Oikis ja ikä

No voihan nenä kun tuli pitkä kirjoitus.

Olen 22v (kirjoittanut 08), pääsin tänä keväänä oikeustieteelliseen.

Kaksi tuttua (25v, 28v) pääsivät myös.

Oikeustieteelliseen hakee ja pääsee moni myöhään herännyt tai vanhempi. Pari vuotta jotain muuta opiskellut, jo aiemman tutkinnon hankkinut tai vihdoin viidennellä kerralla sisään päässyt.

Jos ensi keväänä pääset, olet oikeustieteellisessä aloittelevista vielä nuorimmasta päästä. Suurin osa 10 kirjoittaneista jätkistä on aloittanut aikaisintaan 11 intin pakottaessa välivuoteen. Joten jos oikis on se sun juttu, hae ihmeessä.

Siinä vaiheessa kun on sisällä jälkikäteen se on ihan se ja sama mitä sattui tekemään "välivuotensa". Enemmän se harmittaa ei-mieleisestä duunista kuusvitosinä eläköityneitä, kun eivät aikanaan hakeneetkaan sinne oikikseen (tai muuhun unelmakouluun).

Moi!
Itse kun aloitin opinnot oikiksessa olin 23-vuotias... Ei siellä kovin monta suoraan lukiosta tullutta silloin ollut, muistaakseni joku 20 prosenttia silloin aloittaneista tjsp. En kyllä itseäni silloin kovin luuserina pitänyt kun pääsi yhteen Suomen arvostetuimmista koulutusaloista. :)

Kiitoksia kovasti teille molemmille vastauksista. Luulen, että sekin on saattanut vääristää mielikuvaani, kun tuttavapiiristä tosiaan löytyy näitä suoraan lukiosta päässeitä, vaikka heidän osuutensa lienee todellisuudessa kuitenkin melko pieni. Vaikka tilastot sanovat toista, niin mielikuva on tietynlainen juuri tästä syystä.

Nyt älä murehdi! Itse pääsin viidennellä kerralla! ja olen 23 :D Ymmärrän erittäin hyvin mitä kirjoituksessasi haet takaa ja nuo tuntemukset on ihan normaaleja. Vaadit ehkä itseltäs paljon myös. Kannattaa yrittää rauhoittua ja olla miettimättä ikää ja muita asioita. Ainoa ihminen joka pitää sua luuserina olet sä itse :) jos itse et pidä ei pidä muutkaan, ja jos pitää what ever. Se kertoo enemmän aina siitä arvostelijasta kun kohteesta.
Ja vaikka et pääsisi sisään et silti olisi liian vanha jos hakisit tokaa kertaa ja pääsisit 23v :) tai 24! elämää on edessä (no eihän sitä tiedä) vielä vuoskymmeniä, niin mitä parilla neljällä vuodella on elämän kannalta? Opit näistä vuosista asioita mitä EI opeteta kouluissa.
Kannattaa henkiksesti varautua että ei pääsisi ensi yrittämällä vaikka aina onkin pärjännyt. Mutta uskon että jokaisella on mahdollisuus ekalla päästä. Silti se näyttää koulussa pärjänneiltäkin monesti vievän kerran kaksi.

Etkä ole ainoa joka just noita asioita kelailee. Itse mietin samaa, ja en ole mikään E:n papereita kirjoittanut. Päinvastoin. Usko itseesi!!Arvosta myös :)
älä mieti mitä et tehnyt. mennyt on mennyttä ja turhaan menee enegriaa sen harmitellessa.

Ihminen on aika lapsellinen tuossa 20 tuntumassa tai pitäisikö sanoa kypsymätön. Harvalla tuossa iässä oikeasti on elämänkokemusta.

Sillä oletko opintojen alkaessa 20 vai 30 ei ole mitään merkitystä. Motivaatio saattaa olla korkeampi hieman vanhemmalla iällä tai, jos se opiskelupakka ei ole tullutkaan niin helposti. Asioita, jotka saa liiaan helposti ei osaa arvostaa.

Itse hain ja pääsin lukion jälkeen heti haluamaani opiskelupaikkaan, valmistuin normaalilla aikataululla ja työelämässä ollut siitä lähtien.

Nyt 10 vuoden jälkeen toisinaan mietityttää olisiko pitänyt enemmän selvitellä vaihtoehtoja, eikä olla niin varma valinnoistaan. On täysin mahdollista, että lähden vielä opiskelemaan uudelle alalle ennen 40 ikävuotta.

Opiskelu on enemmän asenteesta kuin iästä kiinni.

joo, komppaan edellisiä, ja lisään vielä, että juristilta edellytetään monessa tehtävässä kovaa kanttia. ei siis kannata alkaa liikaa miettii ja verrata itseään muihin, tarviit paksumman nahan tällä alalla. onnea matkaan!

