En ole ikinä ollut mikään viherpeukalo mutta eräs poikkeus sääntöön löytyy. Hautausmaalla käydessäni tunnen aina vastustamatonta halua istutella tyhjille, hoitamattomille haudoille
kukkia.
Ajattelen, että joko ketään ei kiinnosta hoitaa näitä hautoja tai sitten kaikki, jotka niitä voisivat hoitaa ovat jo itsekin kuolleet, ja minulle tulee pakottava tarve istuttaa jotain kaunista ja kasvavaa tyhjälle masentavalle pläntille.
Vaikka sinulla ei olisi ketään hautaasi hoitamassa, ainahan voit antaa päinvastaisen
vaikutelman. Minä aion maksaa hautausmaan hoitajalle hautapaikkani säännöllisestä
koristelusta ja siistimisestä ainakin viisitoista, ei, ainakin viisikymmentä vuotta kuolemastani eteenpäin.
Ei kai kaikkien tarvitse tietää vaikka olisit sukusi musta lammas, lastesi vihaama, kymmenen
miehen leski tai kuivettunut vanhapiika?
Ulkokuori merkitsee enemmän, kuin moni uskookaan, sillä mikä tekee sinusta sen mikä olet? Se mitä olet vai se mitä muut luulevat että olet? Minusta ne ovat sama asia. Ainakin ne johtavat samaan lopputulokseen.
kukkia.
Ajattelen, että joko ketään ei kiinnosta hoitaa näitä hautoja tai sitten kaikki, jotka niitä voisivat hoitaa ovat jo itsekin kuolleet, ja minulle tulee pakottava tarve istuttaa jotain kaunista ja kasvavaa tyhjälle masentavalle pläntille.
Vaikka sinulla ei olisi ketään hautaasi hoitamassa, ainahan voit antaa päinvastaisen
vaikutelman. Minä aion maksaa hautausmaan hoitajalle hautapaikkani säännöllisestä
koristelusta ja siistimisestä ainakin viisitoista, ei, ainakin viisikymmentä vuotta kuolemastani eteenpäin.
Ei kai kaikkien tarvitse tietää vaikka olisit sukusi musta lammas, lastesi vihaama, kymmenen
miehen leski tai kuivettunut vanhapiika?
Ulkokuori merkitsee enemmän, kuin moni uskookaan, sillä mikä tekee sinusta sen mikä olet? Se mitä olet vai se mitä muut luulevat että olet? Minusta ne ovat sama asia. Ainakin ne johtavat samaan lopputulokseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näillä sanoilla aloitan erään romaanini. Mitä mielikuvia saatte päähenkilöstä? Kertokaa kaikki mitä tästä pienestä virityksestä jäi mieleen. Kiitos.
Tekstissäsi on liikaa kielioppivirheitä ja liikaa näennäistä syvällisyyttä. Laske, kuinka monta pakollista sanaa tuossa pätkässä oli. Toisin sanoen, lopeta turha paskanjauhaminen.
... kuvottaa. Hänen lyhyen viestinsä lauseet ovat turhia, mutta kaikkein turhin on "turha". Olisi riittänyt: ... Toisin sanoen, lopeta jauhaminen...
Heyweyn tekstin pohja-ajatus on kaunis ja oivaltava. Kieli on vielä kankeaa, mutta pitää harjoitella. Kirjoita tämäkin pätkä uudelleen ja uudelleen! Vertaa versioita esimerkiksi viikon välein, tai päivän, miten vain, mutta pane uusiksi.
Älä aloita kieltosanalla, ethän? Käytä pilkkuja erottamaan lauseet toisistaan, varsinkin että-konjunktio kaipaa pilkutusta. Sellainen hahmottaa ajatusta, ei se sen kummempaa ole. Sitten vain matkaan.
Tekstini pakollisten sanojen määrä oli 100% verrattuna ei pakollisten sanojen määrään. Pilkkuvirheitä sieltä bongailin, osoittaisitko muut kielioppivirheet? Sanajärjestys sinänsähän ei ole kielioppivirhe, vaikka se ei sattuisi sinun korvaasi kauniisti kalahtamaan... Paskaa en ole eläissäni jauhanut (en ole ymmärtänyt sen funktiota). Kohteliaana ihmisenä en viitsi kertoa sinulle minkä sinä voisit lopettaa, vaan kysynkin sen sijaan: Mikä meriitti antaa sinulle valtuuden riehua tällä palstalla ja minun viattoman kirjoitusnäytteeni kimpussa kuin raivohullu rakki? Tekstinäytettä kehiin!
