Kertokaapa on kannattanut sijoittaa motskariharraskseen rahaa yli 15000€
Ite laitoin pyörään aikanaan 4500€ ja ajokamppeisiin 250-300e eli hyvin halvalla mennään. Pyörä keskisarjan customi.
Parina kesänä ajot vähän kyrpinyt,hauskaahan tämän pitäisi olla ei tälläistä kun nyt että mielummin lähtee autolla töihin kun customilla.
Kannattaako nyt sijoittaa isompaa uudempaan pyörään ja ehkä vielä uuteen kypärään yms. löytyykö ajomukavuus sittenkin kunnon varusteista vai julmetusta tehosta?
easy rider elokuvan mukaan jäykkäperäinen chopper harley ja aurinkolasit riittävät mutta todellisuus lienee toinen?
Ite laitoin pyörään aikanaan 4500€ ja ajokamppeisiin 250-300e eli hyvin halvalla mennään. Pyörä keskisarjan customi.
Parina kesänä ajot vähän kyrpinyt,hauskaahan tämän pitäisi olla ei tälläistä kun nyt että mielummin lähtee autolla töihin kun customilla.
Kannattaako nyt sijoittaa isompaa uudempaan pyörään ja ehkä vielä uuteen kypärään yms. löytyykö ajomukavuus sittenkin kunnon varusteista vai julmetusta tehosta?
easy rider elokuvan mukaan jäykkäperäinen chopper harley ja aurinkolasit riittävät mutta todellisuus lienee toinen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos nautit siitä että "kyrpii," on ehdottomasti sijoitettava ainakin tuplasti tuo 15 k€.
Itse pörrään kaupungissa alle tonnin skooterilla eikä yhtään "kyrvi!" ;o)
Pientä uudistamista harrastus silloin tällöin kaipaa.
Minusta harrastuksen tuoreuttamiseen riittää hyvin pyörän vaihtaminen pari tonnia kalliimpaan ja hiukan uudempaan. Ehkä mieluusti myös aivan toisen tyyppiseen, käytettyyn V-Strom 650: een tai johonkin selvästi erilaiseen customiin.
Jos liikaa satsaa pyörään harrastuksensa vakavuuteen nähden, kallis sijoitus vajaakäytössä tallissa alkaa rassata. Sitten se kallis sijoitus tulee myytyä ja kas, sitten hetken päästä ihmetellään ilman pyörää että mitäs nyt tekis?
Moottoripyörällä on mahdollista saavuttaa mielentila, jossa tuntee itsensä vapaaksi ( just kun Easy Riderissa) ja suorastaan muuttuu osaksi luontoa. Tätä mielentilaa ei helposti saavuta, jos elämässä on muita huolia runsaasti tai vaikka pahoja työpaineita. Eli mikään automaattinen mielialanparantaja prätkä ei ole.
Mutta itsensä voi opettaa saavuttamaan tuon mystisen born to be wild-tunteen pyörän selässä. Silloin omat aistit pitää oppia avaamaan ottamaan hyvän olon tunne vastaan. Se tunne on olemassa kun opettelet löytämään sen.
Liian kallis pyörä voi tosiaan tuottaa paineita sekin. Ite hommasin monen vuoden unelmoinnin jälkeen ison yamahan customin. Ajot jäi kuitenkin vähänlaiseksi ja sitten vielä alkoi pyörien hinnat tippumaan. Piti myydä äkkiä pois että saa edes jotain siitä.
Nyt oltu kauan jo tyhjänpäällä et mitä nyt. Ostanko? mitä tehdä jos ei taas kiinnostakkaan koko touhu?
Pyörätyypin vaihto voi tosiaan auttaa....
Nuoruudessani ajoin paljon 3000mk arvosella endurolla ja muistaakseni se oli todella hienoa kurvailla laittomasti metsäautoteitä pitkin. Olisikohan se vieläkin mahtavaa?
No eiköhän pääasia liene se että löytää mieleisensä pyörä tyypin.
Aina ei suinkaan paras ole kallein ja halvin ei koskaan.
Täytyy kartoittaa ihan oikeasti millaista pyörää itselleen haluaa custom,matka,sportti,sport touring,allround tai hyvä yleispyörä.
