mulla on tuntemuksii et oon raskaana niit tuntemuksii on ollu jo jotain kuukauden mlla on ollu kauheen huono olo usein aamulla ja sit illast se pahentuu kans tein illalla raskaus testin se tulos oli positiivinen oon seurustellu mun jätkä kaverin kans 6kk ja asutaan kimpassa mut minusta tuntuu että tämä mun jätkä kaveri ei haluu lasta se on 25v mut mulla on ollu kauheen pitkään jo vauva kuume ja sit oon yrittäny keskustella sen kans et mitä mielt se on mut se vaan sanoo et ei hän tiedä sit kysyin et haluaisko hän että tekisin raskauden keskeytyksen mut tiedän sen ite et siihen en pysty mulla on takana 3 kesken menoo ja oon niistä ollu tosi masentunu pitkään ja on ollu kauheita itsesyytöksii en oikein tiedä mitä tehdä onks kellään ollu koskaan samanlaista tilannetta tai osaisko joku kertoo et mitä teen tän asian kans en saa unta kun oon miettiny tät asiaa ja et loppuskohan mun ja mun miehen suhde siihen jos päätän pitää lapsen ja hän ei sitä vaikka haluaisi ja en tahdo kumpaakaan menettää
moi
jatta_85
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin ihmettelen, että voit potea vauvakuumetta tuon ikäisenä (vm.85 eli olet 18-19?). Itselläni on samanikäinen sisko, joka on juuri lukion lopettanut ja koko nuoruus on vasta alkamassa. Tuossa vaiheessa suunnitellaan tulevaisuuden työelämää, mahdollista perhettä jne. Oletko varma, että haluat lapsen ennen kuin olet päässyt kiinni työelämään ja elänyt oman nuoruutesi "loppuun"?
Et myöskään kertonut, oletko itse töissä. Miehesi on aikuinen, mutta ei hänen silti tarvitse haluta lasta. Voihan olla, että hän epäröi juuri siksi koska haluaisi vielä nauttia nuoruudesta.
Tarkoitukseni ei ole latistaa vauvakuumettasi, ymmärrän kuinka vahva se tunne on kun se iskee. Itse olen rv 10 6 ja täytän tänä vuonna 26. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin tehnyt lasta yhtään aikaisemmin. Olen elänyt hienoja hetkiä, nauttinut elämästä sekä päässyt kiinni työelämään. Tänne töihin on helppo palata kun sen aika koittaa.
On paljon asioita, joita kannattaa miettiä ennen lapsentekoa. Mieti niitä asioita, joista joudut "luopumaan" lapsen takia. Näinhän ei saisi ajatella, mutta kuitenkin... Itse en voinut harkitakaan keskeytystä, vaikka tämäkään tapaus ei ollut suunniteltu etukäteen. Vahinkonakaan en sitä kuitenkaan pidä. Meillä oli omat ongelmamme asian sulattamisessa, mutta nyt odotamme ensimmäistä neuvolaa (tällä viikolla) kovasti, jotta pääsisimme perille pikkuisen syvemmästä olemuksesta.
Millaista ehkäisyä olette käyttäneet? 6kk:n seurustelusuhdekin on vielä sen verran tuore, että ehkä siksi miehesi ei ole ihan "samaa mieltä" kanssasi. Kerroit kolmesta keskenmenosta, tämä viittaa siihen että ehkäisyä ei ole käytetty. Olenko oikeassa? Tietääkö kundisi tästä? Onko hän tietoinen ehkäisyn puuttumisesta? Entä ovatko nämä 3 keskenmenoa tapahtuneet tämän miehen kanssa?
Jos miehesi on tiennyt ehkäisyn puuttumisesta, on hän ollut myös tietoinen tästä riskistä ja siksi on typerää häneltä nyt pähkäillä asian kanssa. Lapsi on lahja, asian kanssa ei pidä pelleillä. On kuitenkin raukkamaista "tehdä lasta" miehen tietämättä vain siksi kun itsellä on vauvakuume. Jos miehesi ei ole tiennyt aikeistasi hankkia lapsi tai ei ole tiennyt ehkäisyn puuttumista, on hänellä täysi oikeus olla sitä mieltä kuin on. Ja jos päätät pitää lapsen vaikkei hän sitä halua, niin tässä on syy. Elatusvelvollinen hän kuitenkin on, mutta...
Niin mitä hän vastasi kun kysyit haluaako hän sinun keskeyttävän raskauden?
Kuten jo edellä mainitsin, älä käsitä väärin, tarkoitus ei ole masentaa tai mitenkään loukata sinua. Haluan vain kysyä hieman enemmän taustaa, ehkä silloin pystyisin neuvomaankin paremmin...
Ja tämä oli vain minun mielipiteeni, tärkeämpää on se mitä itse tunnet ja miten asian itse koet.
Tsemppiä ja palataan!
on tälläinen. Sain ensimmäisen lapseni, kun olin 19 vuotias. Mutta en pitänyt/pidä itseäni teiniäitinä tai liian nuorena äidiksi. Olin jo tuolloin naimisissa ja nuorten menevää elämää en ole koskaan harrastanutkaan. Seurustelun aloitin mieheni kanssa kun olin 17 vuotias ja nyt minulla ikää on 20 vuotta ja miehellä 22 ja toista vauvaa jo odotellaan. Meillä on kaikki loistasti. Avioliitto on kohdallaan ja perhe-elämä on ihanaa. Mielestäni avioliitto on tärkein lasten kannalta. Lapsilla on turvallista kun on molemmat vanhemmat. Avioliittohan on elinikäinen asia.
Että kannattaisi varmaan ensin löytää se elinikäinen kumppani joka rakastaa sinua ja teidän tulevia lapsia ja sitten vasta kun on oma oikea rinnalla varmasti, niin alkaa miettimään niitä lapsukaisia.
Jokainen tehköön niinkuin haluaa, mutta tässä henk-koht. mielipiteeni.