Tilanne on tää: ennen eroa mies oli lapsilleen hyvä isä, vietti aikaa ja otti mukaansa. Kun muutettiin erilleen pyrittiin pitämään tapaamiset mahdollisimman samoina ja usein, en paria ennalta sovittua poikkeusta lukuunottamatta, estellyt isää tapaamasta lapsiaan.
Sitten ex löysi uuden naisen jolla on itsellään lapsia ja tapaamiset loppuivat samantien.
Loppui yhteydenpito lapsiin, loppui ylimääräiset tapaamiset ja pyöräilyreissut omien lastensa kanssa, ottaa lapset täsmälleen ja ainoastaan paperilla sovittuina tapaamisaikoina. No hyvä että edes silloin. Välimatkaa meillä on 2 km. Hän ei myöskään vastaa lasten puheluihin, ilmeisesti siitä syystä että soitot tulevat minun puhelimestani. Olenkin ottanut tavaksi ilmoittaa tekstarilla että "xxx soittaa sulle kohta kun hänellä on asiaa/ikävä". Ja siltikään hän ei vastaa.
Lapset kaipaavat isäänsä, olen hänelle useita kertoja kertonut että sen kun laittaa viestiä niin voi lapset hakea mukaansa pyöräilemään tms. kun ajavat joka tapauksessa lähes joka kerta tästä ohi.
Ex käy nykyisen avovaimonsa ja tämän lasten kanssa tervehtimässä vanhempiaan mutta ei ota omia lapsiaan mukaansa vaikka olen useasti sanonut siitäkin, että harvemmin meillä mitään niin ihmeellistä on ettei lapset pääsisi mummiaan moikkaamaan.
Isä ei myöskään ole osallistunut lastensa vanhempainiltoihin, kevätjuhliin jne. vaikka olen hyvissä ajoin ilmoittanut niistäkin. Hän ei reagoi mitenkään viesteihin, joissa kerron mm. vanhempain vartin keskustelusta. Mulle riittäisi pelkkä "ok" tai "aha", jotain mikä kertoisi että hän on noteerannut asian.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan että lapset tapaisivat isäänsä useammin. Lapsilla on todella kova ikävä välillä isäänsä.
Erostamme on aikaa kohta 2v. ja tätä omien lasten huomiomatta jättämistä yli vuoden. Ensin olin hyvinkin katkera exän käytöksestä, nyt se enää harmittaa ja surettaa lasten takia. Ei hän ilmeisesti tajua mitä tekee ja ennen kaikkea mitä itse menettää.
Sitten ex löysi uuden naisen jolla on itsellään lapsia ja tapaamiset loppuivat samantien.
Loppui yhteydenpito lapsiin, loppui ylimääräiset tapaamiset ja pyöräilyreissut omien lastensa kanssa, ottaa lapset täsmälleen ja ainoastaan paperilla sovittuina tapaamisaikoina. No hyvä että edes silloin. Välimatkaa meillä on 2 km. Hän ei myöskään vastaa lasten puheluihin, ilmeisesti siitä syystä että soitot tulevat minun puhelimestani. Olenkin ottanut tavaksi ilmoittaa tekstarilla että "xxx soittaa sulle kohta kun hänellä on asiaa/ikävä". Ja siltikään hän ei vastaa.
Lapset kaipaavat isäänsä, olen hänelle useita kertoja kertonut että sen kun laittaa viestiä niin voi lapset hakea mukaansa pyöräilemään tms. kun ajavat joka tapauksessa lähes joka kerta tästä ohi.
Ex käy nykyisen avovaimonsa ja tämän lasten kanssa tervehtimässä vanhempiaan mutta ei ota omia lapsiaan mukaansa vaikka olen useasti sanonut siitäkin, että harvemmin meillä mitään niin ihmeellistä on ettei lapset pääsisi mummiaan moikkaamaan.
Isä ei myöskään ole osallistunut lastensa vanhempainiltoihin, kevätjuhliin jne. vaikka olen hyvissä ajoin ilmoittanut niistäkin. Hän ei reagoi mitenkään viesteihin, joissa kerron mm. vanhempain vartin keskustelusta. Mulle riittäisi pelkkä "ok" tai "aha", jotain mikä kertoisi että hän on noteerannut asian.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan että lapset tapaisivat isäänsä useammin. Lapsilla on todella kova ikävä välillä isäänsä.
