Ilta on kulunut mukavasti seuratessa kyseistä keskustelu palstaa!
Itselle nämä keskustelut oikea oppisuudesta ja siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, on hyvinkin tuttua! Olen lähtöisin lestadiolaisesta kodista ja mieheni on lähtöisin helluntalaisesta kodista!
Tällä hetkellä meillä on kaksi lasta, jotka olemme pyynöstäni kastaneet! Se ei ollut helppo ratkaisu koska se mihin minut oli opetettu olikin toiselle väärää oppia! Raamatun tarkoitus kasteesta lapsena, oli minulle kyllä hieman epäselvä mutta se tuntui oikealta ja Suomen laki antoi minulle vahvemman aseman kuuluessani Luterilaiseen kirkkoon! Mieheni ei tullut kastetilaisuuteen, kunnioitin häntä! Lapsemme myös siunattiin, kuten yleensä helluntalaiset tekevät!
Uskommehan kuitenkin yhteen jumalaan ja saman kirjan sanoihin, siis kunnioitimme toisiamme!
Näin voisi tehdä myös uskovaiset lestadiolaisten sekä helluntalaisten puolella, siis kunnioittaa toisiakin näkemyksiä! En tarkoita tällä sitä, että asiat täytyisi nähdä samalla tavalla vaan hyväksyä ettei Jumalan palvelu ole kenenkään yksinoikeus!
Väittäisin että hyvin harva lestadiolainen on päässyt näkemään niin läheltä helluntalaisten elämää kuin itse olen! Olen huomattavasti suvaitsevampi ihmisenä, kuinka helposti tuli tuomittua helluntalaiset vaikka en tiennyt heistä yhtään mitään ja tiedän että sama koskettaa lähes kaikkia lestadiolaisia tänäkin päivänä!
Saman väittämän esitän helluntalaisille! Nämäkään väittämät eivät puhu samanlaisen opin puolesta, ei niiden tarvitsekkaan! Mielestäni jokainen uskokoon tavallaan, turha niistä on väitellä! Eiköhän tuomion hetkellä jakoa tee joku muu kuin ihminen!
Minulla on erittäin positiivisia kokemuksia lestadiolaisista, myöskin sen lisäksi että lähes koko sukuni on uskovaisia, minulle on jäänyt hyviä ystäviä nuoruudesta! Nyt onkin lähestymässä paljon puhutut suviseura, sinne aina mielelläni menen koska voin tavata ystäviä ja sukulaisia ympäri suomen! Ja onhan siellä aina niitä lapsuuden ja nuoruuden hyviä muistoja!
Pari kertaa on kyllä mieli mennyt surulliseksi suviseuroissa tai vastaavissa isoissa seuroissa, kun olemme mieheni kanssa hyvällä mielellä menneet paikalle ja kuulleet niin pienten kuin isompien suusta, "kato, nuo ei oo uskovaisii eikä ne pääse taivaaseen" tai "mitähän nuo täällä tekee"!
Ne on lauseita, jotka harvemmin houkutteleen ei uskovia sanan kuuloon! Minä itse olen tainnut myös kuulua siihen parjaavien joukkoon, mutta ei asiani silloin hyvin olleetkaan!
Juhannuksena aiomme myös suunnistaa helluntalaisten konferenssiin Keuruulle, siellä myös käymme tapaamassa ystäviä ja sukulaisia! Kyllähän vanhempi lapsistamme jo ymmärtääkin, että jotain erilaista niissä tapahtumissa on, mutta yhden yhdistävän tekijän hän aina muistaa Taivaan Isä ja Jeesus!
Näin eletään meillä, olisi kiva saada kommetteja asiasta sekä kokemuksia jos jollakin samanlaisia!
Itselle nämä keskustelut oikea oppisuudesta ja siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, on hyvinkin tuttua! Olen lähtöisin lestadiolaisesta kodista ja mieheni on lähtöisin helluntalaisesta kodista!