Itse pääsin oikikseen suoraan lukiosta ja tällä hetkellä siis suorittelen jo viimeisiä maisteriopintoja.

Näin jälkikäteen ajatellen toivoisin, että olisin pitänyt välivuoden lukion jälkeen ja aloittanu opinnot vuoden tai pari myöhemmin. Aloitin opinnot siis 19-vuotiaana ja olin vielä siis mielestäni todella nuori. En osannut ottaa kaikkea irti tarjotuista kursseista ja asennoiduin opintoihin vielä samoin kuten lukiossa (ie. "kunhan pääsen läpi"). Nyt olen tilanteessa, jossa minulla on enää muutamia vaadittavia kursseja jäljellä (plus tietysti gradu) ja vaikka kuinka paljon taas sellaisia mielenkiintoisia kursseja, joita haluaisin käydä, mutta aika ei millään riitä. Kunpa olisin kypsynyt ennen opintojen aloittamista.

Lisäksi oman alan työpaikan saaminen oli aluksi erittäin vaikeaa: "Hmm, palkatako 23-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija vai 19-vuotias." Luulen, että ymmärrät pointtini.

Joten NAUTI välivuodestasi, jotta jaksat kuluttaa penkkiä kolmisen kuukautta ensi kesänä! Tsemppiä!

Täällä yksi myöskin 08 vuonna kirjoittanut, joka aloittaa opintonsa nyt syksyllä. Kaksi vuotta lukion jälkeen meni haamuillessa opiskellen alaa, joka ei niin kauheasti kiinnostanut ja kolmas vuosi reissussa. Ja mitä olen kuullut, suurin osa oikiksessa aloittavista on kaikkea muuta kuin suoraan lukiosta tulevia. Ja tästä voi olla hyötyäkin. Itse ainakin koen omaavani paljon enemmän valmiuksia ja ymmärrystä, kuin lukion jälkeen. Kaikki tämä kokemus ja uudet, paljonkin kehittyneet ajattelutavat helpottavat varmasti asioiden ymmärtämistä. Lisäksi nyt varmasti tiedän, mitä haluan tehdä! (Vaikka tokihan se mieli aina voi muuttua ;D) Eli elä murhedi ikääsi, et varmasti ole vanhin. :) Ja totta puhuen.. en usko, että meillä on mikään kiire vielä työelämäänkään.. kyllä ne eläkeiät varmasti nousee niin paljon, että ehdimme tehdä kunnon työuran, vaikka vähän myöhemmin valmistuiski! :D

kasva aikusex pelle!!11

Itselläni samanlaisia ajatuksia kuin seppo666:lla. Ensi keväänä valmistun amk:sta turhanpäiväiseen ammattiin, lun ole kolme vuotta haahuillut (olen siis yo09) että mitä haluan tehdä ja nyt vasta on laknut valkenee että oikis on se mitä haluan. Olen varautunut siihen, että välttämättä ensi keväänä ei vielä tärppää eli tavoitteena on päästä sisään viimeistään keväällä 2013 jolloin olen siis 23v.... VANHUS :D kyllä vituttaa että tässä on 3 vuotta heittänyt kankkulan kaivoon ja elämä alkaa vasta noin myöhään.. Tiedän että töitä saa tehdä sitten loppuiän mutta tuntuu että kun vielä opiskelee, ei pysty aloittamaan "oikeaa" elämää.

ööö eikö tää ole just se koulu jossa on kaikenikäisiä...

Haloo! siellä on jopa 50 vee opiskelijoita Mutta koska olet noin nuori, ajatteet noin...säilytä tämä oma viestisi ja katso sitä 15 v kuluttua saat hyvät naurut Sinne vaan

Hei, kirjoitin ylioppilaaksi 2010 ja hain samantien oikeustieteelliseen, vaikka tiesinkin, että sinne päästään sisään keskimäärin 3. yrityksellä kirpaisi tulosten tuleminen kuitenkin. En siis päässyt sisään ja välivuosi meni opiskellessa kansanopistossa oikeustiedettä ja eläminen sisäoppilaitoksessa samoja kiinnostuksen kohteita omaavien ihmisten kanssa, vaan vahvisti haluani päästä sisään, mutta kappas vaan, tässä sitä taas vietetään välivuotta töitä tehden ja lukutaitoa ylläpitäen ilman opiskelupaikkaa haaveideni koulussa. Ystäväni samasta kansanopistosta pääsi sisään ja olen erittäin onnellinen hänen puolestaan mutta itselleni olen vihainen ja todella pettynyt, ensi vuonna taas sama stressi ja 2½ kuukauden eristäytyminen muusta maailmasta. Tiedän olevani vielä nuori, eikä yliopistossa ikä merkitse mitään, mutta tuntuuko sisään pääsy hienolta näinkin monen yrityksen jälkeen? Uskoisin näin, joten otan kaiken opin ja elämänkokemuksen irti tästäkin välivuodesta, jotta osaan arvostaa ensi vuonna opiskelupaikkaani juuri niin paljon kuin pitääkin.