Erostamme on aikaa kohta 2v. ja tätä omien lasten huomiomatta jättämistä yli vuoden. Ensin olin hyvinkin katkera exän käytöksestä, nyt se enää harmittaa ja surettaa lasten takia. Ei hän ilmeisesti tajua mitä tekee ja ennen kaikkea mitä itse menettää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan kuin meidän elämästä! Muistan kun mies lähti, hän oli hyvä isä aina ollut, ja eron jälkeenkin oli viikottain, monta kertaa viikossa jopa lasten kanssa ja mekin pystyimme keskustelemaan asiasta kuin asiasta.
Mutta kun tämä uusnainen ilmestyi, mies katosi kuin seinään, ja ei vastannut puhelimiin ja muuttui niin ilkeäksi lapsia ja minua kohtaan, että ei voinut kuvitella olevan kyse samasta henkilöstä.
Puhelin oli kiinni tai lyötiin luuri korvaan, myös lapsille.
Tälläkin sutturalla on kakaroita, ja ilmeisesti parempia kuin omat, koska omille elaritkin aikanaan piti laittaa sossunkautta.
Ei mies tullut rippijuhliin eikä muistanut jouluja ja synttäreitä, eikä osallistunut koulutuskustannuksiin.
Kaikki on sen uusnaisen syytä, uskon hänen uhkailevan ja painostavan miestä, muuta selitystä ei ole.
En usko että mies itse keksii jättää lapsensa täysin ja alkaavan heitä vihaamaan.
Nyt on vuosia kulunut, ja lapset ovat hylänneet isän. Nyt mies varmaan itkee, mitä on menettänyt, mutta niitä vuosia ei takasin mies saa, sääli. Lapset muistaa kuka on heitä elämänsä aikana tukenut ja ollut läsnä, ei auta enää isän lämmitella suhteita lapsiin.
Kun ei ollut paikalla silloin kun lapset isää tarvi, on turha enää ruikuttaa ja itkeä.
Uskon että kun lapset nyt ei tarvitse kaitsijaa, eikä tarvi mitään maksaa ja ostella heille, mies katsoo että nyt onlisi hyvä hetki tutustua lapsiin uudelleen!!!
Mutta nyt onneksi kaikki on kääntynyt niin, ettei lapset enää tahdo olla isän kanssa tekemisissä.
Siitä olen iloinen, että he keksivät sen itse, että isä ei kuulu heidän elämään.
Mutta miehelle hylkääminen ja ilkeys maksoi liikaa, omat lapset. Mutta minkäs teet, ei miestä voi pakottaa ellei itse halua..tai joku painostaa.
Narsistinen äitipuoli terrorisoi koko perhettä.
Aika raju juttu Studio 55.
http://live.studio55.fi/artikkeli/get/index.jsp?article_id=950937
----
Meillä pojan isän uusi nainen alkoi latelemaan minullle ehtoja tai isä ei tapaa lastaan, en kommentoinut asiaa millään tavalla isä ei tavannut soittanut ym lapselleen vuoteen, ihan saama hänen päätös hänen virhe minä en pompi toisen pillin mukaan.
Nyt isä tavannut lastaan joka toinen viikonloppu säännöllisesti enkä edelleenkään pompi hänen naisen pillin mukaan minullakun on uusi mies ja lapsi tämän miehen kanssa, enkä kuluta energiaani turhaan turvan soittamiseen.
Jos he möyhyää siinähän möyhyää en suostu mihinkään rurhaan pa n heidän takia.
Ai kauhee!!! Huh.. onneks ex mies on fiksu! Hieno juttu!
Eiks oo outoo??? Meillä oli sama tilanne, mies lopulta katosi kokonaan. Mutta ymmärsimme, että se ei ollut hänen oma juttu, hänet painostettiin siihen, sillä ei isyys yks kaks itsestään katoa, ellei siihen ole painostajaa.
Nyt ei ole miehestä kuulunut vuosiin mitään, missä lie, emme kaipaa.
Et voi tehdä asialle oikein mitään. Kannattaa laittaa kevätjuhlien aikatauluja tms. tekstareilla tai sähköpostilla, koska puhelimessa sanotut asiat meinaavat unohtua.
Voisit myös harkita sitä, että lapsilla olisi yhdessä oma prepaid-liittymä, joka olisi tarkoitettu vain isän ja lasten väliseen kommunikointiin.
Lapsille ei voi sanoa muuta kuin sen, että pahoittelee, että isällä on niin kiire. Toivottavasti löydät jossain vaiheessa itse elämääsi miehen, jolla on kykyä ja halua osallistua lasten elämään ja tarjoaa miehen mallin heille, jos omalla bioisällä ei ole siihen tahtoa.
Ei ole äidin velvollisuus suunnitella, miten mies lastaan tapaa. Kyllä se pitää lähteä miehestä itsestäänkin.