeästi. Tällä tehokkaasti ulkoistan ultimaattisen aloitteen naiselle, panematta itseäni likoon.
Lyhyesti siis koen ongelmaksi sen, etten pysty osoittamaan mielenkiintoa ilman, että vastakaiku on todennäköistä. Sinkkunaisiin tutustuessa on todella vaikea keksiä neutraaleja puheenaiheita, joilla voisin kartoittaa koenko naisen kiinnostavaksi vai en. Puisevat puheenaiheet taas eivät luonnolliseti säväyttämättömään olemukseen yhdistettynä ole omiaan lietsomaan naisessa näkyvää mielenkiintoa.
Olenko siis ujo, vai onko kyse jostain muusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.