Rinssi mikset sä mua nouda?

Haluaisin kyllä löytää prinsessan, jonka herättäisin suudelmilla. Reippaasti, mutta hellävaroen Heimlichin otteella pamauttaisin myrkkyomenan kappaleen pois hänen kurkustaan.

En tiedä kuinka kaukana olen, kun en tahdo löytää sinua. Etsin kyllä joka päivä.

http://www.youtube.com/watch?v=hCSK0ObkxZo

Mä haluan sun..... Paratiiaiin....... myös

Hui!
Nyt on jo uusi päivä koittanut eikä rinssiä vielä nävy!

Tais kohdata matkalla noidan... Tossa noita sammakoita on ympärillä...

Mistäs niistä alottaisin? ton suutelon...

Prinssi matkaa jatkaa
mut taival tuntuu pitkältä
kosk' ei voi tietää milloin
jahti päättyy
milloin saapuu perille
mistä prinsessa vihdoin löytyy
missä nämä sielut ja sydämet kohtaa
tapahtuuko se tänään, huomenna,
vai vuosikymmenen kuluttua?
On toki metsissä noitia
ja merellä seireenejä
ja maalla piikoja
ja kylissä emäntiä
ja kaupungissa tyttäriä
mut prinssi jatkaa matkaa
sillä hän ei tyydy vähempään
kuin aitoon prinsessaan.
Kas prinsessan puolesta
on valmis kuolemaan,
prinsessan kanssa
on valmis elämään,
tämä uljas,
joskin maaton
prinssi.

Jalo on lupauksesi Uljas prinssi....

Olen niin hädissäni kun sinua ei kuuluu eikä näy...

Onneksi tämä lasikupu on suojanani ja turvanani kunnes saavut mua noutamaan. .

Toivon että aamulla oot viimeistään jo täällä kanssain...

Miten, näetkö sä yöllä jatkaa matkaa?

"Prinsessa ruusulinnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa ruusulinnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen.

Ja linnan muurit kohoaa, kohoaa, kohoaa,
ja linnan muurit kohoaa, kohoaa.

Vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo, avun tuo,
vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo.

Hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo, Ruusun luo,
hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo.

Heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen, kaunoinen,
heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen.

Nyt tanssikaamme laulellen, laulellen, laulellen
nyt tanssikaamme laulellen, laulellen."

Oi Uljas rinssini mun
Linjalla laulaja on,
meidän lemmestä se kertooo..
Miten meidän nyt käykään
kun sinua ei vieläkään näykkään.?
Onkos aikomus sun vielä jalo
ja ootkos matkalla?
Onkos vastaas tullut noita
vai joku muu este tai vaiva?
Lähetäs mulle edes pieni viesti,
jotta tiedän miten sulla menee, miten etenet?
Onkos matkas vaivalloista?
Ravaakos sun ratsu tuuliharja pitkin teitä ja mantuja?
Sua janoisena odotan.
Kovin kauan kestää sun tulos,
saisinpa tän omenan suustani ulos.
Voisin vaikka vastaan juosta...
mutta en pääse irti tuosta.
Kovasti sua odotan,
jotta saisin sen mitä halajan.
Onnen ihanan........

Kilpailija?

Hui!
Tänne oli eilen ilmaantunut jo toinenkin prinsessa RUUSUNEN, Kultakutri.

Minä olen tumma ja tulinen kuin Lumikki
Minä en toivo, että uneni kestää satavuotta ja pensasruusut estäisivät sinua, oi, Uljas ja Jalo Rinssi, pääsyä luokseni.

Minä lasikuvun alla, kukkulalla, omena kurkussa, sinua odottelen. Onneksi jostain jo kuuluu kapse kavioiden!

Ei prinssi prinsessaansa unohda,
eikä askeleensa horju.
Kun taaksensa katsoo
hän näkee että,
lohikäärmeet on surmattu,
pahat ruhtinaat kukistettu,
noitien taiat murrettu,
lumoukset haihdutettu,
myrkytyksistä parannuttu,
arvoitukset ratkaistu.
Mutta tietä riittää,
polkua piisaa,
risteyksiä toisensa jälkeen,
tuhansia tienviittoja joissa
on paikkojen nimiä,
mutta ei sellaista
viittaa eikä karttaa
joka neuvoisi
sen kohdan maailmasta
jossa prinsessa uneksii.
Ei prinssi tästäkään sorru,
eikä prinsessaansa hylkää,
vaan hän etsii ja etsii ja etsii,
kunnes löytää.

Niin luulet Rinssi parka ett tyyni on maa
Ei! se unes on ja varoituksen sulle annan
Kun Rinsessan sä kohtaat ja suudelmalla herätät,
niin silloin myös aavet koloistansa heräävät
kadekukat aukaisevat nuppunsa ja kiukkuinen kiljunta maan täyttää
jos rauhaa te kaipaatte rakkaudessanne niin kateudelta taikojen, te sitä ette saa.
Taian raukeamiseksi on teidän katsottava yhdessä aamunnousuun
satakielen laulunaikaan ja silloin toisillenne sydämenne antaa kultalangoin sidotut aamun ensisäteissä lauletut.
Näillä sanoilla teille onnea toivotan poluillanne sillä en näe tulevaan, se minulta kielletty on
ja nyt mä takaisin tuleeni kietoudun ja siellä nukun, älä kutsu minua!! tulen jos siltä tuntuu ja huomaan avun tarpeenne...etsin tiedon (haukottelee ja häviää)

voi vitun no lifet hävetkää!