Itse olen ajellut laidasta laitaan yamaha fazer,busa,zzr 1400,bandit 1200,m1800r
hauskoja pyöriä kaikki,ainoastaan mitään tykkiä en ostaisi koska rajoitukset suomessa ovat mitä ovat ja niistä ei pääse toden teolla nauttimaan lainkaan kun toi ratapuolikaan ei kiinnosta pätkän vertaa.
Jos haluat hyvän yleispyörän niin bandit 1250 varmaan tarjoaa hintaansa nähden todella paljon.
Tosin ensin varusteet kuntoon johon helposti menee 1000-2000euroa.
keskikokoisella jaksaa ajella muutaman vuoden sitten saatava kunnon peli alle,kyllä kannattaa ostaa sanon minä, uudehko iso customi pitää hyvin hintansa
eli aina siitä eroon pääsee jos tarttee ja pääsee nauttimaan ajosta täysin siemauksin , suosittelen silti pysymään japseissa niin ylläpito kustannukset pienet ellei sitten halua harrastaa ropaamista , vuosien mittaan kun nähny tienposkessa vain tietyn merkkistä pyörää,ja näyttää niidenkin arvo tulevan samalla lailla alas kun kaikki muutkin jos ei mikään harvinaisuus.
Tällä hetkellähän ei tarvitse edes tuota rahaa laittaa jotta pääsee ison pelin sarviin siis 1300cc tai yli,mielestäni ansiotason kehitykseen nähden pyörät nyt
edullisia,joku 20k€ viisi vuotta sitten maksanu saapi tänäpäivänä alle tuon summasi,myös vakuutusmaksut nousee vain n.100€/vuosi teho/paino suhteen
vuoksi.Katsoppa niin isoja ylivuotisia customeita ei juurikaan enään myynnissä
edes harmaamyyjillä ja tuskimpa hinnat laskee kun uutta kalustoa tulee taas myyntiin.
Jos nyt ei ole aivan fanaattinen harrastaja, niin ei vuoden nettopalkkaa kannata laittaa pyörään, ei edes puolen. Jos on asuntolainoja ja muuta, ennen kannattaa hoitaa ne pois, kuin kallista isoa customia ostaa. Jos tienaa nettona 4000 /kk ja kaikki muu jo on, voi hyvin laittaa pyörään 20 000 ja pitää tallissa, jos ei aina huvita ajaa. Keskikokoisella pyörällä pääsee fiiliksiin, eikä panostaminen lajiin rahallisesti tuplaten tuo vastaavaa iloa, varmasti ainakin benskulut kasvaa. Toisaalta aivan rimpula mopo, johon ei ole tyytyväinen, pilaa sekin nautintoa. Kokonaan toinen juttu on oma ego, sen pönkittäminen vaihtamalla aina parempaan, isompaan, tehokkaampaan, on loputon suo ja tyytyväisyyttä riittää vain hetken.
Ite kahlasin läpi tälläset 350cb honda ,gs 500 suzuki näillä yhteensä liki 20tkm. Aika tuskaista aikaa mutta sitten löysin isot pyörät ja nyt alla xjr1300 ja meno aika paljon hienompaa. Kallis tämä oli minun tuloihin nähden mutta ompa maksettu. mitä siitä enään murehtimaan.
Luultavasti tällä ajaa 50tkm-100tkm vielä jos ei kyllästy? Ajaa vähän niin ei kyllästy?
Eli kokeile nakupyörää sinäkin!
kun kts. keski- ja isompi kokoisteisten hintaeroja niin kannattaa ehdottomasti laittaa ne muutamat tonnit lisää suurempaan pyörään , eihän ne hukkaan heitettyä rahaa ole ja korkoina saa nauttia kunnon jytkystä ja sen väännöstä,ihan eri fiilis tulee ajamiseen,tietty se vaatii ne muutamat tonnit enempi rahaa ostaessa.huonona puolena vain se jotta paluuta pienempään customiin ei ole,silloin on parempi siirtyä kokonaan toisen malliseen mopoon,senverran suuri on ero.
elämässä pitää olla harrastuksia ja niiden hintaa ei pidä ajateella ihan pelkällä järjellä,kerran täällä eletään miksei nauti harrastuksista oman mielen ja kukkaron mukaan.onhan moottoripyöräily suomessa kallista mut niin on kaikki muukin esimerkiksi nuo isot purjeveneet,niitä ei oikein järjellä voi selittää ne matkat joita keskiverto purjehtija purjehtii ei kannata rahassa edes laskea.tai vaikka bubin kanta asiakas paljonko euroja se kantaa sinne vuodessa? yks harrastaa yhtä toinen toista ja hyvä niin.
