Taas alkaa kesä mennä menojaan. Syksy saa, illat pimenee.
Tunnetko siitä iloa, vai vaivuttaako se sinut epätoivoon?
Syksy on saapunut meidänkin elämäämme, mitä sillä lopulla saamme aikaan?
Jaksatko olla ikinuori nauraja, vai vaivutko mielikoomaan?
Itse olen siinä puolivälissä.
.
Tunnetko siitä iloa, vai vaivuttaako se sinut epätoivoon?
Syksy on saapunut meidänkin elämäämme, mitä sillä lopulla saamme aikaan?
Jaksatko olla ikinuori nauraja, vai vaivutko mielikoomaan?
Itse olen siinä puolivälissä.
.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Nythän sä höpöjä puhut, vai vielä masennukseen vaivuttais.
Kohtahan päästään lehtiä rapsuttamaan ja näkisitpä miten iloset talkkari sedät niissä kasoissa temmeltää.
Annetaan kuule sen iltaruskon tulla ,kyllä se vielä pikkasen naamaa lämmittää.
Eihän meiän tarvii jokapäivä tyhjää hekottaa kuhan eres joka toisena hörötettään.
Tääl on muutenkin vähän vastailijoita ja jos sinäkin vaivut alakuloon niin sithän meiät hukka perii,koitahan reipastua viel on kesää jäljellä.
Totta turiset kuoma.
Pian alkaa kotona kiusattujen talkkarien koston päivät.
Onnen aika auvoinen.
Syksy pudotta lehdet puista. Talkkarien iloksi - viikkokaupalla. Monessa erässä niitä lehtimattoja nurmikoille ja kaduille varisee.
Syys-keltaiset lehdet maan peittää....
Koittaa se ihana lauantai-aamu ja sitä seuraava Pyhä-aamu.
Reipas talkkari menee kalustovajalle jo kello 5.00
Hän käynnistää rakkaan lelunsa. Lehtipuhaltimen.
Iloisesti rallatellen sitten niitä lehtiä kasaan paimennetaan.
Koko kaupungin talkkarit ja puisto-osaston työntekijät ovat yksissä tuumin viikonlopputyössä. Pyhän innostuksen vallatessa heidät.
Lehtipuhaltimen moottorin meluahan voi aina lisätä, pistämällä kierroksia masiinaan ja kierroslukua vaihdellen.
Rekan kokoiset imuriautot ne vasta mukavasti uliseekin nukkujan ikkunan alla.
Kierrosluvun epäsäännöllinen vaihtaminen lisää mukavasti melun kiusaavaa vaikutusta.
Välillä kun vähän peruuttaa moista vempelettä, sen piippaava varoitusääni tuo ihka oman sävellajin ilmoille.
On upeaa herättää kerralla kokonaisen kaupungin väestö. Kerralla. Aamun kauneutta ja lehtien väriloistoa ihailemaan.
Kukapa talkkari ei soisi tällaista nautintoa kaupunkilaisten yhteiseksi riemuksi.
Vain koomapotilaat jatkavat untansa.
No- kaikki loppuu aikanaan.
Valitettavasti heidän onnensa kestää vain noin neljä viikonloppua vuodessa.
Vain toivossa on hyvä elää. viel uusi syksy koittaa. Ehkäpä ensi vuonna saadaan isompi mylly huutamaan..
TYÖN ILOA.
Äläpä huoli,en viittiny ihan noin kaunista kuvaa luora kostonhimostani mutta.
Koittaa se talvikin ja pyryt,mitäs tuumaat kun tullaan auran kans pihaan?
Kolisee se jonkun verran kun sitä takoo jäiseen pihaan ja aina voi jäärä kiinni sopivaan paikkaan.
Ei muuta kun neliveto pois ja sutimaan.
Samalla kattelen paperista missä on pahimpien lehtipuhaltajista valittajien autopaikat ei muuta kun aura ylös siinä kohtaa tai jos vallattomia ollaan niin unohdetaan valli siihen.