Prinssi Uljas ja Jalo

Sua mä haluan kannustaa
ja kaivaten odotan....

Kovasti noi maahiset pelottelevat
ja aukovat suitaan...
Vaaroja on uskomattoman monia.

Voiko löytäisit sä lampun ja sen hengen..
Kolme toivomusta saisit pyytää...

Auttais opastusta ja mitä vielä? Sä toivoisit?..

Auringon nousu ja
satakielen laulu onneamme soittais..
silloin sydämemme
kultalangoin sidotut
aamun ensisäteissä lauletut.
yhdessä kokisimme

Ei prinssejä ole olemassakaan, ainoa joka mut joskus tulee noutamaan on se tuonelan joen laitturi. Ei tullut happy endiä mun elämään, vaan ja niin hän eli yksinäisenä elämänsä loppuun asti.

Jos lampun hengen kohtaisi,
hän kysyisi määränpäätä
pääsyä sinne samantien
viimeisen hän säästäisi
lahjaksi prinsessalle.
Mut toistaiseksi
prinssi matkaa eteenpäin
aina askel kerrallaan,
samoin esteet, vaaratkin
kohtaa aina yhden kerrallaan.
Prinsessaansa haluaa varoittaa:
vaaroista pahimmat ovat
epäilyksen hyinen hyökyaalto,
haaveiden lempeästi syleilevä,
mutta sieluton sumu,
unohduksen loputon räme,
vaikenemisen syvä hiidenkirnu ja
epätoivon pimeä kita,
mutta koska niissä on käyty,
ja koska niistä on selvitty,
niitä osaa varoa ja kunnioittaa.
Sen sijaan toivo ohjaa kuten tähti
päättäväinen mieli pitää tiellä
liikkuvat jalat vievät kohti päämäärää.
Ei ole hän ristiretkeilijä,
mut' uskoo Luukkaan sanaan:
Pyytäkää, niin teille annetaan.
Etsikää, niin te löydätte.
Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Nämä mielessänsä
kulkee prinssi
kohti aamunkoittoa
kohti prinsessaansa.

Eikö Luukkaan sanat koske naisia? Eikö nainen osaa sanoa mitä haluaa. Mistä tulee outo hössötys siitä, ettei nainen voi tehdä aloitetta. Miten se muka on naiselle nöyryyttävämpää kuin miehelle se pakkien saaminen. Jos kerran rakkaus tulee tai ei osaksi parille. Miksi se on siis miehen vastuulla? Vai viekö se pohjan, joltakin poliisi tms. toiminnalta, niin kutsutuilta hunaja-ansoilta? Jotta miehen ei tarvitsekaan sanoa vuorosanoja mahd. tekniikoita käyttelevien henkilöiden nauhoille. Satujen prinsessat/kuningattaret jne. ovat nykyään kyllä aktiivisia toimijoita, eikä mitään nukkuvia, maatiaiskissoja.

Uljas ja maaton

Armas olet jalo!
Viestis tuo ilahduttaa mua,
Kovasti sua jo kaipaan.
Mitenhän selviät tuosta lohikäärmeestä
joka kovasti tuloasi jarruttaa
eikä ymmärrä mun asemaa
Toki toimisin ja luokses juoksisin
jos omena ei painais kurkkua
ja myrkky estä toimimasta.
Lisäksi on vielä tuo lasikupu.

Älä usko vaan tuohon
lohikäärmeen savunkatkeraan sanomaan.
kaiken kauniin se koittaa sammuttaa
Onneksi on voimaa ja rohkeutta sulla
luokseni mun tulla...

Kun sä mut syleillen herätät
nin kyll' poistuu noidan noituus
Ja yhdessä aktiivisesti toimitaan
Pyydän jos kerran annetaan...

Tämä prinsessa ei odota prinssiä noutamaan, koska peili joka ei valehtele kertoi totuuden. Prinsessa kysyi peililtä, vaikka kuten saduissa yleensä peililtä kysytään, että "kerro, kerro kuvastin kuka on maassa kaunehin?". Peili kertoi tientenkin totuuden: "Sinä tyttörukka et ole ainakaan maassa kaunehin, vaan olet yksi rumimmista prinsessoista ja prinssit kautta maailman nauravat sinun rumuudellesi". Prinsessa kiitti peiliä, joka ei voinut valehdella. Hän pyysi palvelijoita viemään peilin sille prinsessalle, jota joka maassa ylistettiin maailman kauniimmaksi prinsessaksi. Ruma prinsessa ei enää katsonut peileihin, ei odottanut prinssiä tulevaksi vaan eli yksinäisenä elämänsä loppuun asti. Peili, joka ei valehtele oli onnellinen uudessa kodissaan, maailman kauneimman prinsessan luona ja palveli pitkään prinsessan kauniita jälkeläisiä. Tiedä vaikka kyseinen peili vielä tänä päivänäkin vastaisi tärkeään kysymykseen :"Kuka on maassa kaunehin?" . Se vastaisi: "Sinä olet maailman kaunein, sinua tulee se prinssi noutamaan ja elätte yhdessä onnellisina elämänne loppuun asti".