Näitä isompi parempi tyyppejä paljon nykyään? Miten 10vuotta sitten ajettiin niin kiihkeästi kun pyörät oli monta sataa kuutioo pienempiä?
Luulen et nyt korvataan pienentyneitä(kuihtuvia) ajohaluja isommilla pyörillä. Ei kai se paha ole mutta ihmetyttää silti jos joka vuosi pitää vaihtaa isompaan ja isompaan.
Toivottavasti monikaan ei kuitenkaan lopeta kokonaan.
kun olin nuori pojan kloppi ja hondan cb 750 tuutti tuli markkinoille se oli siihen aikaan suuri miesten pyörä,joka kulki sen 200 km/h joka oli siihen aikaan se todellinen superpyörän maaginen raja.tänäpäivänä noille arvoille nauretaan mut sillon se oli todella jotain suurta kun kakstahtikawan seuraaja kawa 900 tuli markkinoille siitä alko suurten teho pyörien aikakausi,jonka kruunas suorat kuutoskoneiset hondat ja arto nyykvistin taituroima 1300 möhkö.tosin siitä on enempi kuin 10 vuotta mut nuo vuodet menee niin nopeasti ettei perässä pysy,onhan noita jenkkien hd koneita tehty iät ajat 125-1200cc mut eipä ne koskaan ole mitään superpyöriä ollu ei teholtaan eikä kestoltaan.mut onneksi jokaisella on oma pyörämakunsa ite nyt satuin tykästymään omaani pienen koeajon jälkeen .
Vanha tuutti kulkee todellista 170km/h.
70 luvulla ei paljon puhuttu mittari heitoista se kulki sen mitä mittari näytti,ei ollu gps:ää,eikä nopeusnäyttöjä,eikä pahemmin ylinopeuksiakaan kun kattonopeutta ei ollu suomessa ja talvella autoissakin nastarenkaat oli ylellisyyttä.no tulihan se kattonopeus suomeen 70-luvulla
Mottoripyörien lisäksi perheemme harrastaa asuntovaunuilua. Aloitimme 3000 euron vaunulla jolla kiertelimme pari kesää. Myös kuukauden euroopassa. Todettuamme että tämä vapaa ajan vietto sopii meille päätimme ostaa aivan uuden vaunun 18,000 eurolla mikä meillä tälläkin hetkellä käytössä. Jälkeenpäin olen todennut ettemme ole saanneet yhtään enempää irti harrastuksesta vaikka käytössä 15,000 euroa kalliimpi vaunu. Ehkä hieman tuoreempaa ja luotettavampaa tekniikka mutta eipä juuri muuta.
Ei kallis uusi pyörä tarjoa mitään. Vanha ja rakennettu taas tarjoaa. Ainakin minulle.
Matkaa ei tule tehtyä juuri lainkaan ja ajokerratkin jää 10-20vuodessa eli lähtöjä vain huippukeleillä. Monet tutun mielestä olen kova motoristi? Kai se joutuu siitä et motskarin osia lojuu eteisestä kylppäriin asti.
Luulisin ajavani vielä 15vuoden päästäkin jonkinverran..
No jos ajelu jää tuohon kylällä pyörähtämiseen muutaman kerran kesässä niin eipä juuri pysty vertaamaan normi motoristin vaatimuksia ajokiltaan,tuommoset ajothan vaikka potkii jaloilla menemään.
Pyörään reilu viisi tonttua,takki 179,ajofarkut 130,hanskat 30,kypärä 90 buff 15 siinä suunnileen kaikki motskariin liittyvä. Varakuteita ei ole. Sateella ajofarkut kastuu helposti.