Täytyyhän se joskus ensiviikolla korjata pois mut riemu on jo saatu,kahvilla olles saa hyviä vinkkejä pirunkureista muilta auraajilta.
Sannoitus on kans oma huvinsa mut siit tuonnempana.
Vai vielä epätoivoon vaipumaan kun riemut orottaa.
koskaan en oo lähteny huuli lerpallaan töihin ,ain oon laulain työtäni tehny.
Äläs "runtti" uhkaile. Laki on puolellani.
Muistapa kulkureittien auraus-säännöt. Heh-heh.
Etpä pysty sitä auraasi takomaan kauankaan kenttään, kun jäät myöhään aikataulustasi.
Se isännöitsijän "peffannuolija" asuu samassa pihassa. Se Golf-kaveri.
Sillä on kiire lentokentälle.
Meillä on autopaikat vierekkäin.
Mietipä sitä pointtia.
Mutta jos putsaat minun autopaikkani edes kerran talvessa kunnolla, olen onnellinen. Saat Jouluaattona Gögin.
Viime talvenahan et vaivautunut poikkeamaan pihallamme aurasi kanssa, kun joskus illan suussa.
Taisit takoa jo naapuripihassa auraa kenttään, koska kone seisoi varikolla iltapäivään. Poikkeuksetta.
Muuten - joskus mietin, että tekeeköhän talkkari koskaan asioita oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, oikealla tavalla.
No ehkä sentään, kun on vaihtamassa hanatiivistettä kaksiossa asuvan rouvan luona, rouvan ollessa yksin kotona.
Kyllä Teitä Talonmiehiä sentään tarvitaan. Niin että taaskin - TYÖN ILOA
Annahan mun vaipua debiksen syvimpään suvantoon. :/
Isäntäkin tässä vasta ihmetteli, miksi naamatauluni on niin peruslukemilla.
Hyvähän sinun on, keräät ruokottomasti syksyn lehtiä, ja sitten hyppelet kasaan.
Susi meni hukkaan.
Ilman huumoria, mustaakin, en olisi hengissä.
Parasta on, että osaa nauraa itselleen, ja omalle pöljyydelleen.
Minun on sitä helppo osata, olen senverran naurettava.
.
Muinoin, ennen ajanlaskumme alkua, asuin vanhempani kanssa kerrostalossa.
Talvisin talonmies tuli aina ennen aamukuutta, ja kolluutti portaikon rautaritilää, että varmaan ruumiitkin olisivat heränneet henkiin.
Miksihän se piti niin aikaisin tehdä?
Mikä se Göki on?
Onko se jotain suuhun sujahtavaa?
Näin omakotitalossa asuen ei ole edes mitään toivoa saada vanttera talonmies kotiin, kun isäntä on töissä. Ei mitään iloa pukeutua aamutakkiin, punata huuliaan, ja olla raukean näköinen.
Pitäisiköhän ajatella muuttoa k/k:n hallinnoimaan kerrostaloon?
.
.
Autopaikkojahan ei yleensä aurata vaan se on asukkaan vastuulla.
Päälikköni on kuitenkin niin tunnollinen että talven mittaan kierämme pihoja ja tyhjän paikan nähtyämme otamme polanteet pois.
Ainoastaan kerran on sanottuet nopea olit.
Huomasin työn tulleen koneelle ja kun olin melkein nurkalla menin sinne,asukas oli todella hämmästyneen näkönen kun olin ovella ennen koneen sulkemista.
Tunnen pari ikinuorta naurattajaa , jotka kotona ovat kuin perseeseenammuttuja karhuja. Työmaalla mukavia pelleja ja jutunkertojia.
Mulla on taas päinvastoin, kotona ei uskalla suuta avata ku ruokapöyräs.
Ootko saanut milloin örkkyä?
.
Täyttä jaskaa.
Ihminen on jin ja jang, vastavoimat.
Kuka se nyt vallan kaiken aikaa jaksaa nauraa, saati olla vakava?
Onkohan niitä nalleja ammuttu peräpeiliin?
.
Äimän käki on haavi auki ja orottaa selitystä,mikä on örkky?