Tällä hetkellä meillä on kaksi lasta, jotka olemme pyynöstäni kastaneet! Se ei ollut helppo ratkaisu koska se mihin minut oli opetettu olikin toiselle väärää oppia! Raamatun tarkoitus kasteesta lapsena, oli minulle kyllä hieman epäselvä mutta se tuntui oikealta ja Suomen laki antoi minulle vahvemman aseman kuuluessani Luterilaiseen kirkkoon! Mieheni ei tullut kastetilaisuuteen, kunnioitin häntä! Lapsemme myös siunattiin, kuten yleensä helluntalaiset tekevät!
Uskommehan kuitenkin yhteen jumalaan ja saman kirjan sanoihin, siis kunnioitimme toisiamme!
Näin voisi tehdä myös uskovaiset lestadiolaisten sekä helluntalaisten puolella, siis kunnioittaa toisiakin näkemyksiä! En tarkoita tällä sitä, että asiat täytyisi nähdä samalla tavalla vaan hyväksyä ettei Jumalan palvelu ole kenenkään yksinoikeus!
Väittäisin että hyvin harva lestadiolainen on päässyt näkemään niin läheltä helluntalaisten elämää kuin itse olen! Olen huomattavasti suvaitsevampi ihmisenä, kuinka helposti tuli tuomittua helluntalaiset vaikka en tiennyt heistä yhtään mitään ja tiedän että sama koskettaa lähes kaikkia lestadiolaisia tänäkin päivänä!
Saman väittämän esitän helluntalaisille! Nämäkään väittämät eivät puhu samanlaisen opin puolesta, ei niiden tarvitsekkaan! Mielestäni jokainen uskokoon tavallaan, turha niistä on väitellä! Eiköhän tuomion hetkellä jakoa tee joku muu kuin ihminen!
Minulla on erittäin positiivisia kokemuksia lestadiolaisista, myöskin sen lisäksi että lähes koko sukuni on uskovaisia, minulle on jäänyt hyviä ystäviä nuoruudesta! Nyt onkin lähestymässä paljon puhutut suviseura, sinne aina mielelläni menen koska voin tavata ystäviä ja sukulaisia ympäri suomen! Ja onhan siellä aina niitä lapsuuden ja nuoruuden hyviä muistoja!
Pari kertaa on kyllä mieli mennyt surulliseksi suviseuroissa tai vastaavissa isoissa seuroissa, kun olemme mieheni kanssa hyvällä mielellä menneet paikalle ja kuulleet niin pienten kuin isompien suusta, "kato, nuo ei oo uskovaisii eikä ne pääse taivaaseen" tai "mitähän nuo täällä tekee"!
Ne on lauseita, jotka harvemmin houkutteleen ei uskovia sanan kuuloon! Minä itse olen tainnut myös kuulua siihen parjaavien joukkoon, mutta ei asiani silloin hyvin olleetkaan!
Juhannuksena aiomme myös suunnistaa helluntalaisten konferenssiin Keuruulle, siellä myös käymme tapaamassa ystäviä ja sukulaisia! Kyllähän vanhempi lapsistamme jo ymmärtääkin, että jotain erilaista niissä tapahtumissa on, mutta yhden yhdistävän tekijän hän aina muistaa Taivaan Isä ja Jeesus!
Näin eletään meillä, olisi kiva saada kommetteja asiasta sekä kokemuksia jos jollakin samanlaisia!
Vastaukset 16
Vanhimmat
On totta että osa vl-uskon kieltäineistä tulee monena vuotena suviseuroihin, vaikka eivät enää itse samanlailla usko. Se on hieno asia.
Totta kai ulkopuoliset sen huomaavat ja tuntevat keskusteluissa ja joskus antavat tahtomattaan/ajattemattaan törkeän kommentin, kuiteskaan tarkottamatta sillä mitään pahaa.