PS. Minulla on vielä monta tuttua, jotka ovat siis vanhemipia kuin minä, eivätkä ole päässeet oikeustieteelliseen tai muuhunkaan haluamaansa kouluun, joten pää pystyyn ja muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä tavoitella unelmiaan.

Tsemppiä kaikille seuraavan vuoden hakuprosessiin!! Yksi paikka on varattu minulle!! ;)

Hei, mä olen hakemassa kanssa ensi keväänä, jolloin täytän 25. Lukiosta valmistuin 2005, "haahuilin" pari vuotta, sitten aloin opiskella yliopistossa alaa, josta olen tehnyt kandin, mutta jota en halua jatkaa. Töitä olen tehnyt koko ajan välivuosinani ja opintojeni ohella ja voin sanoa, että se on todella ollut hyödyksi. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat suoraan lukiosta lähteneet suorittamaan tutkintoa putkessa. Työnantaja arvostaa työkokemusta enemmän kuin suoritettuja kursseja. Toki tutkinto on hyvä olla jossakin vaiheessa kasassa.

Mutta joo tsemppiä sullekin kevääseen!

Heips ! Olipas pakko vastata tähän, itse olen 30 ja ensi keväänä tarkoitus pyrkiä niin täysillä kun mahdollista. Yksi ammatti opiskeltu ja nyt monen vuoden työkokemuksen jälkeen minusta tuntuu, että en halua mitään niin paljon kuin päästä opiskelemaan oikeustiedettä, minulla on suuri haave päästä yhdistämään ja hyödyntämään aikaisempi työkokemus ja opinnot oikeustieteen opintoihin. Vaikka olisin vanha mummo muiden seassa siellä (mikäli koskaan sinne pääsen) niin sillä ei ole mitään väliä. Määrätietoisesti on haviteltava unelmiaan !

Työllistyykö vanhemmat ja mihin hommiin? Mieluummin kai sitä palkataan alaisiksi nuorempia kuin oman ikäisiä tai vanhempia...

Niin ja kaikki työhönottajathan on juuri kolmekymppisiä, jotka palkaavat mieluummin itseään nuorempia...

Kaikki työnantajat ovat juuri kolmekymppisiä ! :D yeah, right...haha

Kun itse aikanaan aloitin oikiksen opiskelut Helsingissä muutama vuosi sitten 34-vuotiaana, niin siellä oli tutor-ryhmä, johon oli koottu meidät "vanhat pierut" eli kaikki yli 30-vuotiaina opiskelun aloittaneet. Yhteishenki ryhmässä oli todella hyvä ja aika moni ryhmästä valmistui huomattavasti alle tavoiteajan. Viihdyttiin enemmän omassa porukassa kuin junnujen kanssa Pykälässä. Ikä ei todellakaan ole este opiskelulle, vaan antaa siihen perspektiiviä ja nopealle opiskelulle motiivia.

Kuulun samaan sarjaan r'n'b:n kanssa, eli aloitin opinnot oikiksessa 35-vuotiaana. Nyt opintoja takana pian 2 vuotta ja opintopisteitä reilut 180. Moni asia (ainakin vahvasti yhteiskuntasidonnaisesta aiheesta, mitä oikeustiede on) on helpompi sisäistää ja organisoitikyky sekä itsetuntemus on oletettavasti parempi kun on kertynyt vähän elämänkokemustakin. Eikä mene aikaa bilettämiseen - mikä toki on tärkeetä kullekin ajallaan...:) Pari kaveriani opiskeli myös aikanaan aikuisena (kahden ja kolmen lapsen äippänä): toinen sai OTM:n paperit 3 vuodessa päätoimisesti opiskeltuaan, toinen 5 vuodessa oltuaan kokopäiväduunissa koko opiskelujen ajan (asui ja oli töissä Hgissä,opiskeli Roviksella - nostan hattua!).

Mitä tulee sosiaaliseen elämään, niin itse olen ainakin tutustunut kaiken ikäisiin kollegoihin, jopa paremmin nuorempiin kuin oman ikäisiin. Ikä ei ole siis este sen enempää opiskelulle kuin sosiaalisille suhteillekaan, pikemmin vain elämä usein vanhempana ruuhkavuosivaiheessa, eli ei ole vain aikaa harrastaa ainejärjestön aktiviteeteissa tai muualla.