Käet taskussa, tuossapa sulle örkfiila.
Ollos höveli!
http://www.kakkukeisari.fi/images/uploads/tuotekuvat/Korvapuusti.JPG
.
Olen odottanut kovasti jo syksyä, että pääsisin helteistä. Keväällä sitä odottaa kesän tuloa ja sitten pettyy kun tulee tällainen kesä. Helteitä helteen perään. Koko kesä mennyt hukkaan. Aamulla jo alkaa odottamaan, että aurinko ei enää paistaisi ikkunoihin (vaikka pimentävät verhot). Ei iltapäiväkään ole tuonut helpotusta, asteita on ollut liikaa. Vasta yöllä kun kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi ovat olleet auki, on voinut olla normaalisti. Aamulla taas sama toistuu. Siksi tuntuu, että kesä menee ihan hukkaan, mihinkään ei jaksa lähteä helteellä. Nyt alkaa olla jo kohtuuden rajoissa, tänäkin aamuna ulkona vain noin 11 astetta. Ehkä nyt voi taas ruveta elämään. Joten syksy on minulle iloinen asia!
Samma här.
En tykkää yhtään kamalista helteistä. Ottaa päähän ja sydämeen, huhhuttaa, ja puhkuttaa.
Nyt on jo hyvä, kun alkaa lämpötila olemaan ihan inhimillinen.
Ei tee yhtään mieli lomailla missään Turkin hihoissa, tai muissa helle maissa.
Kyllä vain täällä, kotoisessa Suomessa on hyvä.
Ollaanpa iloisia, hyvä olla on!
.
Syksy on ihmisen parasta aikaa, jotain mukaellen.
Elämäni paras aika on jo alkanut kun illat on pimeneviä ja ilma huomattavasti viileämpää kun vielä heinäkuussa.
Parhaat asiat yleensäkin osuvat kohdalleni aina syksyisin.
Ja vaikka nyt naurankin taas paljon, niin ikinuori ikinauraja en ole.
Olen oikean ikäinen, ja koomaan vaivun JOS vaivun niin keväällä kun aurinko nousee ja särkee mun pään.
Syksyn lapsi olen minäkin.
Koomaankin vaivun, ajoittain, onneksi vain lyhyeksi ajaksi kerrallaan.
Sekinhän on tosin vakava asia, mutta kai sitä nyt saa lainata.
En tiedä tuota ikäasiaa. Kun joka ikinen vuosi tulee yksi lisää, ja sisimmässään kuvittelee olevansa ikinuori, ei oikein tiedä, onko sitä vai tätä.
Nytkin seuraava merkkipäivä mietityttää ja melkeinpä pelottaa.
Mutta, mitenpä sen tuloa estäisi, kuin olemattomuudella.
Ja sekaan ei liene toivottavaa, ainakaan tällä järjellä.
.
Hei me lennetään ; ) Esikoinen Sveitsiin, kuopus soitti Schipholin lentokentältä matkallaan Manchesteriin. Itse lennän elokuun lopulla Amsterdamiin.
Aurinko paistaa korvessa, vieraita tulossa. Puutarhamarjatkin pitää poimia ja viini valmistaa ja vierailla Lapin salomailla, joten ei kerkiä koomaantumaan.
Ihania ovat poikasi, mitä muistan kirjoituksiasi.
Onnea, äidilleen!
Ei koomaannuta, ennen aikojaan.
Ihana aurinko killottaa taivaalla, vielä on kesä ja kärpäsiä, lämpöä ja lempeä.
.
Vuodenajoista eniten odotan aina kevättä, viheriöimistä...leskenlehdille ´juttelua´ kukansiementen vaalimisia, ja loputonta kasteluveden kantamista ... edell. niille kolmelle penkilleni! :D
Hieman ehkäpä suruttaa kukkaloiston hiljalleen hiipuminen...plussaa on et ympäristöni hiljenee!
Mielialan mukainen kulkija olen, väliin puussa - väliin maassa, ei kait iloakaan tuntisi ellei väliin olisi niitä tummia päiviä?