Millä perustelet pakollisten sanojen määrän? Kielioppivirheistä juuri mainitsemasi pilkut pistivät silmääni - seuraavaksi voit tietenkin etsiä kaikki kirjoitusvirheet joita olen tehnyt, jos se auttaa sinua saavuttamaan euforian. Suomen kielen sanajärjestystä voidaan pitää vapaana, vaikka kaikki ovat tietoisia siitä, että sanajärjestyksellä voidaan saada aikaan painotuseroja, joten minulla ei voi olla mitään valittamista. On kuitenkin suhteellisen mielenkiintoista, että et näennäisesti ole ymmärtävinäsi tökeröä metaforaani. Oletko tietoinen siitä, kuinka paljon kauniimpaa kieli edellisessä viestissäsi on verrattuna romaanisi alkusanoihin? Se, että koet minun halvan kritiikkini infernaalisena, on mielenkiintoinen ja selvästi laatua parantava seikka. Vaikkakin kaikenlainen rehellisyys ja aitous on yliarvostettua, näen suoran tekstisi paljon miellyttävämpänä kuin ensimmäisen viestisi. Mihin tarvitset tekstinäytettä? En ole verbalisti kuten sinä olet.
Muutamia kommentteja:
1)Ensinnäkin idea aloitukseen on hyvä, mutta muuten olen samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat. Turhia sanoja on liikaa ja uudelleenkirjoittamista kaivataan, sillä kieli tuntuu paikoin melko kankealta.
Annanpa tässä muutamia esimerkkejä mitä tarkoitan:
2) Esim. pätkä: "En ole ikinä ollut mikään viherpeukalo mutta eräs poikkeus sääntöön löytyy. Hautausmaalla käydessäni tunnen aina vastustamatonta halua istutella tyhjille, hoitamattomille haudoille
kukkia."
=> Tarvitseeko tässä todella sanoa, että päähenkilö ei ole viherpeukalo. Anna sen käydä ilmi jotenkin muuten äläkä sano sitä suoraan töksähtäen. Ja huomaa sanajärjestysvirheet: istuttaa kukkia kuuluu yhteen ja näiden sanojen olisi myös hyvä olla lähellä toisiaan. Eli "...halua istuttaa kukkia tyhjille hoitamattomille haudoille". Kuvainnoillisuutta sää myös helposti lisää => Muuta kukat orvokeiksi yms niin lukijalle välittyy heti elävämpi kuva kuin yleissana "kukasta".
3) "Ajattelen, että joko ketään ei kiinnosta hoitaa näitä hautoja tai sitten kaikki, jotka niitä voisivat hoitaa ovat jo itsekin kuolleet, ja minulle tulee pakottava tarve istuttaa jotain kaunista ja kasvavaa tyhjälle masentavalle pläntille."
=> Ei tarvitse välttämättä lisäillä sanoja "ajattelen" yms vastaavaa, sillä ilman muuta käy selville, että päähenkilö se tässä ajattelee eikä kukaan muu.
=> Liian pitkä lause. Pätkäise ja-sanan kohdalta.
4) "Vaikka sinulla ei olisi ketään hautaasi hoitamassa, ainahan voit antaa päinvastaisen
vaikutelman."
=> Tällaiset "sinä-muodot" antavat myös hassun vaikutelman. Ne ehdottomasti pois. Suomalainen ei yleensä pidä siitä, että häntä puhutellaan noin suoraan. Anna päähenkilön esittää mietteitään, älä "tuputa" päähenkilön mielipiteitä lukijalle.
5) Muutenkin tekstissä on liikaa suoraa pohdintaa. Esim. ihan viimeinen kappale on jotenkin banaalin tuntuinen ja jättäisin sen kokonaan pois tai muuttaisin tyyliä tuntuvasti. Tässä olisi hyvä tuoda uudestaan haudalle istutettavat kukat mukaan kuvioihin koska tähän ne ilmeisesti liittyvät: Kukat haudalla symbolina sille millä tavalla muut ihmiset näkevät kuolleen ihmisen. Päähenkilö epävarma omasta minuudestaan ja haluaa pönkitystä omalle itselleen myös kuoleman jälkeen. Hän haluaa varmistaa, että kukaan ei pidä häntä kuoleman jälkeenkään mitättömänä ihmisenä.
