Oletko miettinyt itsemurhaa ?

yrittänyt ja suunnitellut eri tekotapoja.kuuluu taudinkuvaan valitettavasti.alkoholi auttaa joskus ja rööki.kaikki eivät jaksa elää tämän taudin kanssa.omakin tulevaisuuteni on aika toivoton kun en kestä niitä lääkkeitä vaan muutun puurosuuksi ja tiskit alkaa haista eikä jaksais käydä pesuillakaan.voimia sulle ja pyydä apua heti jos alkaa pörrätä päässä.

Minäkin muutaman kerran yrittänyt. Ensimmäisen kerran kai tosissaan, sitten pari seuraavaa oli enemmänkin hätähuutoja, että auttakaa!

Ajatuksiin itsemurha tulee joka kerta, kun tekee jotakin, mikä kaduttaa jälkikäteen. Ja väsyneenä ei jaksa ajatella selkeästi, putoaa jonnekin harhojen maailmaan jossa kuolema on aina läsnä... Tuo olo tulee tosi usein, vaikka lääkitys pitäisikin olla kunnossa.

Ainoa mikä "auttaa", on se, että yrittää olla hiljaa ja näkymätön. Toivoa että olo menee mahdollisimman pian pois. Auttaisi sekin, että miesystävä ottaisi kainaloon ja vaikkei edes sanoisi mitään, olisi läsnä. Mutta hän ei ymmärrä auttaa, vaikka olen rautalangasta vääntänyt.

Voimia sinulle, Meddy!

olen joskus jopa ajatellut että sittenhän tämä vuoristoratamatkailu päättyis mutta kun on näitä muita ihmisiä ympärillä jotka eivät varmasti ymmärtäisi että ei se elämän pituus ole kroonikoilla yhtä tärkeä kuin ns. terveillä.jos olen useamman viikon down niin tottakai ajatukset muuttuvat synkiksi.meillä sairailla on oikeus tuntea aivan hirveää toivottomuutta ja kaivata täältä pois aina välillä.en kehoita mihinkään vaan toivon kaikille voimia jaksaa päivä kerrallaan.menkää metsään kävelemään jos jaksatte.kävin just ja vähän piristi.ei saa olla liian kova itseään kohtaan vaikka olis pahasti munannu ittesä.olen huono kyllä tässä itse täytyy myöntää.kirjottakaa/älkää eristätykö.

Muista että on yksi joka rakastaa ja välittää sinusta todella paljon. Tämä on hyvä linkki kannattaa katsoa :)

http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=11794

Tämä kysyinen mies kävi kuolleena...

hei daniel.katsottu on.jos on oikein paha olo tälläiselle on immuuni koska me olemme rukoilleet jo lukemattomia kertoja aikaisemmikin.samalla lailla kun olemme ottaneet eri lääkkeitäkin saadaksemme apua.kiitos yrityksestä ei tarina huono ollut.voimia kaikille

Aivan loistava! Mutta onko tuokin bibojen mahtavaa puhetta??

hei sinä rehellinen bipo.et kai sinä vaan luule että me huvin vuoksi ja itsekkäistä syistä haluamme hylätä perheemme ja ystävämme.sairauksiin kuuluu yleensä erilaisia oireita kuten itsemurhaalttius meillä bipoilla.emme tosiaan voi päättää ja pysyä kannasamme koska tässä taudissa mieliala nimenomaan heittelee ihmistä milloin minnekin.mitä tarkoitat valehtelun dynamiikalla?VAKAVASTI MASENTUNEET EIVÄT YLEENSÄ KYKENE PALJON MIHINKÄÄN.LÄÄKÄRISI ON VARMAAN HALUNNUT TUKEA SINUA KEHUMALLA SINUA ÄLYKKÄÄKSI.VARSIN HARMITONTA JA KANNUSTAVAA.KUULUU LEKURIN TOIMENKUVAAN.MIKÄHÄN MAHTAA OLLA SUURIN ONGELMASI ELÄMÄSSÄ?KAIKILLE VOIMIA

Silloin kun olen vaikeasti masentunut, ajatukseni on pyörinyt itsemurhassa, mutta en koskaa ole edes aikonut yritää, en halua samaa kohtaloa lapsileni/läheisilleni sillä Äitini teki itsemurhan ja se on jättänyt minuun tosi pahan arven, sen vuoksi sitä samaa tuskaa en halua tuotaa heille.

Itse olen yrittänyt pari kertaa, muttajoko kipu tai huono onni pysäyttää. Kuristaminen, lääke sekoitukset, auton alle käveleminen...
Toivon melkein joka päivä, että vaikkapa auto ajaisi päälleni, en heräisi enään koskaan, saisin kuolema vakavan sairauksen, en olisi koskaan syntynyt jns....
Nyt näin lähi aikoina olen jo miettinyt viiltelyä, sakset ja puukot on alkanut herättää ajatuksia, ota kiinni ja kurkku auki. Mutta kuten alussa mainitsin, pelkään kipua.
Itsellä on jonkinlainen hämärä suunnitelma, että kun jaksaa ja on oma rauha, voisi vai ryypätä itseni hengiltä ja poistau muiden jaloista pois.

Tarkoitin, että itsaria miettivälle olisi hyötyä - rehellisyys ajattelusta. Bipoille itsensä kontrolloiminen on A ja O ja lääkityskin voi tämän mukaan olla vähäisempää. Itselleen on asetettavat rajat, missä mennään. Nykyään kun tiedetään niin paljon ihmisen mielestä ja siihen vaikuttavista seikoista. Itsemurhaa miettiville voi vain luvata, että elämässä aurinko paistaa aina synkimmänkin myrskyn jälkeen.
Jos itse harkitsisin itsemurhaa, hankkisin itselleni koiran. Ihanan koiran takia en ainakaan voisi kuolla, ja sitä yksin jättää.

Kyllä. Olen miettinyt itsemurhaa kolmannesta luokasta lähtien. Nyt olen 23 vuotias nainen. Viimeyönä ja tänä aamuna en ole taas muuta ajatellutkaan. Mania meni ja masennus tuli.

nupponen hei onx sulle sattunu jotain pienenä vai olitko silloin jo sairas?mikä sun lääkitys on ja auttaako yhtään?

En enää yhtään ihmettele että joillakin ihmisillä on itsetuhoisia ajatuksia tässä kamalassa yhteiskunnassan.
Jouduin psyko terroristin uhriksi.Kaikki ohikulkijat vain kävelivät ohi tyhjillä zombie silmillään kun huusin apua.Silloin koko uskoni ihmiskuntaan kuoli pois kun näin omin silmin että vaikka minut olisi tapettu siihen paikkaan niin kukaan ei välitä.
Ei ole suuri yllätys että sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön jo lapsena.Koulussa sain vain väkivaltaa.Vanhemmat eivät minua ajatelleet he vain ryyppäsivät sekojen kanssa.
Tarinoita väkivallasta minulla on satoja.Väkivalta on tuhonnut koko elämäni.Nyt vaan toivon että joku pv.saan rahaa ja mahdollisuuksia lähteä jonnekin rauhalliseen Aasian maahan missä ei suvaita terrorismia.Onneksi sain tietää että minulla on intialaisia sukujuuria eli suonissani virtaa muutakin kuin saatanan helvetillistä suomalaista verta.Häpeän 24 h että olen syntynyt tänne..

mania vaiheiden jälkeen itsetuhoisuus ja itsensä tappaminen on päälimmäinen ajatus eikä siihen auttanut jos on perheessä ihmisiä jotka sanovat että ehkä sun olisi järkevintä tappaa ittes.