Kelläpä tämä maallinen vaellus olisi pelkkää vuoren laella pällistelyä, aina välillä on sukellettava murheen mustaan alhoonkin.
Sittenpä sieltä ylöspääsy saakin ilon sydämeen.
Puussa.:))
Ihan kuin Riepumatto, kirjoitat, on elomme.
http://www.youtube.com/watch?v=Tnwca8_e3cc
.
@lejanna
Kaksi paikkaa ois kaunista mulla.
Toinen Riippukeinussa selin.
Alla heinässä Kuolemankello, sekin nurinperin.
Voisin kellona hiljakseen tikittää,
katsoo ruutuja Riippukeinun, kuinka eloni tursuaa.
Joka ruudusta hetki pieni.
Joku palanen ihan Luinen.
Omistettu ihan jokaiselle 60 porukalle, lihavillekin :)
H.
Juurikin noin se menee kuin laulussa lauletaan. No...sanonta kai oikeesti olisi et pilvissä...mut´ku tasainen tasaastuja olen en liioitellut :)))
Huomenna on kisulin leikkaus klo 10:ltä, oon tietty ihan kauhuissani, kokoonsa nähden leikkaus on iso sanoi el. vahtia ettei hyppää, loukkaa ihtiään jne... ja se lääkkeiden anto on jotain muuta kuin mukavaa! Luin jostain netistä joskus pitkän kirjoituksen ...kuinka antaa kissalle lääkkeitä...nauroin kippurassa et juurikin noin, vaan tehtävähän se on tavalla tai toisella, satuttamatta.
1.Kuinka annetaan kissalle lääke?
-Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta.Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kun pidät pilleriä oikeassa kädessä.Kun kissa avaa suunsa,pudota pilleri suuhun.Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.
-Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa.Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi.Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pehmennyt pilleri pois.
-Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi.Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi.Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla kymmeneen.
-Poimi pilleri akvaariosta ja kissa vaatekaapin päältä.Huuda puoliso sisään pihalta.Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu-ja takakäpälistä.Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta.Käske puolison pitää kiinni kissan päästä samalla kun tunget puista viivotinta kissan suuhun.Liu´uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.
-Hae kissa verhotangolta ja ota uusi pilleri pakkauksesta.Pistä muistiin uuden viivottimen osto ja verhojen korjaus.Lakaise rikkoutuneet koriste-esineet takasta ja laita ne syrjään myöhempää liimausta varten.
-Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä niin että sen pää juuri ja juuri näkyy puolison kainalon alta.Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki lyijykynällä ja puhalla mehupilliin.
-Varmista lääkepaketista ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle.Juo lasi vettä että saat maun pois suustasi.Laita laastari puolison käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla.Hae kissa naapurin halkoliiteristä.
-Ota uusi pilleri.Laita kissa kaappiin ja sulje ovet kaulan kohdalta niin että pää jää näkyviin.Pakota suu auki jälkiruokalusikalla.Ammu pilleri kissan kurkkuun kumirenksulla.
-Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä ovi takaisin saranoilleen.Laita kylmäkompressi poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä.Heitä T-paita roskiin ja hae toinen paita makuuhuoneesta.Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta.Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi aitaan väistäessään kissaa.
-Ota viimeinen pilleri paketista.Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen puutarhalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän jalkaan.Etsi paksut näppylähanskat vajasta.Pakota kissan suu auki pienellä jakoavaimella.Työnnä pilleri suuhun ja iso fileepihvinpala perässä.Pidä päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä kurkkuun jotta pilleri huuhtoutuu alas.
-Pyydä puolisoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti hiljaa kun tohtori tikkaa sormesi ja käsivartesi sekä poistaa pillerin jämät oikeasta silmästäsi.Poikkea kotimatkalla huonekalukauppaan ostamaan uusi ruokapöytä.
-Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.
2.Kuinka annetaan koiralle pilleri?
-Kiedo pilleri pekoniin.
-Se siitä!
Kävinpä ettiis tään, samantein, noin se menee! :))
Arvaapa vain, että hyvin ymmärrän tunteesi.