Joskus sitä itekin ihmettee, että henkilö joka on kieltänyt uskon tulee joka vuonna suviseuroihin. Tottakai tällöin seuroissa näkee sukulaisia ja muita tuttuja, joita ei muuten ehkä koskaan näkisi. Toisaalta kun me emme itse päätarkoituksena mene sinne tuttujen takia, vaan kuulemaan Jumalan sanaa ja tuntemaan hengen yhteyttä muiden uskovaisten kanssa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsesi huomaavat opetuksessa eron. Voi olla että he ovat pitkään hämillään asiasta, ennenkuin tajuavat asian. Olisi hyvä, että lapsesi tietäisit aina kumman uskonnon tilaisuuksissa milloinkin ovat, jotta eivät sotkisi opetuksia keskenään.
Sanompa vain, että sekaoppisuus on syntiä, josta tulee tehdä parannus. Raamatussa on vain yksi oppi ja yksi totuus... erot ovat niin suuret helluntaioppiin mm.vanhurskauttamisoppi, kiliasmi, henkikaste, ym.
Luterilaisen kirkon jlp-kaavaan kuuluu yhteinen uskontunnustus. Pappi sanoo "Nouskaamme tunnustamaan yhteinen uskomme" ja sitten lausutaan yhdessä apostolinen uskontunnustus. En sitä käy tähän kirjoittamaan, mutta haluaisinpa tietää miten vl-uskontunnustus eroaa tästä.
Jos minä sydämestäni uskon ja tunnustan sen apostolisen uskontunnustuksen sanoin, niin mikä on fakta tai kukaan muukaan minulta sitä viemään.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:38 - 39)
Voi, voi Suuri ero on myös Pyhän Hengen pappeudesta jota helluntai oppi ei tunnusta...
Kuulin juuri, että eräs helluntaipappi oli kertonut, että hänen V-Lestadiolainen siskonsa oli levitellyt hametta ja sanonut, että heillä on avainten valta ja (helluntai)pappi oli tilaisuudessaan sanonut ettei ihmisellä tai seurakunnalla ole tuota valtaa antaa synteä anteeksi.
Vaikka Jeesus on tämän vallan antaa syntejään omille antanut:
Raamatussa on Sana: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,
niin kaikki tämä teille annetaan.” Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.”
Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan syntyy uskosta uskoon. (uskovaiselta, uskovaiselle).
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).
2.Kor.5:18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte. Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan syntyy uskosta uskoon.
Taisit kuulla väärin papin tarinan, tai keksit sen itse, vai oliko roolit toisinpäin. Kaikilla on oikeus antaa syntejä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä, ei omassa ihmisyydessään.
Lestadiolaiset ovat osa pedon (katol kirkko) ruumista. Heidät poltetaan tulessa yhdessä pedon kanssa.
Voi näitä oppikysymyksiä. Ihan tulee surulliseksi, kun lukee tätä. Täytyy kysyä onko Kristus jaettu? Ei ole.
Kiinan seurakunta kasvoi ja laajeni vainoista huolimatta. He olivat yksimielisiä ja elivät yksinomaan Jeesukselle, välittämättä vainoista ja ahdistuksista, joita uskonsa tähden joutuivat kokemaan. Länsimaista salakuljetettiin heille raamattuja ja kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes jotkut järjestöt alkoivat laittaa opillisia kirjoja mukaan raamattu kontteihin. Silloin seurakunta alkoi hajaantua ja vain Jumalan suuresta armosta ja hänen uskollisten palvelijoidensa kuuliaisuudesta johtuen, he saivat hyljätä oppikysymykset ja jatkaa yhtenäisenä seurakuntana joka vie sanomaa kristuksesta kaikkein vaarallisimmille alueille maailmassa.
Älkää jakako Kristusta. On suurta eksytystä alkaa puhumaan opeista, koska ainoa oppi joka meillä tulee olla on oppi Jeesuksesta ja Pyhän Hengen toimiessa tulkkina, ei virheitä voi tulla.
Saahan näistä keskustella, ja olla erimieltäkin, jos niin haluaa...
"Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa"
Poimin lyhyesti ne asiat, jotka haluan mainita toiseltakin foorumilta, joka oli mielestäni hyvin esitettyä. En ole teologi, joten esitän asian omalla tavallani vajavaisesti. Pääasia on, että ihmisellä on synnit anteeksi ja on Jumalan lapsi.
Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta (ef.4:3-5). ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.
Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).
Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".
Itse olen entinen lestadiolainen, nykyinen helluntalainen.
Olen saanut myös kuulla MIKSI tulit suviseuroihin. Ja ihmettelen sitä suuresti.
Ajatellaan asiaa semmoisen näkökulmasta joka ei ole uskossa. Hän on suviseuroissa varmaan uteliaisuuttaan ja hän ei voi siellä korviaan sulkea saarnoilta. Hän saa siinä ihmettelyn keskellä kyllä Sanan rieskaakin. KIITTÄKÄÄ Herraa jokaisesta ei uskovasta joka tulee sinne , rukoilkaa heidän puolestaan että he löytävät elävän Jumalan. Lestadiolaisille se yleensä tarkoittaa kääntymystä myös lestadiolaisuuteen, mutta minulle se ei tarkoita sitä koska mikään herätysliike ei ketään pelasta, vaan usko Jeesukseen ja syntien pesu Jeesuksen verellä. Jeesus kuoli jokaisen meidän vuoksi Golgatalla, Hän ei erottele niitä ketkä kuuluu mihinkin liikkeeseen vaan Hän katsoo siihen mikä on sydämentila ja kuka siellä sydämessä on saanut Herruuden.
Täällä on useaan otteseen esitetty Raamatusta kohtia eriseuraisuudesta, joita tulee karttaa. Väärä oppi vie kadotukseen.
Ei voida opettaa mitä tahansa/monella tavalla ja nähdäkseni helluntaioppi on pielessä paheman kerran.
ollutkaan siita kyse etta kuka tahansa eriseuralainen pelastuu, vaan siita joka on uskossa ja on saanut syntinsa anteeksi. Miten se oikein pitaisi teille selittaa etta tajuaisitte? Tuntuu ettette HALUA sita ymmartaa ja hyvaksya vaikka tajuaisitte mita teille sanotaan. Milla tavalla "nahdaksesi" helluntailaisten oppi on "pahemman kerran pielessa"?
2.kor.11:4. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte: (Tässä on asianyhteyden mukaan kyse vanhurskautamisopista).
Helluntaiopissa on väärä vanhurskauttamisoppi. Tehdään uskon omia uskon ratkaisuja ja tekoja, eikä Jumala vanhurskauta siten jumalatonta.
Helluntaioppi on ihmiskeskeistä ja korostetaan ihmeitä. Koskaan ei tulisi mennä latvasta tyveen, vaan tyvestä latvaan.
Matt.24:24. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
vaarassa. Ei helluntailaisuudessa opeteta "vaaraa vanhurskauttamisoppia". Helluntailaisuudessa ei korosteta ihmeita vaan Jeesusta. Mutta kun on taman ymmartanyt, silloin myos ne ihmeet ovat normaalia toimintaa, mutta niita ei siis korosteta. VL:suudessa korostetaan taas synteja. Eikohan joka seurakunnalla ole asioita joita korostetaan enemman kuin jossain muualla. Se ei tee siita kuitenkaan vaaraa oppia. Niin kauan kun opetus pysyy Jumalan sanassa, opetus on oikeaa.
mulle on turha selittää...Kyllä mä teidät tunnen läpikotosin!
Raamattu varoittaa kaikkialla ihmeistä, jotka vievät kadotukseen.
Uskonpuhdistuksen sanoma on tarpeen tänääkin: "Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain tekoja": Tätä ei opeta helluntaoppi. On omia ratkaisuja ja tekoja, kautta koko elämän.
Kiitos Ei!
koskaan edes kaynyt helluntaiseurakunnassa? Vaikuttaa vahvasti silta ettet ole koska siella ei tosiaan opeteta noin kuin sina vaitat. Olet kylla oikeassa, sinulle on varmasti aivan turha selittaa... Eli jatetaan tama aihe tahan.
"Joo...
Kirjoittanut: fakta, 10.6.2004 klo 00.01
mulle on turha selittää..."
Juuri näin, koska olet hengellisesti UMPISOKEA!