Oisko kellään mitään neuvoo, miten saisin jotenkin unohtettua exäni? Aina, jos kuulen biisin, jota monesti kuunneltiin yhdessä tai kun tekstailin hänen kanssaan, niin alkaa itkettämään, tai jos biisi kertoo menetetystä rakkaudesta. En halua lopettaa surullisten biisien kuuntelua, sillä rakastan sellaisia biisejä, vaikkei moni sitä uskoisi kun minuun tutustuu tai näkee minut kaupungilla. Erosimme 10.3, mutta silti jäin kaipaamaan, vaikka suhde kesti vain kaksi kuukautta, mutta se oli sitäkin ihanampaa ja voin sanoa, että oikeasti rakastin tätä poikaa. Välillä on tunne, että olen päässyt yli, mutta monesti iltaisin vain ajattelen häntä ja kaikkea mitä teimme. Enää emme käy samaa koulua, menen itse nyt kasille ja hän amiskaan. Monesti kun kuunteleen iltaisin rakkauslauluja, kirjoitan itse omia lauluja/runoja, ja toivoisin että voisin kertoa hänelle vielä kuinka ikävöin häntä, mutta en halua että hän jää minua kaipaamaan jos on jo ehtinyt päästä yli. Toisaalta olen jo ihastunut toiseen poikaan, mutta silti en uskalla ottaa tähän yhteyttä, sillä tunnen etten voisi enää olla hänen kanssaan onnellinen. Erosimme entisen kanssa, koska hänen uskonsa ei hyväksynyt seurustelua, ja hänen isänsä piinasi häntä asialla, ja koska en ole koulun kauneimpia tyttöjä, hänen kaverinsa dissasivat aina minua. Emme koulussa tervehtineet, jutelleet, ei mitään, katsottiin vaan toista, ei muuta, mutta kun oltiin kylällä taikka meillä, niin tuntui kuin muuta emme olisikaan tehneet, illalla monesti tunnin parin puheluita soiteltiin ja tekstailtii monta tuntia yöllä, kaikkea tehtiin mikä oli ihanaa. Emme ole pitäneet yhteyttä eron jälkeen, koska poika ei tiennyt voimmeko olla enää edes kavereita. Toinen poika joka asuu kuitenki melkein 5 tunnin ajomatkan päässä, on sanonut että hän taitaa alkaa olla kusessa minuun, ja kehuu kuinka kaunis ja nätti olen jne, ja hänkin on komea ja söpö, ja alan itsekkin ihastua häneen,mutta voisimme olla vasta kahden vuoden päästä yhdessä, jolloinka tunteita ei välttämättä ole. Onko muita, jotka ovat kokeneet suurta rakkautta, joka kuitenkin jättää sinut? Olisiko jotain apua, millä lievittää kaipauksen tuskaa?
Enää koskaan voinko ketään rakastaa....?
surullinen tyttö....
174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika parantaa haavat. Muuta en osaa sanoa.
Jäbä lähti 4 kk sitten, me ei edes ehditty seurustella, mutta molemmat oltiin toisiimme ihan kusessa, mutta ei tahdottu pilata sitä juttua heti alkuunsa, päätettiin olla ihan vaan kavereita.
Sitten pojan oli pakko lähteä maisemista, perhekuviot muuttuivat, mä edelleenkin ajattelen sitä, mutta ei olla oltu yhteydessä, se on ollut niin vaivalloista kun sillä oli käytännössä ainoa yhteydenlähde puhelin.
Minäkin tykkään kuunnella noita rakkauslauluja, yleensä niitä joissa menee pieleen, ajattelen monesti silloin sitä ihanaa ihmistä, en ole oikeasti kertaakaan kunnolla itkenyt sen ihmisen perään, koska uskon vahvasti siihen että joku päivä nähdään taas ja voidaan koettaa uudelleen.
Nyt olen siinä vaiheessa että katselen poikia, olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että nyt sillä ihmisellä, jota niin rakastin, on hyvä siellä missä on, saa tehdä itselleen mieleistä juttua. Ja itselläni pitäisi tehdä samoin.