Kyllä rakas kanssaolija on kultaakin kalliimpi, ja sen olo ja elo liikuttaa todella paljon.
Toivottavasti kaikki sujuu parhamman päälle.
Pidän täällä peukaloita pystyssä, ja toivon parasta!
Me kätketään lääkkeet johonkin elikon tykkäämään muonaan.
Nyt sille niitä jo pitääkin antaa tämän tästä
Itku meinaa tulla, kun tietää, ettei yhdessäolomme ole enää pitkäikäistä.
.
Woihan rähmäkäpälä, että ihan ihraisillekin?
No voihan taivahan tattiset talipallot!
Koskaan en ole loikonut riippukiikussa, onko se sukua riippakoivulle?
Pikkusekku?
Luut kolisee minullakin, käsivarretkin ovat kuin koivunoksat.
Tursake, tirsake, tulee Parviainen mieleen. :/
Pääasia, että sydän suunnilleen tahdissa tikittää.
Kiitos sananautinnosta!
.
Alku lähti komeest matkaan mut miks toi toinen säkeistö?
Tuli mielikuva hirveen isosta jonka ruho tursuaa joka verkon silmästä ulos ja sit se ruho tikittää.
Pilasit sellasen josta olis voinu pitääkkin.
Woi Ziisus, kun naurattaa. Piti käydä välillä jo pikkulassa.
Ans' mun kaikki kokea. On muuten ihan totta, että koirulille on helpompi antaa pilleriä.
Meillä oli aikoinaan kisuli, joka aina yritti tulla sisään postilaatikon aukon kautta.
.
Käret ku piiskansiimat, älä vaan tirvase ketään nenään saat syytteen ruoskimisesta.
Minähän voittaisin sinut 100 - 0 kädenväännössä, häh, hää!
Olenpa voittanutkin, miehiäkin.
Olen voimanainen, vaikkakin kaitaluinen.
.
Täs sulle kaitaluista
http://www.youtube.com/watch?v=SFoodQRKC6w&feature=related
@k/k
Sinulle vaikeasti avautuva kuvaannollinen runous vaatii, näköjään, selityksen. :)
Laihakin Lumenluoja tursuaa aina vähän Riipukeinun verkossa.
Ei niin laihaa ettei jotain kuvastu Koppakuoriaisen silmiin.
Varsinkin jos kuoriainen makaa selällään.
Kuoriainen on kova kuorestaan, kuoren on kasvaminen kovettanut.
Katsoessaan itseään sieltä ruohoista, on hänen hyvä huomata että joskus on hänellä ollut pehmeitäkin kohtia. Jos sitten luutakin, nuorena kovettunutta.
Hän, ystäväni, ei sit enää vaadi rautalankaa koska runoni on tarkoitettu vuodattamaan kyyneleitä, ilosta tai surusta, raivosta tai ivasta, rakkaudesta, onnesta.
Runot menevät pilalle jos niitä joutuu selittämään, varsinkin minun runoni, koska ne syntyvät yht' äkkiä.
Noh.. kuten tämä vuodatuskin.
Nuorehkon Orhin korskea korskahdus :)
H.
Hih, hienoa!
Äsken meinasi tulla tukehtuminen. Isännän susijahti saavutti vihdoin tänään tulosta. Hörsäsin wasabia kepeillä suun täydeltä, ja olipa niin tulista, että aivan hirveää, kun sika paloin poroksi.
.
No joo, selityksen jälkeenkin on sanottava et en tykkää pikasson tauluistakaan,venäläiset luonto ja eläikunnan mestarit viehättää enemän.
Mut onnea valitsemallasi tiellä.
Maltti on valttia meinaan kun meinasin tuol ylempänä olevaan kirjoituksees ,suden menemisestä hukkaan.
vastata et ei haittaa kuhan ei menny hevon p.......seen.
nyt ku luin juttus niin olishan siin ollu vahvaa sympoliikkaa..
Oltiinpa kerran tuttujen kanssa seilailemassa vesillä ja tuli vastaan rautavene, jonka keulassa luki wanhanajan kirjaimilla Hevonper*e.
