ikävöimään mennyttä, vaikka olis ollut kuinka ihanaa.
Elämä on aivan liian lyhyt jäädä paikoillensa juuttuneena ikävän tunteeseen.
Jos kohtalo suo elämä tuo eteen myös hänetkin taas tai sitten ei.
Ainakin minä toivon hänelle onnellista elämää missä sitten kulkeekin ja kenenkä kanssa.
Elämä on aivan liian lyhyt jäädä paikoillensa juuttuneena ikävän tunteeseen.
Jos kohtalo suo elämä tuo eteen myös hänetkin taas tai sitten ei.
Ainakin minä toivon hänelle onnellista elämää missä sitten kulkeekin ja kenenkä kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä niin. Minäkin toivon henkilölle josta välitän, hyvää elämää...mutten koskaan sanonut hyvästi, enkä halua sanoa. hyvähän se olisi jatkaa eteenpäin, junnaaminen ei oikein auta. Silti en pidä mahdottomana hänen kohtaamistaan joskus aikojen kuluttua uudestaan 'lopullisista' sanoista huolimatta.
Onnea vaan.
Mikään ei ole lopullista jos tahtoa molemmilta löytyy, usein sitä tahtoa ei vaan löydy kuin toiselta joka ikävöi.
Aika muuttaa asiat lähemmäksi fantasiaa, todellisuus ei sitten vastaakkaan unelmia.
Tekisi hyvää jutella kanssasi, ja sitten voisimme sanoa ne lopulliset hyvästit jotka jäivät lausumatta, ainoastaan " voi hyvin ja tavataan taas"
Miksi tarvitsisi sanoa hyvästit, vaikkei ikävän kynsiin jäisikään lopuksi elämää?
Olen samaa mieltä siinä, että pitäisi päästä sanomaan nekin sanat mitä ei ikinä sanonut tai uskaltanut sanoa.
mitä L on?
en usko mitään,vaan voimaksen kynsit tulee....