Nuorena mummiksi, häpeäkö?

Niin, tai sitten kyse on siitä, että nainen on huolissaan oman tyttärensä elämästä ja parisuhteesta johon lapsen on hankkinut. On hirveän raskasta pitää yllä jotain onnellista kulissia, että ihanaa tytär sai lapsen, kaikki on hyvin, heidän parisuhteensa kukoistaa, mummous on ihanaa... kun seuraavassa hetkessä kaikki voi olla säpäleinä.

Hänestä voisi olla kiva puhua jollekin todellisista tunteistaan ja huolen aiheistaan, mutta selvästikään sinä et ole sellainen henkilö.

Voi olla niinkin, että hän pelkää, että sinä kadehtisit hänen onneaan.
Tai sitten hänen tyttärensä ei halua, että hänen asioitaan levitellään.
Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Onko tämän ystäväsi tytär kovin nuori? Jospa ystävättäresi jotenkin häpeää sitä, että hänen tyttärensä on saanut niin nuorena lapsen?

Minä tulin 44-vuotiaana mummiksi, kun vanhin tyttäreni sai 20-vuotiaana esikoisensa. Aluksi olin pahoillani tyttäreni raskaaksitulosta, mutta en tietenkään voinut asialle mitään, ja jouduin tyytymään tilanteeseen.
Tänä päivänä olen älyttömän onnellinen suloisesta pienestä pojasta (nyt jo 4-vuotiaasta), ja nautin täysin rinnoin, kun poika huutaa minua mummi-nimellä.
Muutaman kerran on käynyt niinkin, että minua on luultu pojan äidiksi...;)

Keinot on monet. Ystäväpiiriini kuuluu yksi mummi ja yksi pappa, joista kumpikin käytää samaa "hämäyskeinoa". Lapsen lapsi kutsuu heitä etunimeltä. Eivät halua konkreettista muistutusta iästään kutsumanimen muodossa. Tanssipaikoilla 50 - 60 vuotiaat isoisäksi sopivassa iässä olevat miehet tanssittavat nuoria tyttöjä. Puumanaisista puhutaan yleisesti, ihan aiheesta mielestäni. Ovatko nämä kaikki kolme kategoriaa merkkejä siitä että luullaan/ halutaan olla nuoria. Valheellisestikin.

Itse ainakin nautin juuri tästä mummiudestani. Ihanaa kuulla kun pikkuneiti kajauttaa suureen ääneen "mummiiii määä tulin jo".

Antaa ihmisten elää. Kukin on onnellinen omalla tavallaan. Ihana asia on, kun nautit mummiudesta ja lastenlapsesta - se on suloista. Joku toinen ei ehkä ole edes mummi tai pappa 50-60 vuotiaana ja hän nauttii tanssipaikoista ja tanssimisesta.
Tottahan moni hyvä pappa hyvänä tanssijana on mieleinen tanssipartneri nuorellekin tytölle, samoin toisinpäin puumanaiset voivat olla tosi reiluja ja mukavia, joten kyllä nuoretkin miehet heitä arvostaa. Nykyään nuo ikärajat ovat vähän häilyviä - ennen pidettiin tiukasti sopivaisuudesta kiinni ja ainakin minusta on vaan mukavaa, kun eri ikäryhmät kohtaavat. Elämä on täysipainoista nuorena, aikuisena, keski-ikäisenä ja vanhanakin.

Tulin ensimmäisen kerran mummuksi 41-vuotiaana, tyttäreni oli 18, mikä tuntui liian nuorelta (ja varmaan sitä olikin), mutta mummo olen ollut ja ylpeä siitä. Nyt tosin tunnen itseni vähän vanhaksi, kun lapsenlapsi aloitti yläasteen :) Nuorempi sentään vasta täyttää kaksi. En ole koskaan hävennyt mummouttani, vaan olen aina ollut lapsenlapsistani ylpeä. Mummoksi sanoavat, tyttäreni sen sijaan kutsuu etunimeltä (on aina tehnyt).

Tulin mummmoksi 38 vuotiaana ja toisen kerran 39 vuotiaana. Itse tein lapset nuorena ja niin tekivät omanikin. :) Nuorena jaksaa ja itsekin jaksan vielä olla paljon apuna:)