Olen nähnyt myös samoilla vesillä Selipaatin ja Rappijollan.
Venho kävi ilmeisesti höyryn voimalla.
Muhkea koivunpolton tuoksu jäi jälkeensä.
Minä pelkään merta, laajaa vesialuetta, jossa ei rantoja näy, karmea paikka.
Kerran oltiin lähdössä merille, tulikin yhtäkkiä myrsky, täryisä tunne pakaroihin.
Kieltäydyin jatkamasta matkaa.
Joki on mukava, kun rannat näkyy, on turva kelkassa.
.
Kevätihminen olen, ehdottomasti. Herään eloon helmikuussa kun auringon kaari on jo korkea ja tämä maailmaa ylläpitävä valopallo nousee jo kahdeksan maissa, siis ennen minun (nykyistä) ylösnousuaikaa ;-)
Keväthanget ja hiihto, ah silloin tuntee ettei talven pimeys ja kylmyys ollut turhaa vaan valmistautumista uuteen valoisaan nautintoon.
Kesä on heleä ja ihana, satoi sitten tai paistoi. Kesällä suunnilleen vain nautin ja laiskottelen.
Kun kesä kääntyy syksyyn alkaa tarmokin taas kasvaa. Toivottavasti myös tänä vuonna. Tarmoni osoitus on vähintäänkin se että selaan nettiä hullun lailla ja jopas viimein onnistun löytämään etelän-reissun, sopivanhintaisen, mikä entiselle yljällekin sopii. Huhhuh, on siinä hommaa. Mutta aina on onnistunut.
Nauramista en ole vielä lopettanut, mutta turhan nauraja en ole.
Iloista syyskesää vaan kaikillen, nautitaan vielä syyslehdettömistä ja lumettomista maisemista, aika lämmintäkin on. Vielä. Jopa vesi 23-asteista.
Mua kyllä usein naurattaa, mikä vaan.
Nytkin luin ukkelilleni tuon kissan pillerinpyörityksen, ja meinasi tulla kissat housuun. No, ei minusta kai miestä tulekaan.
Sellainen tononokka minä olen, anteeksi. :))
Se on ihanaa, että tuntee kevään riemastuttavan vaikutuksen. Toisillehan se taas saa aikaan masennuksen. Keväästä pidän, onneksi, itsekin.
Meren jää, siellä kevätauringon loisteessa pilkkiminen, mikäpä voisi olla upeampaa? Kesän heleää hellettä, kevään keveää kohinaa, syksyn pimenevää täyteläisyyttä, talven turvaisaa kodikkuuta, onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.
Vaikutat melkomoisen tarmokkaalta ja tomeralta.
.
Et osunut oikeaan: olen laiska naatiskelija ;-D
Tai ehkä niinkin voi ajatella että olen tomera yhdessä mutta tosi vähän tomera toisessa asiassa... kun pääsin eläkkeelle niin nyt ei ole pakko mitään! Ja siitä tunteesta nautin.
Ei vaivuta..enkä aio enää saada mitään ihmeitä aikaan tämän loppuelämäni aikana, kunhan menen päivän kerrallaan, sen kummempia suunnittelematta, - kunnonkohotus kuurin kyllä aion tänä syksynä aloittaa..sen päätin kun nuo metsäiset marjareissut tuntuvat jo niin käyvän voimilleni, eli olen luvannut itselleni uimahallia, hiihtoa, sauvakävelyä jne..nyt loppu löhöily ja olkapään sairastelu - niih! :)
Olkapäällesi toivon kaikkea hyvää.
Kuntoa kai tässä saisin minäkin nostattaa, ainakin olisi varaa.
Sitten kun, ja ottia tuota, ja huomenna........ensi kuussa, vai auringossa.
Aattelepa, ihanaa, että on marjoja takataskussa, 90 % sanottiin mustikoistakin jäävän metsiin.
Kukahan ne marjat on niin tarkkaan laskenut. :)
Ei ole poimijoita omassa maassa, sohvaperunat kääntää vain kylkeään navan pysyessä paikallaan, kuin suuri runoilija, Juice, sanoi.