Mielestäni käyttämäsi hautakukkasymboliikka on osuva vertaus ihmisen huonolle itsetunnolle ja sille kuinka ulkokohtaiset asiat saavat kohtuuttoman suuren merkityksen. Näin ainakin itse ymmärsin pointtisi. Älä ihmeessä luovu ideasta, mutta kirjoita tosiaan uudelleen ja uudelleen. Älä kerro lukijalle, älä selittele päähenkilöä vaan anna päähenkilön elää. Anna mullan valua sormien välistä ja orvokin juurten tuntua käsissä kun hän epävarmana istuttaa niitä vieraille haudoille. Anna hänen riemuissaan kuvitella mielessään kuinka hyvä mieli hänelle tulee kun vieras hautojenhoitaja istuttaa kukkasia hänen haudalleen, mutta anna takaa paistaa ajatuksen siitä, että hän tietää, ettei kyse ole kuitenkaan hänelle rakkaasta ihmisestä tekemässä jotain hänen muistolleen vaan ihmisestä joka tekee työtä josta hän on etukäteen maksanut. Anna mielikuvien elää, ole päähenkilö, älä katso häntä ulkopuolelta.
Tällaisia ajatuksia minulla tällä kertaa!
Ihan mielenkiintoisia ajatuksia jo romaanisi alussa, mutta jotenkin tekstistä välittyy vielä kokonaisvaltaisesti sellainen kouluaine/essee -vaikutelma, että kaikelle olisi tietty ohje ja tietynlainen lukijakunta, jonka vuoksi osia olisi joutunut pakottamaan tekstiin ja toisia piilottelemaan.
Mutta jotain samantapaisia neuvoja kuin edellä:
Yritä saada päähenkilöstä vielä enemmän minähenkilö. Kirjoita rohkeammin, vähemmän ulkopuolisesti. Älä anna minähenkilön rakentua kuin vain yhden nopean haastattelun pohjalta, tunne hänet paremmin.
Älä jumitu kielioppivirheisiin, kirjoita romaanisi valmiiksi. Jos tekstisi on julkaisukelpoinen sitä tullaan korjaamaan ja muuttamaan vielä monesti. Jatka ihmeessä.
Ohittaen aiemmat kommentit, niihin viittaamatta: minusta selittelet hiukan liikaa, jaarittelet. Miten olisi ytimekkyys? Ja elävämpää kieltä suositan myös, hiomista.
Mikäli tällainen pätkä avaa romaanin, on kyseessä varmasti mielenkiintoinen teos. Tämä alkupätkä tuntuu omituiselta, koska se nimenomaan vain alustaa, se ei vielä iske kiinni tapahtumien sarjaan, alkuun itseensä. On jotenkin vaikeaa saada selvyyttä henkilöstä tai ylipäänsä siitä, mistä oikein on kyse. Mene asiaan!
Jokseenkin kiinnostavaa, vaikkei kovinkaan repäisevää. Tai ehkä se ei vain ole kovin uutta minulle, joka olen hautausmaiden ystävä ja käynyt jo läpi kaiken maailman ajatuskuvioita niihin liittyen. Enkä tietenkään kuvittele kaikkien edes pyrkivän kirjoittamaan repäisevää, enkä tosiaankaan kuvittele kaikkien haluavan sellaista lukea.
Jätän tässä seuraavassa kielellisen puolen sikseen ja puhun enemmän sisällöstä.
Minusta romaanin aluksi tämä pätkä oli jotenkin aika... raskas. Kyseinen vaikutelma minulle syntyi ehkä siitä, että tekstissä suhteellisen nopeasti eksplikoitiin (luullakseni)merkittävä osa päähenkilön elämänfilosofiaa ja romaanin kysymyksenasettelua. Niinhän ne tietenkin sanoo, että alun pitäisi herättää kiinnostus ja temmata mukaansa, mutta en tiedä tarvitseeko sen kuitenkaan olla ihan näin latautunut. Itse saattaisin harkita Chapeaun ehdotuksen mukaisesti "asiaan menemistä", eli aloittaisin suoraan konkreettisilla tapahtumilla (Sinillähän oli näitä hyviä vinkkejä konkretisoimiseen, ottaisin niistä ilon irti) ja ilmentäisin päähenkilön persoonaa implisiittisemmin toiminnan kautta ja välissä. Esimerkiksi tässä alussa ilmennyt 'elämänkatsomuksellinen jännite', tai kutsuttakoon sitä nyt miksi hyvänsä, voitaisiin ikään kuin 'levittää' koko ensimmäisen luvun 'alalle', mikäli kukaan nyt ymmärtää tarkoitukseni. Minulla ei tietenkään ole mitään tietoa kontekstista tai kirjoittajan suunnitelmista tekstin jatkon suhteen, joten hän tietää itse parhaiten.
Kyllä tässä jotain tarinanjuurta on, ja se on jo paljon. Tsemiä!