Toki jos oman alansa tunnistaa jo nuorena, on arkielämän ajankäytön organisointi hiukan helpompaa - ei tarvitse huolehtia jälkikasvusta samalla tai kiirehtiä opinnoissa päästäkseen takaisin töihin tienaamaan elantoa muillekin kuin itselle.

ohjelman perusteella ei ihme jos nuoruus on tällä(kin) alalla joidenkin työnantajien silmissä valttia... muut ei tuommoiseen kohteluun suostuisi.

Joillekin oikis on toinen tutkinto ja sitten ollaan jo keski-iässä. Oikis on kyllä ala, jossa täytyisi periaatteessa olla toinenkin tutkinto.

Olen nuoruuteni kapinoinut sukua vastaan:) Eli opiskelin ihan muuta ja tein myös ihan toisia töitä. Vasta 30 vuotiaana päätin sittenkin hakea oikikseen. Opiskelu sujui jouhevasti ja töitäkin ehtii ihan mukavasti huomioiden nykyisen eläkeiän kehityksen. Koskaan ei ole liian myöhäistä..nyt haaveilen väikkäristä...Aika moni ystävistäni on tehnyt samoin.

Pelottaa... olen yli kolmekymppinen opiskelija, eikä minulla ole alan työkokemusta. Olisin todella kiitollinen, jos joku vanhemmalla iällä opiskellut jaksaisi kertoa omista työllistymiskokemuksistaan. Etenkin, jos taustalla ei ole juristin tutkintoa "tukevaa" korkeakoulututkintoa. Olen itse miettinyt eri asianajotoimistojen trainee-ohjelmia, mutta kehtaako niihin hakea tällainen mummo?

Kokemuksia, kiitos:)

Siis mitä tarkoitat "juristin tutkintoa tukevalla korkeakoulututkinnolla"???? Mitä kukaan juristi tekee teologian tai käännöstieteen maisterin papereilla? Jotta pääsee lakitoimistoon töihin, pitää siis olla yht. 10 v opiskelua takana ja väh. kaksi tutkintoa? Pitääkö juristeilla nykypäivänä olla useampi tutkinto, että saa työtä??? Herää kysymys, että mihin olet oikein hakenut. Jos on oikeustieteen maisteri, niin eiköhän sillä pääse lakitoimistoon töihin. Jos ei, niin sitten kannattaa miettiä urasuunnitelmia uudelleen...

Oikeasti aika turha kysymys ketjun aloittajalta. Ainoa miinus mikä tulee iästä on se, ettei kiinnosta enään opiskelijateinien riennot.

Omasta mielestäni suoraan lukiosta oikikseen tulleet ovat sitä rasittavinta porukkaa, joiden koko olemus huokuu sitä että tänne on tultu bilettämään. Ei sekään väärin oo, mutta rasittavaa katseltavaa vanhemman ihmisen näkökulmasta. Mutta kaikilla meillä on omat murheemme ja tiedän olevani vähän nihkimys:)

Minun kanssa samaan aikaan aloittaneilla opiskelijoilla keski-ikä oli varmaan jonku 23 luulisin. Oli molempaa äärilaitaa ja sitten 22-30 porukkaa melkoisesti painottuen tuonne 20 päin...Näin selkeästi ilmaistuna.... Joo mutta pitääpä rueta graduaihetta miettimään jotenka so noro!

Juristin tutkintoa tukee erinomaisesti mm. KTM-tutkinto, ainakin jos on liikejuridiikasta kiinnostunut. Monella isossa liikejuridiikkaan erikoistuneessa toimistossa työskentelevällä on OTM:n ja KTM:n tutkinnot, tietysti on niitäkin joilla on vain yksi tutkinto, OTM.

olette työllistyneet?

30veenä alkoi oikeustieteellinen opinnot. Paljon parempi nyt kun ei sitä 20veenä vielä ymmärtänyt mistään mitään.

Minä aloitin oikisopinnot liki 40-vuotiaana. Sitä ennen olin aivan tavallinen 2500 e per kk tehdasduunari, mutta toki ylioppilas olin. Valmistuin ja työllistyin koulutustani vastaavaan tehtävään. Palkkani on nyt reilut 5500 e per kk.

Hain oikikseen reilusti yli kolmekymppisenä, pääsin ekalla yrittämällä, sain alan töitä jo opiskeluaikana ja nyt olen unelmieni työpaikassa. Vaihdoin siis alaa kokonaan. Eli en voi kuin suositella, mutta motivaatiota täytyy löytyä.