.
Niin, no jos niitä on vain kymmenen mustikkaa :)
Toillai, on niillä konstit, eikö nuo laskenen niitä sateliittikuvista :)
Nyt öitä ja hyviä..ei jaska enää..
Röitä, röitä, minä, yökissa vaanin vielä hetken, kun on nyt aikaa siihen. ♥
.
Tuo on pakko uskoa (että kesä on mennyt) kun yötkin ovat viilenneet eikä tuuli käy enää yhtä leppeästi kuin pari viikkoa sitten.
Minä tykkään syksystä. Ilman raikkaus, puiden ja pensaiden väriloisto, sadonkorjuu.
Eri vuodenajat nostaa pintaan itsestäkin eri puolia. Syksy on mullekin aikaa, jolloin aktiivisuus lisääntyy ja aloitetaan ensimmäiseksi kunnonkohotus. Helteillä mitään jaksanut...
Loppuelämälle ei ole erityisiä suunnitelmia. Kunhan seurailen ja yritän olla avuksi, missä voin Ja omassa itsessä löytyy työmaata kodinkunnostuksesta puhumattakaan.
Olen aina vakuuttanut, että mulla on depressiivinen luonne, mutta kun kukaan ei usko. Mua naurattaa moni asia, vakavakin. Ja nämä iloittelut ja sananvaihdot
tälläkin palstalla saa mut nauramaan. Mutta kyllä minä koomaankin vaivun, eikä maailmantuskasta näköjään pääse eroon edes näin vanhana.
Tunnenpa hengenheimolaisuutta kanssasi, tuosta lopussa kirjoittamastasi asiasta.
Toisaalta olen pessimistinen, mutta moni homma naurattaa, ja onneksi tuo kaveri on samanlainen. Monesta vakavastakin jutusta on pystytty selviytymään varmasti samanlaatuisen huumorin ansiosta.
Syksy on myös mukavaa aikaa. Juuri tuo puhdas ja raikas ilma, jota on helppo hengittää.
Eipä niitä suunnitelmia kannata niin takitillaan tehdäkään, ei kaikki mene kuin suunnitellaan. Saisi elää vain tätä omaa, arkistakin elämäänsä jokseenkin terveenä.
.
Voi hyvät hyssykät tätä meininkiä! Kissuli haettiin klinikalsta puoli viiden aikaan ja sai vielä lisäpistoksen untenmaille, jo senverran virkoili et raaputteli kaulurin auki, no murahteli kuin iso koira kun laitettiin takasin ja ilmastointiteipillä sivu kiinni...kuhan pysyisi. Jatkaa unosiaan.
Koko vatsapuoli on tikeissä...ylhäältä alas, maitorauhasten ja maitorahaskasvainten poisto, eli tisut vietiin jokainen..olihan tuo jo toinen leikkaus, joten eipä uusiudu patit ainakaan niissä rauhasissa enää.
Itku minulta pääsi kun näin tuon mahapuolen, kuinka kipeä se onkaan ja osaanko mä hoivata oikein...? Uskallanko nukkuakaan ettei hyppää tjms... Tunnempa itteni tällähetkellä hyvin avuttomaksi, ja sitä tapahtuu harvoin :/
Voi teitä, otan osaa meeri. Viattomille ei soisi mitään kärsimystä, mutta niillehän sitä aina tulee...Toivotaan, että Hänellä on jo huomenna parempi päivä.
Nyt puhut kaveri asiaa, räävitön ja sumeilematon ,nauru läpi kyynelten piti likan ja mut järjissään monta kertaa.
Ohhoh, sehän olikin iso operaatio. Nyt on varmasti kisuliini-parka kovin kipeä.
Mutta mitäpä ei tekisi rakkaan lemmikkinsä puolesta.
Saiko se mitään särkylääkettä kipuihin otettavaksi?
Minä kyllä muistin kisun leikkausta, ja elinpä hyvinkin mukana.
Nyt vain odotellaan, että kunto kohentuu!