Parina viime kesänä ajellut 90% joka päivä töihin ja la -su vielä jonkun verran. Voi sanoa et pirun huonoilla ajovarusteilla ja pyöräkin alkaa oleen vanha mutta ajaminen maistuu ihmeesti vielä.
Noin 8000-9000km per kausi.
Reilu sata heppaa pistää minun tien päälle,muuten menisin polkupyörällä ja emännän autolla joskus.
No jos sulla on pätäkkää, niin sijoita ihmeessä, mutta sinuna en itse sijoittaisi. Jos prätkäily tympii, niin on parempi antaa sen prätkän olla jonkin aikaa katsoa maistuisiko se ajo myöhemmin. Mitä epämukavuuteen tulee, niin omasta mielestäni se vähän niinkö kuuluu tähän harrastukseen. Tarkoitan, että onhan niitä mukavia moottoripyöriä, mutta ne on vähän niinkö enemmän mukavia ja vähemmän moottoripyöriä.
Totta kai jos rahaa on niin voihan sitä ostaa kalliimman ja hienomman ja niin tekisin luultavasti itsekin, vaikka hiukan kyllä vierastan uusien pyörien aktiivisia järjestelmiä (ABS, luistonesto, jarruassistentti, aktiivijousitus, automaattivaihteet,.....) mutta toistaiseksi uusia pyöriä saa kaiketi ilmankin noita hilavitkuttimia.
Itselläni on viiden tuhannen euron enduro ja neljänsadan euron ajopuku, joka on kulunut ja rispaantunut. Aattelin, että ajan tuon pyörän loppuun ja heitän sen sitten roskikseen ja ostan uuden (tai en siis uutta vaan käytetyn) enduron tai customin. Tällä hetkellä sydän sykkii enskalle, mutta joku 1500lt intruuderi kiinnostaisi myös. Tuo nykyinen pyöräni on nyt yksitoista vuotta vanha ja ajettu seitkytviis tuhatta (mulla tulee suunnilleen kymmenentuhatta kesässä) joten uskoisin sen vielä kestävän jokusen vuoden (ainakin kolme vuotta vielä yritän pärjätä sillä). Kymppitonnin haarukkaan sen uudenkin pyörän on mentävä ja mieluummin alle sen. Katsotaan nyt jos maailma on silloin vielä oleamassa eikä taantuma ja lama ole pyyhkäissyt meitä mereen;-).
Niin ettäsijoita pois, mutta tuskin se onni siitä löytyy. Paitsi jos olet sijoittaja, niin sittenhän se sijoittaminen voi olla ihan hauskaakin;-)
Minulla maksoi iso nakupyörä 1000eur ja vakuutuksiin 110eur vuodessa, itse huollan, että ei kovin kallista.
Miksi sijoittaisit, jollei harrastus tunnu mielekkäälle.
On olemassa ihmisiä joille mp ja sen ympärille kehittynyt ystäväpiiri on se tärkein asia elämässä.
Jos sinusta tuntuu ettei telttamajoitus ja kaverit siellä paikanpäällä kiinnosta, miksi sijoittaisit?
Jollei se ole hauskaa, se on siinä.Piste.
Juuri näin.
Sellainen joka harrastaa harrastamista eli on aina se trendikkäin harrastus ja kalusto oltava, ei ole oikea motoristi. Vaikka seisois se uusin ja kallein malli nyt tallissa. Parissa vuodessa sellaisen trendipellen innostus moottoripyöräilyyn hiipuu ja sitten innostutaan taas jostain muodikkaasta uudesta lajista, mikä Hesarin kuukausiliitteen maksetussa buffissa lanseerattiin tyylitietoisten must-lajina.
Hittoon sellaiset pellet!
Oikealle motoristille prätkä on elämäntapa, jota ei koskaan kyseinalaisteta. Sellaiselle aitomotoristille on ajaminen niin tärkeää, että paremman kaluston puutteessa ajaa vaikka moposkootterilla!
Olen minäkin tuon trendi-ilmiön huomannut ja olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta ei minulla ole mitään trendipellejä vastaan, kylle nekin tuonne tielle mahtuu.