Katselen Subilta ihania pyörätuolihäitä. Kyllä ihminen saa olla onnekas, jos pääsee kävelemään omilla jaloillaan, mutta ei vamma estä elämästä.
Monesi on tullut mieleen, että tollottavat ihmiset aiheuttavat vammaiselle enemmän pahaa, kuin oma vamma tai sairaus, josta on tullut pakosta tuttu.
Toivottavasti ihmiset opettavat lapsilleen erilaisuuden ymmärtämistä.
.
Niin on, itku ja nauru ovat kavereita.
Mutta onneksi huumoria on meilläkin vielä riittänyt. Joskus ei tarvi paljoakaan, niin nauru raikaa.
Nyt on tippa silmässä, kun katselee peittelemätöntä nuorta lempeä.
Onnea heille kahdelle, telkkarissa.
Osaisivatpa ihmiset kunnioittaa omaa terveyttään, ennenkin kuin se temmataan pois. Usein se on pienestä kiinni.
.
demeter ja lejanna....kiitos ihmiset, jo kolmas yhteenotto...huoks. miehellä sormet veressä...hanskat käsiin ja uusiksi...kaulapantaa kiristettiin pykälällä...!
Kuinkahan käy , onko vietävä johkin hoitolaitokseen joksikin päivää, miten imeessä saan muka huomenna annetuksi lääkkeitä...kissu oli kuin peto!
Yöksi suunniteltiin veskiä, saunan ovenrako kiinne , ei pysty hyppiin mihinkään ... ei ikinä enää...olen toistellut itselleni, joten empä taida enää sitä koiranpentuakaan haluta, ei minusta ole tähän rumpaan uudestaan. Vaikeutta lie vasta edessä....!
On laastari joka säännöstelee lääkettä ja lauantai-iltana otetaan pois. Tuo muovikaukalo on lastentekoa kun noin helposti irtoo, Ja uskokaa etten itke rahanperään, vaan en uskalla edes sairastua...! Onneksi Kela sentäs jotain antaisi takaisin :))
Se on tosiaan kummallista, kuinka vahvoja ovat muutaman kiloiset eläimet.
Varsinkin kissa on tosi jäntevä ja vahva, ja ne kynnet.
On teillä urakkaa ja mielipahaa, mutta toivottavasti se iloksi muuttuu!
Onneksi eläimistä pitävät, pitävät ihmisistäkin.
Säälitti katsoa Hitlerin saksanpaimenkoiran luimistelua.
Oma eläin hangoittelee ihan karmeasti vastaan, kun yritetään sen kynsiä leikata.
Nyt, sen tultua vanhaksi, ihan pelottaa, että sillä menee luita poikki, kun toisen on yritettävä pitää sitä paikallaan. Eikä sekään aina onnistu.
Kela saisi kyllä osan korvata näistä lemmikkienkin hoidoista, kyllä ne niin tärkeitä ja rakkaita meille ovat. :)) Ja parantavat omistajiensa terveydentilaa, kertoo tiede, ainakin tänä päivänä, tiedä mitä huomenna.
Brittien illallisilla oli tänään 2 chihuahuaa, joita sitten moni inhosi sydämensä
pohjasta. Tosiaan, kuin joskus sanoit, siinä ohjelmassa ei paljon toisten tunteita säästellä.
.
Kovat on ajat, sano :) Noo kattellaan miten homma etenee, ilimiteeraan sitte!
Niin kun katton tuota Suurin pudottajaa niin en näe tota brittien juttua, mut olikohan et lauantaisin tulee pötkössä aamusta noi samat, joten kattelen kyllä :))
Ruotsalaiset ovat fiksuja toisiaan kohtaan jos näihin vertaa... ivataan ja naureskellaan toisen kodille, mä häpeen usein tuota moukkamaisuutta, liekö maantapa?
Meinaampa lukeen lehtiä yötä kuluttaessani, uskalla nukkuunkaan mennä..hyvää yötä sinulle.
Mitä kuuluu kisuli-kullalle?
Toivottavasti hyvää.
.