Aika moni harrastaa nykyisin ostamista ja voisi sanoa, että harrastuksen kuin harrastuksen ympärille on ilmaantunut kukoistava tuotteistettu trendikulttuuri joka suoltaa ihmisten ostettavaksi tavaroita ehtymättömänä virtana. Tämä teollisuuden haara elää ihmisten tyytymättömyydestä joka valitettavan usein jalostuu shoppailuksi. Mikään ei ole kauppiaalle mieluisampaa kuin ikävystynyt shoppailija, joka on valmis ostamaan ihan mitä tahansa lievittääkseen tyhjyyden tunnettaan ja tarkoituksettomuuttaan.
1
Ja ajaa itselleen, eikä muille. Ei ketään voi perkele oikeesti kiinnostaa muiden ajot tai pyörät tai ajoasut. Ei ainakaan kannata ostaa niin huonoa pyörää, että joutuu paheksumaan toisten touhuja kääntääkseen huomion omasta osamaksulla hankitusta virheostoksesta pois.
Pitkässä juoksussa taitaa kummiskin tulla edukkaammaksi ja miellyttävämmäksi
ostaa uudehko iso pyörä kerralla,ku löytää sen oikean, kyllähän muutaman tonnin pyörälläkin joka seisoo tallissa pääsee lähibaarissa kehuskelemaan itseään motoristiksi ,sitten on meitä jotka ajavat lähes päivittäin ja tulee myös satsattua pyörään,mutta ajelkoon kaikki tyylillään....tää juttu olisi loputon suo....
Kyllä mielestäni on paljon mielekkäämpää hommata joku vanha pyörä, kunnostaa se ja mahdollisesti hieman muuttaa sen ulkonäköä jotenkin, kuin ostaa uusi pyörä.
Ajovarusteisiin kyllä kannattaa satsata, ei ole järkevää tinkiä turvallisuudesta.
Joo,tosimies ajelee vespalla ja korjailee sitä,ei käy pesulla ja on yltäpäältä öljyssä !
prätkässäni on arvo pysyny,jopa noussu,toisin kuin osakkeet joista hävinny puolet arvosta,hepskukkuu,
Alkaa oleen paljon näitä valittajia ettei ajot maita.Itelläkin ehkä suurin ajohuuma mennyt mutta koko ajan mielessä isompi ja parempi pyörä. Alkaa hinnat oleen aika alhasia että kohta saa köyhäkin ison pyörän.
En laske itseani oikeastaan edes motoristiksi enemmän rakentelijaksi. Kolme fighteria tullu väsättyä. Rakentelu on ehkä ajamistakin tärkeämpää,ainakin talilla tulee vietettyä aikaa enemmän kun pyörän selässä.
meitä moottoripyöräilijöitä on joka lähtöön ettei pidä yrittääkään laittaa samaan luokkaan,on rakentelijoita,matkamotoristeja,hienon ilman kuskeja,kurapyöräilijöitä ja niin edelleen.miks meidän tulisikaan käyttäytyä niinku joku toinen?eikö moottoripyöräily juuri tarjoa sen mahdollisuuden et jokainen saa olla oma itsensä oman harrastuksen parissa.ja se et joku hankkii uuden pyörän voi johtua monista syistä et ei osaa tai halua ruuvata pyöräänsä ,tai niinku itellä nyt eka uusi pyörä kun kyseistä mallia ei saanu orgis kunnossa käytettynä järkevään hintaan kun uuden tämänvuoden mallin sai lähes käytetynhinnalla.ja vaikka nais kaveri nyt jäikin ilman city maasturia on sekin asennoitunu nyt jälkeenpäin myötämielisesti,ja jos hyvin käy ja pyörä pelaa moitteetta mun ei ehkä tarvi sitä tulevaisuudessa vaihtaa.ei sillä että peukalo olisi ihan keskellä kämmenta ,kun on tullu aikoinaan ruuvattua parikymmentä vuotta leipänsä eteen.mut haaveita täytyy olla ja toivottavasti jokaisella on jonkinlaisia joka on jotenkin terveellä pohjalla,itelläkin kummittelee tuolla takaraivossa boss hoss noin niinku rakentelumielessa mut ehkä sitte joskus?